Lue keskustelun säännöt.
Teenkö väärin kun kävelen vain pois, kun lapsi riehuu?
31.05.2022 |
Tarkoitan sellaista päätöntä riekkumista. Aina sanon muutaman kerran että pitää lopettaa riehuminen, pitää rauhottua vaikka pysähtyä istualteen tekemään palapeliä tms. Eli annan ohjeet mitä pitäisi tehdä. Jos ei usko, niin kävelen lopulta pois, toiseen huoneeseen kun en jaksa. Mutta teenkö väärin kun kävelen pois? Lapsi tuntuu hermostuvan siitä aivan ja usein alkaa kova itku.
Ja joo, meillä on perusasiat kunnossa eli ulkoillaan paljon, huomiota saa, ei töllötä telkkaria.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tehnyt noin joskus, en ole vain jaksanut enää kuunnella. Se ei kai ole oikea tapa. Pitäisi olla lapsen lähellä ja antaa purkaa kiukkua.
Joskus auttaa, jos tekee jotain epätavanomaista. Menee vaikka lattialle makaamaan ihan hiljaa. Lapsi hämmentyy.
Tai sitten alkaa itsekin itseä. Lapsi tulee lohduttamaan.Jos lapsi raivoaa pitkään ja ei lopeta millään, ehkä sitten on ok mennä toiseen huoneeseen. Ei vanhemman pidä kaikkea sietää loputtomasti.
En tarkoita riehumisella sitä, että lapsi kiukuttelisi, ei hän kiukuttele vaan se on sellaista kaahottamista, lapsen mielestä varmaan hauskaa päätöntä riekkumista, jossa ei varo yhtään mitään, juoksee täysiä, tavarat lentää jne.
Ap
Joku kiva yhteinen tuttu laulu soimaan ja tekemään jumppasarjaa yhdessä. Sellaista, jota on tehty jo ennen riehumiskohtauksia. Jos tekee mieli riekkua, niin silloin tuskin tekee mieli erityisesti rauhoittua, vaan purkaa energiaa. Ohjaa se johonkin liikunnalliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsi, joka oli mahdoton 4-5 -vuotiaana. Hän kun suuttui, niin huusi kaksi tuntia putkeen - jos olit läsnä. Ja kun ulkona alkoi huutamaan, niin istuin kerran pihalla sen kaksi tuntia, kun en päässyt mihinkään. Sitten hän kävi toisinaan päälle niin. Pikkuveljelle 3 v jouduin opettamaan, että jos joskus joudun pyytämään, niin hän menee istumaan jalkojen päälle.
Sanoitin hänelle tunteita pienestä pitäen. Etukäteen varoitin, mitä tapahtuu. Olin empaattinen ja osoitin ymmärrystä. Neuvolasta vain sanottiin, että tein kaiken oikein, ja lapsi siitä kasvaa.
Aikaisemmat neuvot ovat sinänsä hyviä, mutta niistä ei vain ole mitään hyötyä joidenkin kanssa. Hermot oli koetuksella, kun toinen huutaa, vaikka itse päällään seisoisi. Pikkuhiljaa opin, että parasta oli se, että olin kuin en huomaisikaan. Sitten huuto ei kestänyt niin kauaa.
Poika on nyt aikuinen ja no, erityinen tapaus.
Tuo on vallan mainio keino, käytän itsekin tuota.
Joidenkin harjoittama huutokilpailu ei auta mitään. Poistuu vaan paikalta, kyllä se ikävä saattaa tulla piankin ja yritetään sitten uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätköhän sä nyt jotenkin väärin tuon kiinni pitämisen, kun olet noin vastaan.
Leveä halaus ja tiiviisti pidetään kiinni, ei puristeta eikä kummosesti tarvii voimaakaan, vaikka olisi kuinka rimpuileva lapsi.
Sä voit ottaa viltin tai peiton avuksi. Teet lapsesta kompaktin kääryleen ja halit pitkään. Kyllä siinä rauhottuu isompikin muksu ennen pitkään. ja nelivuotiaat nopeammin, kun siinä on oikeastaan ihan kiva olla.
Sitten voi miettiä vaikka yhdessä lukemista tai sitä palapeliä. Ennenkaikkea yhdessä, ettei riekkumisrumba starttaa samantien.
Kun ei lapsi halua olla siinä sylissä. Ei vaikka olisi miten leveä tai rauhallinen ote tai peittokäärö tai mikä vain. Alkaa heti rimpuilemaan pois ja vaatii päästä pois. Jos haluaisi pitää lapsen siinä niin olisi pakko pitää väkisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein näin lapsettomana ymmärrä, että miten syliin ottaminen ei lopettaisi riehumista. Jos lapsesta pitää kiinni niin että hän ei pääse riehumaan, niin silloinhan hän ei riehu...? Eli riehuminen loppuu.
Ei lapsesta voi väkisin pitää niin tiukasti kiinni että hän ei pystyisi sylissä riehumaan. Jos ottaa syliin ja yrittää pitää kiinni niin lapsi taistelee kaikin voimin otteesta irti, suuttuu, alkaa itkeä jne. Väkisin kiinni pitäminen ei ole oikein hyvä idea. Ap
Kyllä pystyy. Ensin sun pitää rauhoittua itse, koska kaikki tunteet on tarttuvaisia. Sitten otat lapsen lenkkiotteeseen syliin, niin, että kaikki raajat on kiinni ja alat hengittää. Et päästä irti vaikka huutaisi ja kiukkuaisi kuinka. Sun rauhallinen hengitys pitäisi saada tarttumaan lapseen. Kun melu loppuu, voit alkaa puhua, sitä ennen se on turhaa, jos hän ei kuuntele..
Aikaa saattaa mennä, mutta ongelmaa välttelemällä = toiseen huoneeseen menemällä tilanne yleensä pahenee.
Ensin siis happinaamari itselle, ja sitten lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätköhän sä nyt jotenkin väärin tuon kiinni pitämisen, kun olet noin vastaan.
Leveä halaus ja tiiviisti pidetään kiinni, ei puristeta eikä kummosesti tarvii voimaakaan, vaikka olisi kuinka rimpuileva lapsi.
Sä voit ottaa viltin tai peiton avuksi. Teet lapsesta kompaktin kääryleen ja halit pitkään. Kyllä siinä rauhottuu isompikin muksu ennen pitkään. ja nelivuotiaat nopeammin, kun siinä on oikeastaan ihan kiva olla.
Sitten voi miettiä vaikka yhdessä lukemista tai sitä palapeliä. Ennenkaikkea yhdessä, ettei riekkumisrumba starttaa samantien.
Kun ei lapsi halua olla siinä sylissä. Ei vaikka olisi miten leveä tai rauhallinen ote tai peittokäärö tai mikä vain. Alkaa heti rimpuilemaan pois ja vaatii päästä pois. Jos haluaisi pitää lapsen siinä niin olisi pakko pitää väkisin. Ap
Mitä neuvolassa sanottiin?
Luulen että olet erehtynyt tuossa kiinnipitämisen pelkäämisessä.
Ei tietenkään se heti alkuun halua olla siinä sylissä, siksihän se riehuu että se on rauhaton. Idea on, että hän rauhoittuu siinä, ja se vie jonkin verran aikaa. Ota omat hermot ensin hallintaan, ap. Nyt teitä on kaksi hermoilijaa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tehnyt noin joskus, en ole vain jaksanut enää kuunnella. Se ei kai ole oikea tapa. Pitäisi olla lapsen lähellä ja antaa purkaa kiukkua.
Joskus auttaa, jos tekee jotain epätavanomaista. Menee vaikka lattialle makaamaan ihan hiljaa. Lapsi hämmentyy.
Tai sitten alkaa itsekin itseä. Lapsi tulee lohduttamaan.Jos lapsi raivoaa pitkään ja ei lopeta millään, ehkä sitten on ok mennä toiseen huoneeseen. Ei vanhemman pidä kaikkea sietää loputtomasti.
En tarkoita riehumisella sitä, että lapsi kiukuttelisi, ei hän kiukuttele vaan se on sellaista kaahottamista, lapsen mielestä varmaan hauskaa päätöntä riekkumista, jossa ei varo yhtään mitään, juoksee täysiä, tavarat lentää jne.
ApJoku kiva yhteinen tuttu laulu soimaan ja tekemään jumppasarjaa yhdessä. Sellaista, jota on tehty jo ennen riehumiskohtauksia. Jos tekee mieli riekkua, niin silloin tuskin tekee mieli erityisesti rauhoittua, vaan purkaa energiaa. Ohjaa se johonkin liikunnalliseen.
Jos laittaisin yhteisen jumpan ja alkaisin jumppaamaan ja pyytäisin lapsen mukaan niin ei hän jumppaisi vaan alkaisi vain juoksemaan täysiä ja yrittäisi kiipeillä päälläni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätköhän sä nyt jotenkin väärin tuon kiinni pitämisen, kun olet noin vastaan.
Leveä halaus ja tiiviisti pidetään kiinni, ei puristeta eikä kummosesti tarvii voimaakaan, vaikka olisi kuinka rimpuileva lapsi.
Sä voit ottaa viltin tai peiton avuksi. Teet lapsesta kompaktin kääryleen ja halit pitkään. Kyllä siinä rauhottuu isompikin muksu ennen pitkään. ja nelivuotiaat nopeammin, kun siinä on oikeastaan ihan kiva olla.
Sitten voi miettiä vaikka yhdessä lukemista tai sitä palapeliä. Ennenkaikkea yhdessä, ettei riekkumisrumba starttaa samantien.
No on siinäkin ihan älyttömän sairas neuvo.
Jo teille kaikille muillekin "holdingin" kannattajille: eikö ollenkaan tule mieleen, että siinähän lapselle tulee niin kuuma, että sen on pakko ruveta rimpuilemaan itseään irti siitä otteesta, ja siinä sitten väkivalta yltyy puolin ja toisin. Vaikka yhtäältä inhoan syvästi noita kaikenmaailman eritysivilkkaita ja levottomia lapsia, niin aina näitä holding- ja pakkosylittelyopinkappaleita luettuani toisaalta kyllä ymmärränkin miksi väkivaltaisia, hermoheikkoja ja psyykkisesti päreinä olevia lapsia on niin paljon. Tuo teidän "holdinginnehan" on pahinta mahdollista väkivaltaa, ja se jättää lapseen kaunan ja kostonhimon vanhempaansa kohtaan. Mikä opinkappale tämäkin on, ja kuka jumalaton senkin on keksinyt?
Ja entäs sitten tuo pakkohalinta, -pusinta ja lähentely ihan jo seksuaalinen hyväksikäyttö-näkökulmastakin, ja kun "seksi on paljon muutakin kuin penetraatio" niin eikös tuo voisi jotkut modernit seksuaalikriteerit jo täyttääkin: muistkaa mettoon ja woken henki.
Ja ylläkirjoittanut sitten ehdottaa vielä lisäksi peittoa tai vilttiäkin: siinä on toinen Vilja-Eerikan tapaus pian ajankohtainen, kun siitä ensimmäisestä, aidosta ja alkuperäisestä, ei näköjään opittu mitään.
Mitenkähän Sinä, ylläkirjoittanut viltin tai peiton ehdottaja, itse reagoisit jos Sinut pakattaisiin tiukaksi kääryleeksi tukahduttavan kuuman viltin sisään etkä edes pystyisi liikuttamaan käsiäsi vapaasti?
No minä vastaan puolestasi: alkaisit varmasti "riehua" paniikissa niin paljon että jommaltakummalta menisi luita poikki, ja jatkaisit niin kauan kunnes jompikumpi osapuoli kuolisi.
Niinhän naiset aina tekevät kun oma tahto ei toteudu kääntää selkänsä ja lähtee pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku juttu tepsii, tee sitä.
Jos joku toinen juttu ei tepsi, älä tee sitä.
Ap:n tapauksessa lapsi reagoi, kun äiti poistuu huoneesta. Eikö se silloin ole tehokas tapa? Lapsi ei saa hyvää eikä huonoa huomiota, kun ei saa huomiota lainkaan. Ja sitähän lapsi äidiltään haluaa. Äiti joko tekee niinkuin lapsi tahtoo tai sitten suuttuu, joka tapauksessa lapsi saa huomion, jota hakee. Mutta kun hän ei saa huomiota lainkaan, hän lopettaa ei-toivotun toiminnan eli koheltamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tehnyt noin joskus, en ole vain jaksanut enää kuunnella. Se ei kai ole oikea tapa. Pitäisi olla lapsen lähellä ja antaa purkaa kiukkua.
Joskus auttaa, jos tekee jotain epätavanomaista. Menee vaikka lattialle makaamaan ihan hiljaa. Lapsi hämmentyy.
Tai sitten alkaa itsekin itseä. Lapsi tulee lohduttamaan.Jos lapsi raivoaa pitkään ja ei lopeta millään, ehkä sitten on ok mennä toiseen huoneeseen. Ei vanhemman pidä kaikkea sietää loputtomasti.
En tarkoita riehumisella sitä, että lapsi kiukuttelisi, ei hän kiukuttele vaan se on sellaista kaahottamista, lapsen mielestä varmaan hauskaa päätöntä riekkumista, jossa ei varo yhtään mitään, juoksee täysiä, tavarat lentää jne.
Ap
Olet itse opettanut lapselle että sellainen päätön juokseminen ja huutaminen on ok ja sallittua. Jos se ei ole sallittua, sinun tehtäväsi on opettaa mikä on sallittua ja miten sitä tehdään. On hyvin lapsellista käskyttää ja häipyä jos ei tottele, missä seuraukset? Missä vastuunkanto ja loppuun vieminen? Meillä 6 lasta eikä yksikään rieku, koska se ei ole sallittua. Ulkona saa juosta ja riehaantua, sisällä on sisätilaääni, eikä juosta. Meillä jo kaksivuotiaat tietää mikä on sisätilaääni, eikä koskaan pelkkä kielto toimi pitää kertoa joku sallittu juttu tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tehnyt noin joskus, en ole vain jaksanut enää kuunnella. Se ei kai ole oikea tapa. Pitäisi olla lapsen lähellä ja antaa purkaa kiukkua.
Joskus auttaa, jos tekee jotain epätavanomaista. Menee vaikka lattialle makaamaan ihan hiljaa. Lapsi hämmentyy.
Tai sitten alkaa itsekin itseä. Lapsi tulee lohduttamaan.Jos lapsi raivoaa pitkään ja ei lopeta millään, ehkä sitten on ok mennä toiseen huoneeseen. Ei vanhemman pidä kaikkea sietää loputtomasti.
En tarkoita riehumisella sitä, että lapsi kiukuttelisi, ei hän kiukuttele vaan se on sellaista kaahottamista, lapsen mielestä varmaan hauskaa päätöntä riekkumista, jossa ei varo yhtään mitään, juoksee täysiä, tavarat lentää jne.
ApOlet itse opettanut lapselle että sellainen päätön juokseminen ja huutaminen on ok ja sallittua. Jos se ei ole sallittua, sinun tehtäväsi on opettaa mikä on sallittua ja miten sitä tehdään. On hyvin lapsellista käskyttää ja häipyä jos ei tottele, missä seuraukset? Missä vastuunkanto ja loppuun vieminen? Meillä 6 lasta eikä yksikään rieku, koska se ei ole sallittua. Ulkona saa juosta ja riehaantua, sisällä on sisätilaääni, eikä juosta. Meillä jo kaksivuotiaat tietää mikä on sisätilaääni, eikä koskaan pelkkä kielto toimi pitää kertoa joku sallittu juttu tilalle.
Helpommin sanottu kuin tehty osan lapsista kohdalla. Jos itsellä on helpot lapset niin tuo varmaan toimiikin. Mutta esim meidän vilpertti riehui usein sisällä vaikka alusta saakka joka kerta kiellettiin ja ohjattiin rauhallisempaan tekemiseen, seuraamuksianin tuli jos ei totellut. Silti vain aika auttoi ja pari vuotta riehuttuaan rauhoittui.
En tiedä, mutta säännöllisesti tulee vastaan tuollainen ajatus. Usein olen kysynyt, että mitä sitten pitäisi tehdä, jos lapsi on vaaraksi itselleen ja muille. Soittaa poliisi pitämään kiinni? Meillä olisi saanut olla välillä poliisit paikalla parikin kertaa päivässä pahimmassa iässä. Teini-iässä soitettiin kerran, kun alkoi olla aikuisen kokoinen ja aikuisen voimissa, eikä sen jälkeen juurikaan enää kokeillut, koska tiesi, että seuraavasta samanlaisesta riehumisesta tulee lähtö psykiatriselle osastolle rauhoittumaan.