Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää ystäviäni. Tätäkö on nelikymppisten naisten ystävyys?
31.05.2022 |
Pelkkää valitusta ja kurjuutta ja jatkuvaa itsekeskeistä monologia omista vaikeuksista ja ns. "vaikeuksista".
Kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut mitä maailmalla tapahtuu, tai puhumaan kevyistä ja hauskoista asioista, huumorista jne. Huom. olen täysin jo luopunut siitä absurdista toivosta, että kysyisivät mitä minulle kuuluu. Enkä enää edes kaipaa ko. kysymystä, kunhan olisi JOTAIN muuta puhuttavaa kun aina heidän omat samat pohjamudat ja kurjuudet!
Missään baareissa en jaksa käydä enkä juoda alkoholia, semmoista hauskaa en kaipaa, mutta taivas sentään että en enää edes jaksa vastata puhelimeen kun ystävät soittavat, tai tavata heitä, en saa suunvuoroa ja roolini on vain nyökytellä, voivotella ja tsempata, kun ystävät parkuvat (joskus kirjaimellisesti) samoja vanhoja ongelmiaan, jotka ovat pelkkää turhaa marinaa.
Ja kyllä, on mullakin ollut vaikeaa, mutta en ole ottanut tavaksi kaataa kaikkea kuraa -tai siis pelkkää kuraa- kerta toisensa jälkeen ystävien niskaan.
Ystävien tapaamisesta pitäisi kai edes pääsääntöisesti tulla hyvä, kevyt, ilahtunut olo, eikä niin että tunnet itsesi vuodesta toiseen lopen väsyneeksi, ilmaiseksi terapeutiksi!?
Kommentit (27)
Maailma masentaa ja latistaa pääosan ihmisistä. Nelikymppisinä jaksetaan vääntää kohti hautaa enää pelkästään kermakakun, siiderin ja valittamisen voimin, muuhun ei yksinkertaisesti ole energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
Noh, mulla hävis kaikki ystävät vähän enne kuin täytin 40, että semmosta. Nyt ei ole enää kuin mies, ja kaukana asuva ystävä jonka kansa soitetllaan pari kertaa kuussa.
En tiedä mikä heille tuli, mutta valittamisestani se ei ainakaan voinut johtua :D Ehkä heille tuli vian tärkeäpää tekemistä! Niin ja lasten saaminen ei ole se syy, tai pariutuminen, ystävyys on noiden kaikkien kanssa kestänyt helposti nuo elämänvaiheet. Nyt kun heillä lapset isompia, niin eivät enää koe tarvitsevansa seuraani!
Ei tommosia jaksa, jotka ei pysty yhtään kippaamaan ja aina on naama nyreänä, kun kaikki muut puhuu aina vääristä asioista.
Totta. Joillakin on taas päinvastainen ongelma, eli tuttu puhuu vaan pinta-aiheista koko ajan ja vaikeassa tai syvällisissä aiheissa ei sano mitään. On kuin veltto nukke joka ei osaa sanoa mitään tai sitten on eri mieltä, ellei ole samanhenkinen ihminen. Tottakai voisi silti olla positiivista enimmäkseen, jos on mahdollisuuksia siihen. Ehkä osalla ihmisistä on niin pahoja ongelmia, tunneongelmia vielä ja talousongelmia/huolia, etteivät ole onnellisia elleivät ne ratkea ensin, jolloin voisi ottaa rennommin. Mutta se vaatisi myös yhteiskunnan leikkauspolitiikan poistumista ja rakentamisen turvaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
En. Vaan juuri kuten kirjoitin, itsekeskeisiä ihmisiä, jotka pyörittelevät koko ajan omia ongelmiaan, uhriutuvat, eivätkä sitten ystävälleen enää mistään muusta puhukaan kuin siitä kuinka heillä on vaikeaa ja hirveää ja kurjaa. Ja suurin osa ongelmista on ihan itseaiheutettuja, ja niitä vatvotaan ja vatvotaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen puheenaiheen vaihtoyritys käännetään jopa ilman aasinsiltoja siihen kuinka on vaikeaa ja elämä potkii päähän.
Yksi parkuu vuodesta toiseen kun on sinkku (muttei koskaan lähde mihinkään missä voisi tavata ketään), toinen haukkuu vuodesta toiseen typerää miestään ja ruotii kuinka tämä käyttäytyy kuin idiootti häntä kohtaan, muttei eroa, kolmas inhoaa työtään ja työkavereitaan eikä muusta puhukaan, muttei edes etsi toista työpaikkaa jne.
Ja näitä värittää valitukset typeristä naapureista, lasten ongelmista, siitä että koira kusee lattialle, selkää särkee ja kolesteroli on koholla jne. Kaikki on raskasta ja kamalaa ja hirveää ja valivalivalivalivali.
Ap
Eivät kaikki ole tuollaisia, mutta melko yleistä se taitaa olla, kun täälläkin niin usein asiasta keskustellaan. Monille valittaminen on ehkä vain tuttu ja turvallinen tapa vuorovaikuttaa. Ehkä he eivät edes huomaa sitä enää itse? Siis jos pikku jutuista valittaa jatkuvasti.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
En. Vaan juuri kuten kirjoitin, itsekeskeisiä ihmisiä, jotka pyörittelevät koko ajan omia ongelmiaan, uhriutuvat, eivätkä sitten ystävälleen enää mistään muusta puhukaan kuin siitä kuinka heillä on vaikeaa ja hirveää ja kurjaa. Ja suurin osa ongelmista on ihan itseaiheutettuja, ja niitä vatvotaan ja vatvotaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen puheenaiheen vaihtoyritys käännetään jopa ilman aasinsiltoja siihen kuinka on vaikeaa ja elämä potkii päähän.
Yksi parkuu vuodesta toiseen kun on sinkku (muttei koskaan lähde mihinkään missä voisi tavata ketään), toinen haukkuu vuodesta toiseen typerää miestään ja ruotii kuinka tämä käyttäytyy kuin idiootti häntä kohtaan, muttei eroa, kolmas inhoaa työtään ja työkavereitaan eikä muusta puhukaan, muttei edes etsi toista työpaikkaa jne.
Ja näitä värittää valitukset typeristä naapureista, lasten ongelmista, siitä että koira kusee lattialle, selkää särkee ja kolesteroli on koholla jne. Kaikki on raskasta ja kamalaa ja hirveää ja valivalivalivalivali.
Ap
Ole sitten yksinäs jos et halua kuulla toisten elämästä. Kuvottava ajatus että ystävä jolle kertoo huolistaan onkin pinnan alla niin pirullinen kuin sinä. Mistäpä sitä ihminen ystävälleen kertoisi jos ei elämästä. Toisilla se on raskaampaa.
Kuten joku täällä sanoikin, itseä häiritsee enemmän tyypit, joiden kanssa ei pääse pintaa syvemmälle. Siiinä sitten kuivana sitruunana istuvat ja valehtelevat miten hienosti kaikki menee ja muut ihmiset aiheuttavat itselleen tahallisesti ongelmia. Kumma kyllä nämä positiiviset ihmiset sitten miettivät, minne kaikki heidän ystävänsä hävisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
En. Vaan juuri kuten kirjoitin, itsekeskeisiä ihmisiä, jotka pyörittelevät koko ajan omia ongelmiaan, uhriutuvat, eivätkä sitten ystävälleen enää mistään muusta puhukaan kuin siitä kuinka heillä on vaikeaa ja hirveää ja kurjaa. Ja suurin osa ongelmista on ihan itseaiheutettuja, ja niitä vatvotaan ja vatvotaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen puheenaiheen vaihtoyritys käännetään jopa ilman aasinsiltoja siihen kuinka on vaikeaa ja elämä potkii päähän.
Yksi parkuu vuodesta toiseen kun on sinkku (muttei koskaan lähde mihinkään missä voisi tavata ketään), toinen haukkuu vuodesta toiseen typerää miestään ja ruotii kuinka tämä käyttäytyy kuin idiootti häntä kohtaan, muttei eroa, kolmas inhoaa työtään ja työkavereitaan eikä muusta puhukaan, muttei edes etsi toista työpaikkaa jne.
Ja näitä värittää valitukset typeristä naapureista, lasten ongelmista, siitä että koira kusee lattialle, selkää särkee ja kolesteroli on koholla jne. Kaikki on raskasta ja kamalaa ja hirveää ja valivalivalivalivali.
Ap
Ole sitten yksinäs jos et halua kuulla toisten elämästä. Kuvottava ajatus että ystävä jolle kertoo huolistaan onkin pinnan alla niin pirullinen kuin sinä. Mistäpä sitä ihminen ystävälleen kertoisi jos ei elämästä. Toisilla se on raskaampaa.
Sinäkö jaksat vuodesta toiseen kuunnella PELKÄSTÄÄN toisten ongelmia? Sinuahan ei vastavuoroisesti kuunnella. Ja sinulle puhutut asiat ovat pelkästään näitä valituksia. Taidat olla tällainen monologeja pitävä valittaja, joka kippaa likasankonsa ystävän niskaan ja sen tehtyään lähtee.
Minä todellakin olen mielummin yksin, heti kunhan saan ystäväni ymmärtämään ettei tarvi enää soitella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
En. Vaan juuri kuten kirjoitin, itsekeskeisiä ihmisiä, jotka pyörittelevät koko ajan omia ongelmiaan, uhriutuvat, eivätkä sitten ystävälleen enää mistään muusta puhukaan kuin siitä kuinka heillä on vaikeaa ja hirveää ja kurjaa. Ja suurin osa ongelmista on ihan itseaiheutettuja, ja niitä vatvotaan ja vatvotaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen puheenaiheen vaihtoyritys käännetään jopa ilman aasinsiltoja siihen kuinka on vaikeaa ja elämä potkii päähän.
Yksi parkuu vuodesta toiseen kun on sinkku (muttei koskaan lähde mihinkään missä voisi tavata ketään), toinen haukkuu vuodesta toiseen typerää miestään ja ruotii kuinka tämä käyttäytyy kuin idiootti häntä kohtaan, muttei eroa, kolmas inhoaa työtään ja työkavereitaan eikä muusta puhukaan, muttei edes etsi toista työpaikkaa jne.
Ja näitä värittää valitukset typeristä naapureista, lasten ongelmista, siitä että koira kusee lattialle, selkää särkee ja kolesteroli on koholla jne. Kaikki on raskasta ja kamalaa ja hirveää ja valivalivalivalivali.
Ap
Ole sitten yksinäs jos et halua kuulla toisten elämästä. Kuvottava ajatus että ystävä jolle kertoo huolistaan onkin pinnan alla niin pirullinen kuin sinä. Mistäpä sitä ihminen ystävälleen kertoisi jos ei elämästä. Toisilla se on raskaampaa.
Sinäkö jaksat vuodesta toiseen kuunnella PELKÄSTÄÄN toisten ongelmia? Sinuahan ei vastavuoroisesti kuunnella. Ja sinulle puhutut asiat ovat pelkästään näitä valituksia. Taidat olla tällainen monologeja pitävä valittaja, joka kippaa likasankonsa ystävän niskaan ja sen tehtyään lähtee.
Minä todellakin olen mielummin yksin, heti kunhan saan ystäväni ymmärtämään ettei tarvi enää soitella.
Ap
Kuulostat sen verran epämiellyttävältä ihmiseltä, että se ei liene heille suuri menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen joka päivä työssäni lähihoitajana sairaita nuoria ja rullatuoliin sidottuja, hengityslaitteiden avulla selviäviä ihmisiä. Kun heitä katsoo ja kuulee heidän elämäntarinat, oppii arvostamaan elämää. Pieni onnettomuus voi aiheuttaa elämänpitkät kivut ja ongelmat.
Riippuvaisina toisista että saavat kokoon joka päivän, täytyy olla raskasta. Ei milloinkaan yksin, kavereiden kanssa, kuten ennen! Aina joku selän takana jos sattuu tapahtumaan jotain, vaikka vaan vessahätä!
Sano ensi kerralla että nyt piristykäämme. Olemme terveitä ,pystymme kävelemään ja nauttimaan elämästä omalla moottorilla. Ja kerro mitä kirjoitin tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
En. Vaan juuri kuten kirjoitin, itsekeskeisiä ihmisiä, jotka pyörittelevät koko ajan omia ongelmiaan, uhriutuvat, eivätkä sitten ystävälleen enää mistään muusta puhukaan kuin siitä kuinka heillä on vaikeaa ja hirveää ja kurjaa. Ja suurin osa ongelmista on ihan itseaiheutettuja, ja niitä vatvotaan ja vatvotaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen puheenaiheen vaihtoyritys käännetään jopa ilman aasinsiltoja siihen kuinka on vaikeaa ja elämä potkii päähän.
Yksi parkuu vuodesta toiseen kun on sinkku (muttei koskaan lähde mihinkään missä voisi tavata ketään), toinen haukkuu vuodesta toiseen typerää miestään ja ruotii kuinka tämä käyttäytyy kuin idiootti häntä kohtaan, muttei eroa, kolmas inhoaa työtään ja työkavereitaan eikä muusta puhukaan, muttei edes etsi toista työpaikkaa jne.
Ja näitä värittää valitukset typeristä naapureista, lasten ongelmista, siitä että koira kusee lattialle, selkää särkee ja kolesteroli on koholla jne. Kaikki on raskasta ja kamalaa ja hirveää ja valivalivalivalivali.
Ap
Ole sitten yksinäs jos et halua kuulla toisten elämästä. Kuvottava ajatus että ystävä jolle kertoo huolistaan onkin pinnan alla niin pirullinen kuin sinä. Mistäpä sitä ihminen ystävälleen kertoisi jos ei elämästä. Toisilla se on raskaampaa.
Annapa sinä säkenöivän empaattinen riemupakkaus oma numerosi. Annan sen parille ihmiselle jotka tunnen. He soittavat sinulle joka päivä, joka ilta, joskus yölläkin ja erityisesti viikonloppuisin ja kertovat elämästään sinulle kaiken, erityisesti sen kurjuudesta ja itsekehitetystä draamasta. Olen ylpeä sinusta, että haluat tuhlata oman elämäsi aivan pelkästään muiden henkisenä roskasankona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
En. Vaan juuri kuten kirjoitin, itsekeskeisiä ihmisiä, jotka pyörittelevät koko ajan omia ongelmiaan, uhriutuvat, eivätkä sitten ystävälleen enää mistään muusta puhukaan kuin siitä kuinka heillä on vaikeaa ja hirveää ja kurjaa. Ja suurin osa ongelmista on ihan itseaiheutettuja, ja niitä vatvotaan ja vatvotaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen puheenaiheen vaihtoyritys käännetään jopa ilman aasinsiltoja siihen kuinka on vaikeaa ja elämä potkii päähän.
Yksi parkuu vuodesta toiseen kun on sinkku (muttei koskaan lähde mihinkään missä voisi tavata ketään), toinen haukkuu vuodesta toiseen typerää miestään ja ruotii kuinka tämä käyttäytyy kuin idiootti häntä kohtaan, muttei eroa, kolmas inhoaa työtään ja työkavereitaan eikä muusta puhukaan, muttei edes etsi toista työpaikkaa jne.
Ja näitä värittää valitukset typeristä naapureista, lasten ongelmista, siitä että koira kusee lattialle, selkää särkee ja kolesteroli on koholla jne. Kaikki on raskasta ja kamalaa ja hirveää ja valivalivalivalivali.
Ap
Mä selitän mistä on kyse. Nuo ystäväsi haluavat vain purkaa mieltää ja saada sinulta myötätuntoa He eivät odota saavansa ratkaisuehdoituksia, he tietävät ne jo. Anna myötätuntoa äläkä ole opettajamainen komentelija niin ystäväsi pysyvät ympärilläsi (tai palaavat takaisin). Sinkkuystäväsi on sinkku koska hänellä on siihen omat syynsä tai hänen elämäntapansa ja -arvonsa johtavat sinkkuuteen. Toista ärsyttää asia jos toinen puolisossaan mutta ei hän silti halua tästä kokonaan eroon vaan lähinnä vain purkaa ajatuksensa ja saada myötätuntoa. Kolmas tietää hyvin ettei löytäisi enää mistään vastaavantasoista työpaikkaa joten ei hän siitä mihinkään lähde.
Olen itse mies mutta tunnistan ilmiön.
Vierailija kirjoitti:
Näen joka päivä työssäni lähihoitajana sairaita nuoria ja rullatuoliin sidottuja, hengityslaitteiden avulla selviäviä ihmisiä. Kun heitä katsoo ja kuulee heidän elämäntarinat, oppii arvostamaan elämää. Pieni onnettomuus voi aiheuttaa elämänpitkät kivut ja ongelmat.
Riippuvaisina toisista että saavat kokoon joka päivän, täytyy olla raskasta. Ei milloinkaan yksin, kavereiden kanssa, kuten ennen! Aina joku selän takana jos sattuu tapahtumaan jotain, vaikka vaan vessahätä!
Sano ensi kerralla että nyt piristykäämme. Olemme terveitä ,pystymme kävelemään ja nauttimaan elämästä omalla moottorilla. Ja kerro mitä kirjoitin tänne.
Tiedän mistä puhut, olen saman alan ihminen. Ja voi kuinka useasti olen yrittänytkin puhua näistä, muistuttaa kuinka hyvin asiamme oikeasti ovat. Tuloksetta.
Ap
Miksi et pyydä iltaa, jossa kurjuus on kielletty?
Ap, komppaan. Sama tilanne minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko sellaisia tyyppejä, jotka valittavat rahattomalle, kuinka on raskasta suunnitella lomamatkaa, lapsettomalle, kuinka raskasta on olla oman lapsen kanssa, työttömälle, kuinka raskasta on käydä töissä, liikuntarajoitteiselle, kuinka raskasta on kävellä paikasta toiseen, yksinäiselle, kuinka raskasta on järjestää juhlia jne...
En. Vaan juuri kuten kirjoitin, itsekeskeisiä ihmisiä, jotka pyörittelevät koko ajan omia ongelmiaan, uhriutuvat, eivätkä sitten ystävälleen enää mistään muusta puhukaan kuin siitä kuinka heillä on vaikeaa ja hirveää ja kurjaa. Ja suurin osa ongelmista on ihan itseaiheutettuja, ja niitä vatvotaan ja vatvotaan kerta toisensa jälkeen. Jokainen puheenaiheen vaihtoyritys käännetään jopa ilman aasinsiltoja siihen kuinka on vaikeaa ja elämä potkii päähän.
Yksi parkuu vuodesta toiseen kun on sinkku (muttei koskaan lähde mihinkään missä voisi tavata ketään), toinen haukkuu vuodesta toiseen typerää miestään ja ruotii kuinka tämä käyttäytyy kuin idiootti häntä kohtaan, muttei eroa, kolmas inhoaa työtään ja työkavereitaan eikä muusta puhukaan, muttei edes etsi toista työpaikkaa jne.
Ja näitä värittää valitukset typeristä naapureista, lasten ongelmista, siitä että koira kusee lattialle, selkää särkee ja kolesteroli on koholla jne. Kaikki on raskasta ja kamalaa ja hirveää ja valivalivalivalivali.
Ap
Mä selitän mistä on kyse. Nuo ystäväsi haluavat vain purkaa mieltää ja saada sinulta myötätuntoa He eivät odota saavansa ratkaisuehdoituksia, he tietävät ne jo. Anna myötätuntoa äläkä ole opettajamainen komentelija niin ystäväsi pysyvät ympärilläsi (tai palaavat takaisin). Sinkkuystäväsi on sinkku koska hänellä on siihen omat syynsä tai hänen elämäntapansa ja -arvonsa johtavat sinkkuuteen. Toista ärsyttää asia jos toinen puolisossaan mutta ei hän silti halua tästä kokonaan eroon vaan lähinnä vain purkaa ajatuksensa ja saada myötätuntoa. Kolmas tietää hyvin ettei löytäisi enää mistään vastaavantasoista työpaikkaa joten ei hän siitä mihinkään lähde.
Olen itse mies mutta tunnistan ilmiön.
Joo, olet varmasti oikeassa, mutta ongelma onkin siinä etten enää jaksa antaa myötätuntoa näihin samoihin ongelmiin, vuosista toisiin.
Ystävyydessä ei pitäisi ajatella hyötyä, mutta oikeasti, jos sinulle soitellaan ja sinua halutaan nähdä vain tarkoituksena saada myötätuntoa ja murheet purettua, ILMAN että sinua vastavuoroisesti kuunnellaan, tai että edes JOSKUS olisi hauskaa, kevyttä ja iloista menoa, niin kauanko sitä jaksaa? Mitä sellaisesta ystävyydestä kuuntelijalle ja myötätunnon antajalle jää? Uupumus, kyllästyminen, ärtymys, väsymys ja masentunut mieli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
t kolesteroli on koholla
Ap
:-D Hupaisaa! Piti oikein pysähtyä miettimään, miten tuosta aiheesta voi saada aikaan valitusta. Mullakin on kolesteroli koholla, thats it. En tajua, miten se voi olla valittamisen aihe.
KErran mulle sanottiin, että "Kiva kun sä et koko ajan valita sun ruoka-aineallergioista niin kuin jotkut." Olin hämmästynyt, että mitä valittamista siinä on! Niin vain on.
Vähän kuin valittaisi jostain jatkuvasta lääkityksestä, vaikka se lääkitys auttaisi.
Ap, jotkut ihmiset vaan tykkää valittaa.
Alue: Aihe vapaa
Aika normaalia, valitettavasti.