Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet minusta ihmisenä?
31.05.2022 |
Synnyin perheeseen jossa lapsuuteni ajan äiti sai ainakin kerran viikossa sekopäisiä raivokohtauksia, jolloin saattoi yölläkin alkaa huutamaan täyttä kurkkua ja haukkumaan mun isää.
Isä joi joka ilta olutta (alkoholisti) ja on kuulemma syy äidin pahaan oloon (henkinen väkivalta), mutta äiti ei silti koskaan eronnut isästäni vaikka joka riidan yhteydessä niin uhosi.
Minulla ei koskaan ollut mitään rajoja ja olin jossain mielessä hemmoteltu ainut lapsi.
Minulla oli lapsena vaikeuksia olla luotettava ja kerroin eteenpäin salaisuuksia.
Ukki ja mummo kurittivat minua helposti fyysisesti, pakottivat mummolaan jokapäivä koska en syö kotona mukamas tarpeeksi hyvin tjsp ja mummo on syyttänyt sydänviastaan jopa mua.
Yritin varattua poikaa sillä tavalla, että kerroin yhteiselle ystävälle että olisin tuolle pojalle paljon parempi tyttöystävä ja hän meni kertomaan asiasta yhteiselle ystävällemme joka seurusteli tämän pojan kanssa ja tämä muija raivostui ja tämä oli viimeinen naula arkkuun ja pisti mua kohtaan kiusaamiskampanjan.
Koko ylä-asteen ajan minua on haukuttu sillä nimellä miksi halpoja naisia kutsutaan, on naurettu, mulkoiltu, kuvattu mopotus, uhkailtu väkivallalla .. uhattu työntää pää vessanpönttöön, tönäisty, kerran lyöty jne. Ihmettelen vieläkin että miksei riittänyt se että kun mua lyötiin ja menin häpeissäni itkemään portaiden alle jonka jälkeen olin viikon ajan poissa koulusta niin miksi kiduttamista ei voinut lopettaa siihen, mitä niin pahaa olin tehnyt etteivät he ajatelleet että nyt on aika vetää tähän raja ja lopettaa tämä käytös ?
Ikinä en ole osannut olla stressaamatta, herkkänä ihmisenä otan hirveesti paineita kaikesta ja otin myös sitä kiusaamisesta ja 15v sairastuin ensimmäisen kerran kroonisesti.
Kommentit (23)
Herää ajatuksia että olenko oikeasti paha ihminen?
Miten yhdelle ihmiselle voi tapahtua näin paljon kaikkea pahaa?
Miten ihmiset voi mennä mukaan joukko kiduttamiseen, eikä kukaan halua tai ketään ei kiinnosta tai kukaan ei uskalla laittaa sille stoppia?
Riittääkö jos olen ihmisenä tehnyt paljon virheitä, mutta olen ollut kykenevä kuitenkin oppimaan niistä?
Onko minulla oikeus tuntea vihaa, jos tuntuu että ongelmat kasaantuu ja ihmiset hylkää minut myös huonon hygienian takia?
Jos ihminen on näin pohjalle hakattu, niin miten täältä voi enää nousta vai toivooko edes suurin osa ihmisistä minun nousevan vai onko se kivempaa katsella toisen surkuhupaisaa elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, onneksi en tunne sua eli en ole mitään mieltä. En edes jaksanut lukea sun höpinöitäs mut siis en ole mitään mieltä sinusta.
noin huonot geenit tai noin huono kotikasvatus jo yksistään pilaa ihmisen. sinulla on nuo yhdessä, joten ..... no huomaat kai itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
noin huonot geenit tai noin huono kotikasvatus jo yksistään pilaa ihmisen. sinulla on nuo yhdessä, joten ..... no huomaat kai itsekin.
Joten miksi olen syntynyt edes tänne? mikä on minun paikka elämässä? mitä minun pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
noin huonot geenit tai noin huono kotikasvatus jo yksistään pilaa ihmisen. sinulla on nuo yhdessä, joten ..... no huomaat kai itsekin.
Onko tuo huono kotikasvatus minun vika? Miksi ihmiset ovat niin armottomia? Mikseivät he voi antaa minulle enemmän anteeksi? koska 13v olin muuttanut jo tapojani paljon parempaan suuntaan ja jos olisin vaan saanut UUDEN mahdollisuuden vielä kerran, niin tiedän että osaan olla mukava ja hyvä ystävä, enkä olisi mokannut enää
Kukaan vaan ei tunnu haluavan antaa minulle tätä mahdollisuutta. Jauhetaan vaan että sulla on p*skat geenit, että pitäisköhän sun kuolla tai jotain ja ei olla täällä vaan muiden tiellä............................................................................................ Eivätkä nämä ihmiset yhtään katso sitten omaa suhtautumistaan, että onko se kylmä ja oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas kauheita sukulaisia ja kiusaajia. Sinulle sopii rauhallisempi elämä kuin se aiempi, jossa ei ole ikäviä tyyppejä ja tulevaisuus voi olla positiivinen /neutraali /miellyttävä. Kaikkia tosin vaivaa talousasiat toisinaan. Ajattele että olet hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Olipas kauheita sukulaisia ja kiusaajia. Sinulle sopii rauhallisempi elämä kuin se aiempi, jossa ei ole ikäviä tyyppejä ja tulevaisuus voi olla positiivinen /neutraali /miellyttävä. Kaikkia tosin vaivaa talousasiat toisinaan. Ajattele että olet hyvä.
Niin yritän tehdä, ajatella että olen hyvä, koska vaikka olen tyrinyt oikein urakalla niin siitä huolimatta tiedän että olen pohjimmiltani hyvä ihminen. Rehellisesti katsottuna. Pystyn myöntämään virheeni, tunnen aidosti empatiaa, haluan ihmisille pääsääntöisesti hyvää. Ja olen kasvanut ulos niistä huonoista tavoista jotka joskus ajoivat minut kiusatuksi, ihmettelen että minkälaiset ihmiset eivät usko henkiseen kasvuun. Sitä en vaan edelleenkään tajua että mikseivät kiusaajat vetäneet toiminnalleen rajoja, miksi mummo tekee ensin niin ettei tiedä edes mistä anteeksi pyytää .. ei myönnä tehneensä mitään väärin ja vasta myöhemmin myöntää tehneensä väärin .. miten vanhempani eivät voineet nähdä miten tuollainen tilanne kotona vaikuttaa lapseen ja eivät olleet edes kiinostuneita tekemään sille mitään
Minut on tuhottu ja minä olen tuhonnut itse itseni. Syytän jopa itseäni siitä, että en onnistunut olemaan stressaamatta ja menetin sen seurauksena terveyden (ihminen on psyykkis fyysinen kokonaisuus) vaikka samaan aikaan tiedän ettei minulla ollut mahdollisuutta toimia toisin, ei minulla lapsena ollut eväitä hallita näitä tilanteita ja luonne kun on mikä on. Jos on tunteellinen, herkkä ja helposti stressaantuva niin sitten on.
Olen ollut jo ilman vuosia perhettä, sukulaisia tai ystäviä. Minulla on todella tyhjä olo :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista haluaisin elämäni tällähetkellä olevan:
Olisin naimisissa erään 12 vuotta vanhemman miehen kanssa
Meillä olisi 7 ja 4 vuotiaat lapset
Uusi omakotitalo
Kiva auto
Oltaisiin terveitä
Olisi hyvät työpaikat
Ja hyviä ystäviä
Menen sanattomaksi. Toivotan Sinulle kaikkea parasta. Sinun virhe on että et paennut vaikka Ruotsiin, vaan jäit sinne ilkeitten ihmisten maahan. Maahan, jossa köyhä ja kurja ei saa mitään tukea, jossa vaan eliitti menestyy .
Minkälaiset suhteet sinulla on vanhempiisi tänä päivänä.
Yritä jaksaa hankkia ammatti ja ottaa kiinni elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menen sanattomaksi. Toivotan Sinulle kaikkea parasta. Sinun virhe on että et paennut vaikka Ruotsiin, vaan jäit sinne ilkeitten ihmisten maahan. Maahan, jossa köyhä ja kurja ei saa mitään tukea, jossa vaan eliitti menestyy .
Minkälaiset suhteet sinulla on vanhempiisi tänä päivänä.
Yritä jaksaa hankkia ammatti ja ottaa kiinni elämästä!
Kysykää vaikka Räsäsen lehmältä että miksi teki minulle tämän.
MIKÄÄN MUU EI OLE MINUA RIKKONUT TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ ENITEN KUIN KIUSAAMINEN JA ILMAN SITÄ OLISIN AIVAN VARMASTI PAREMMASSA KUNNOSSA.
Mutta kun ei mun anneta elää tai muidenkaan kiusattujen
Tämä ei ole mitään turhanpäiväistä angstia, psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi minulle että kyllähän sinäkin kiusasit muita kun puhuit muista seläntakana pahaa, joo väärin oli tehty mutta ei mitään tekemistä kiusaamisen kanssa, pahan puhuminen oli satunnaista ja en harrastanut sitä yksin vaan siinä oli nyökyttelijät mukana. Yritin esittää jotain kovista, kun en uskaltanut polttaa röökiä niin kuin muut veti jne. Toivoton veto minulta, tiedän ja en varmasti ole aina se penaalin terävin kynä . Mutta en myöskään pahantahtoinen ja puhuminen seläntakana oli satunnaista, kiusaaminen jatkuvia ja järjestelmällisiä tekoja musertaa minut... Joku minussa v*tuttaa niin pahasti, että se ois näille ihmisille maailmanloppu jos minä olisin onnellinen! Ja eivät silti kykene katsomaan ikinä itse peiliin, että ovatko hyviä ihmisiä kerta toivovat mulle noin pahasti pahaa! Enkä ole mitään niin nöyryyttävää tehnyt toiselle ihmiselle eläessäni että uhannut työntää pään vessanpönttöön tai nauranut ringissä ympärillä kun toista ihmistä lyödään
Kysykää ennemmin että minkä takia leipä elättää tälläisiä kiusaaja ihmisiä, sen sijaan että jauhatte miten huono kotikasvatus ja geenit mulla on? :D
Niin ja vanhempiini minulla ei ole mitään suhteita ollut 8 vuoteen. Isä välillä laittaa whatsapissa minulle viestiä ja yrittää syytää muhun rahaa, mutta kun koitan keskustella että mikä meni pieleen niin vastaa vaan että 'kiitos viestistä, hyvää yötä' ja vaihtaa aiheen muuhun. Täysin kykenemätön kohtaamaan tunteita. Äiti puolestaan ei ole mitään yhteyttä pitänyt minuun koko tuona aikana, enkä haluaiskaan yhteydenottoja vanhemmilta ja isovanhemmilta, koska vaikka SATUTTAA olla ilman heitä niin satuttaa vielä enemmän olla tekemisissä!!! Ja saa minut tuntemaan niin v*tunmoista vihaa ettei mitään järkeä. Katkeruus, mä voisin kuolla siihen. Niin paljon on mun sisällä myrkkyä, eikä sitä kukaan laita sinne enää lisää. Mä olen pilalla, that's it. Äidillä oli kiirre minusta eroon siitä lähtien kun täytin 18 ja jahtasin häntä ison keittiö veitsen kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo helpolta elämältä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo helpolta elämältä kuulosta.
NO EI TODELLAKAAN OLE ! ja jotkut kehtaa jauhaa että minä olisin lellitty prinsessa, liian helpolla elämässä päässyt
Jos minä iskisin vaikka Räsäsen lehmälle päin näköö filminauhana sen, mitä minä olen joutunut koko lapsuuteni kestämään hänen ja kiusaajien aiheuttaman tuskan lisäksi. Niin se on äidin viikottaiset raivokohtaukset, kiljumiset keskellä yötä, isän haukkumiset, joka kerta erolla uhkailu ,, joskus löi reikiä oviin ja seiniin tai hajotti muuten vaan kotia, kerran löi mäsäksi välioven ison ikkunalasin ja sirpaleet vaan helisi alas. Tämä kaikki tapahtui neljän seinän sisällä, nämä on asioita joista ette mitään tiedä . Varmaan väittäisitte, että keksin tämän saadakseni sääliä, mutta hei cccmoon jos 11-12 vuotiaan lapsen käytös on holtitonta tai vaikka vielä ylä-aste ikäisenkin niin se on yleensä oire jostain! ja mulla se oli oire paljolti kotioloista. Luonteessa on p*skaa joo, mutta kuten jo sanoin että olen ihmisenä enimmäkseen hyväntahtoinen ja tämä on totuus , ihan sama uskoit sitä tai et.. Ja mua ei kiinnosta mitä sulla on siellä taustalla ollut kun on pitänyt kiusata, minä uskon että jotkut ihmiset syntyy yksinkertaisesti pahoiksi . Sen verran olet saanut tuhoa aikaan että ei kiinnosta, jos ois kiusaaminen loppunut lyömiseen niin olisin voinut vielä ehkä anteeksiantaakkin ja lyödä kättä päälle. Kaiken tämän jälkeen minä edelleen sinnittelen, olen kovempi kuin moni kiusaajani
Kauhealta kuulostaa. Toivon että saat vielä kaikki järjestykseen.
Ei ehkä olennaisin kysymys, mutta miehenä pakko kysyä: miten ihmeessä olet tuossa elämässä onnistunut olemaan harrastamatta seksiä ikinä? Minun kokemukseni mukaan vaikean nuoruuden omaavat naiset ovat aika aktiivisia seksiasioissa.
Jos minä olisin aikapäiviä sitten saanut terveyteni takaisin tai olisin ollut menettämättä sitä niin olisin jatkanut normaalisti sosiaalista elämääni! Kiusaaminen ei murentanut minua, vaan nämä terveysvaivat. Uskon että olen voinut henkisesti niin huonosti että se on laukaissut fyysisiä sairauksia jopa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas kauheita sukulaisia ja kiusaajia. Sinulle sopii rauhallisempi elämä kuin se aiempi, jossa ei ole ikäviä tyyppejä ja tulevaisuus voi olla positiivinen /neutraali /miellyttävä. Kaikkia tosin vaivaa talousasiat toisinaan. Ajattele että olet hyvä.
Niin yritän tehdä, ajatella että olen hyvä, koska vaikka olen tyrinyt oikein urakalla niin siitä huolimatta tiedän että olen pohjimmiltani hyvä ihminen. Rehellisesti katsottuna. Pystyn myöntämään virheeni, tunnen aidosti empatiaa, haluan ihmisille pääsääntöisesti hyvää. Ja olen kasvanut ulos niistä huonoista tavoista jotka joskus ajoivat minut kiusatuksi, ihmettelen että minkälaiset ihmiset eivät usko henkiseen kasvuun. Sitä en vaan edelleenkään tajua että mikseivät kiusaajat vetäneet toiminnalleen rajoja, miksi mummo tekee ensin niin ettei tiedä edes mistä anteeksi pyytää .. ei myönnä tehneensä mitään väärin ja vasta myöhemmin myöntää tehneensä väärin .. miten vanhempani eivät voineet nähdä miten tuollainen tilanne kotona vaikuttaa lapseen ja eivät olleet edes kiinostuneita tekemään sille mitään
Minut on tuhottu ja minä olen tuhonnut itse itseni. Syytän jopa itseäni siitä, että en onnistunut olemaan stressaamatta ja menetin sen seurauksena terveyden (ihminen on psyykkis fyysinen kokonaisuus) vaikka samaan aikaan tiedän ettei minulla ollut mahdollisuutta toimia toisin, ei minulla lapsena ollut eväitä hallita näitä tilanteita ja luonne kun on mikä on. Jos on tunteellinen, herkkä ja helposti stressaantuva niin sitten on.
Olen ollut jo ilman vuosia perhettä, sukulaisia tai ystäviä. Minulla on todella tyhjä olo :(
Niin. Ehkä joskus löytyy jostain uusia tuttuja ja sinkkunakin voi olla. Ei kannata jäädä kysymään anteeksipyyntöä sukulaisilta, ehkei mummokaan tajua kaikkea. Kriisipuhelimeen tai jollekin voi soitella pahimmilla hetkillä, jos on ihan tyhjä olo. Uusia kiinnostuksen kohteita voi tulla joka yhdistää jonnekin elämässä tai oma projekti. Osalla ihmisistä voi olla voimat poissa kun on kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Kauhealta kuulostaa. Toivon että saat vielä kaikki järjestykseen.
Ei ehkä olennaisin kysymys, mutta miehenä pakko kysyä: miten ihmeessä olet tuossa elämässä onnistunut olemaan harrastamatta seksiä ikinä? Minun kokemukseni mukaan vaikean nuoruuden omaavat naiset ovat aika aktiivisia seksiasioissa.
No sen takia, koska minulla oli halvan naisen maine niin yritin suojella sitä yhtä kallisarvoista asiaa eli neitsyyttä jotta voisin sillä miehelle todistaa etten ole sitä mitä nuo puhuu ja psyykkinen trauma, kun sua kiusataan tuolla tavalla niin ei minua kiinnostanut ainakaan enää olla seksuaalisesti aktiivinen kun siitä hommasta tehtiin jotenkin likaista ja rumaa, että jos sä nautit seksistä paljon niin sä olet halpa nainen ja minä en ees ikinä päässyt sinne tasolle tai suudellut tätä varattua poikaa tai harrastanut seksiä hänen kanssaan tai kertonut tunteistani. Silti minä olin tämän yhden lehmän mielestä halvin nainen joka siitä kylästä löytyy, katumus tulee hänelle yhtä myöhässä kuin ambulanssi ja sillä oli selkeesti ongelmia kun viilteli itseään, mietti onko liian lihava ja haukkui minua koko illan (raskasta seuraa, silti kaikki kunnioittaa tätä kiusaaja lehmää - en ymmärrä) ja sitten kun on näitä terveysongelmia niin en koe itseäni kovin viehättäväksi enkä senkään takia menisi toisen ihmisen kanssa sänkyyn
16v jouduin muuttamaan kotoa pois kun en tullut enää vanhempien kanssa toimeen vaan syytin heitä epänormaalista lapsuudestani ja siitä että ajauduin kiusatuksi, ihastuin myös palavasti erääseen pari vuotta vanhempaan kundiin mutta kun hän kuuli maineestani niin alkoi myös kohtelemaan minua huonosti. Henkinen väkivalta jatkui ja annoin tämän ihmisen repiä minua entistä enemmän kappaleiksi 2 vuoden ajan kunnes pystyin laittamaan vasta stopin ja ymmärtämään että vika ei ollut enimmäkseen minussa, yritin hänen kanssaan parhaani ja hän syytti mm. itsemurha yrityksestään mua kun yritti viiltää oman kaulavaltimonsa auki koska en vastannut yöllä puhelimeen. Psykopaatti?
Tämän KAIKEN jälkeen olin niin masentunut etten jaksanut siivota asuntoani, kuukausien roskat sisällä (Auri Kanasen näköiset kämpät) ja jouduin lähtemään sitten sieltä ja vanhemmat kehtasi syytellä että miten olen voinut olla näin kiittämätön, kun he ovat maksaneet mun vuokrat !
18v taistelin itseni jälleen pois vanhempien luota, lähdin aikaisin aamulla sanomatta edes hyvästi ja tällä kertaa muutin monen sadan kilsan päähän vain 100e taskussani.
Tällähetkellä 27v olen monisairas ja ollut eristäytynyt jo 12 vuoden ajan. Kaljuuntunut, IBS, virtsan ja ilman pidätys ongelmaa, masennusta on ollut, OCD, ahdistuneisuutta ja kovassa ahdistuneisuuskohtauksessa vahingoitin itseäni kerran niin että aiheutin itselleni sulkijalihasvaurion ja sen jälkeen olen vuotanut koko ajan suolilimaa. Minulla ei ole ammattia tai töitä, en ole ikinä ollut pitkässä parisuhteessa tai harrastanut seksiä. Hygieniassa myös ongelmia kun en ole jaksanut hoitaa itseäni mielenterveysongelmien takia.
Koen että olen kaikinpuolin viallinen ja outo ihminen, en sovi mitenkään tähän maailmaan (sen ovat ihmiset näyttäneet minulle enimmäkseen teoillaan), sitten vihaan niitäkin ihmisiä jotka hylkäävät minut mielenterveysongelmien ja hygienian puutteen takia. Tai vaan sen takia että olen erikoinen, erikoisuuteni ei ole kuitenkaan mitään väkivaltaista tai rikollista
Sitten on myös ihmisiä jotka sanoo että olen söpö, mulla on sydän paikallaan, olenko lukenut psykologiaa kun osaan myös niin hyvin tukea ja auttaa muita kun muilla on vaikeuksia. Tuntuu että minussa on kaksi puolta, tämä kiva, avoin ja empaattinen tai sitten osaan olla myös ihan narttu