Lue keskustelun säännöt.
Perunkirjoituksesta tietävät: voiko sukuselvityksen tehdä etukäteen
31.05.2022 |
Nyt on ollut paljon puhetta että perunkirjoitukset viivästyy. Voisiko tällaiset selvitykset pyytää etukäteen ennen omaa kuolemaansa ettei jäljelle jääville tule vaivaa?
Kommentit (52)
sanonpahan tähän että nää asiat vois olla helpompiakin, kun se läheisen kuolema on jo tarpeeksi raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnan mukaan toimitusaika on n. 8 viikkoa, viime vuonna oli vielä monen monta kuukautta.
Sitä helpompi ja nopeampi, mitä enemmän tietoja on sähköisessä rekisterissä. Mutta hyvin vanhoilla ja paljon muuttaneilla niitä tietoja joutuu vielä kaivelemaan.
Kirkkoherranvirasto kaivelee ne tiedot ihan suoraan, jos on kuulunut katkeamattomasti kirkkoon. Ja harva nyt sentään 100-vuotiaaksi elää, sitä nuoremmilla tiedot on kyllä *kirkonkirjoissa*
Vierailija kirjoitti:
Ne nimenomaan pitää olla selvillä ennen perunkirjoitusta, muuten sitä ei voi tehdä.
Mutta ei ennen perinnön jättäjän kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täti, neiti-ihminen 93v kuoli viime vuonna. 10 sisarusta, osa kuollut ja osa elossa, osalla jälkeläisiä monta polvea, osalla ei. Nippu oli melko paksu, sukuselvitys aloitettiin tätini vanhemmista eli mun isovanhemmista. Jokaisen lapsen kohdalla mentiin niin pitkälle, että löytyi ns. umpiperä tai elossa oleva perillinen. Sisarus, kuolleen sisaruksen lapsia, kuolleen sisaruksen kuolleen lapsen lapsia jne. Jokainen lanka tutkittiin ja näin saatiin perikunta kokoon. Täti ei ollut sisarussarjan vanhin, eli lankoja löytyi aika monta, välistä oli kuollut henkilöitä.
Niin ja sitten oli se tädin oma paperi, jossa hänen asumishistoriansa 15-vuotiaasta eteenpäin. Tällä kertaa se taisi olla helpoin paperi.
Luulis että suomessa olisi tässä väestökirjanpidossa, virkatodistusjutuissa yksi yhteinen keskusarkisto, ettei tarvitse jokaiseen asuinkunnan seurakunnan kirkkoherran virastoon olla yhteydessä, että mitähän on tapahtunut ja onko mahdollisesti joku salassa pidetty avioliitto tai lapsi siellä kirjattu ylös.
en ymmärrä...
Kas kun kuoleva ihminen saattaa olla 100-vuotias, hän on ollut 15-vuotias 1930-luvulla. Ei meillä silloin vielä ollut mitään väestörekistereitä.
Iso osa maailman ihmisistä ei edes ole missään väestörekisterissä, ei sellaista esim. USA:ssa ole. Siellä tehdään väestölaskenta aina joidenkin vuosien välein.
Onhan kirkonkirjoja pidetty, ja ne vanhat kirkonkirjat on säilötty ja digitoitu kansallisarkiston toimesta, eli yhteinen paikka on olemassa... Aika harvassa tätä nykyä nämä 100-vuotiaat kuitenkin. Mutta hyvä pointti tietysti tämä mitä esiin tuot.
Kirkonkirjoja on pidetty monta sataa vuotta... jopa luovutetun Karjalan kirjat ovat tiedossa...
Kuinkahan monta 1915 syntynyttä vielä on elossa, ikää alkais olla jo 107 vuotta. 1920-luvulla syntyneet alkavat olla vähissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nimenomaan pitää olla selvillä ennen perunkirjoitusta, muuten sitä ei voi tehdä.
Mutta ei ennen perinnön jättäjän kuolemaa.
Eikä niitä tarvitse itse selvitellä, hyvän tähän. Ne on kirkkoherranvirastoissa ja maistraateissa, ei niitä tarvitse kaivella mistään. Ja jokainen osakas hoitaa ne itse, vain vainajan virkatodistus hankitaan omaisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sanonpahan tähän että nää asiat vois olla helpompiakin, kun se läheisen kuolema on jo tarpeeksi raskas.
Mitä vaikeaa tossa on? Kertakäynti kirkkoherranvirastossa riittää suurimmalle osalle. Sit kirkkoon kuulumattomat käy maistraatissa ja heille saattaa tulla pari puhelinsoittoa päälle, jos on muuttanut usein.
Vainaja on saattanut asua monella paikkakunnalla ja ehkä vielä menetetyssä Karjalassa, sen saa Lappeenrannan arkistoista tietoon. Joskus on useita. Vasta minulla oli selvitettävänä perikunnan asioita, mutta jo unohtanut. Minua ulkomailla asuneena ei tarvittu muulta osin kuin kotimaassa asuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täti, neiti-ihminen 93v kuoli viime vuonna. 10 sisarusta, osa kuollut ja osa elossa, osalla jälkeläisiä monta polvea, osalla ei. Nippu oli melko paksu, sukuselvitys aloitettiin tätini vanhemmista eli mun isovanhemmista. Jokaisen lapsen kohdalla mentiin niin pitkälle, että löytyi ns. umpiperä tai elossa oleva perillinen. Sisarus, kuolleen sisaruksen lapsia, kuolleen sisaruksen kuolleen lapsen lapsia jne. Jokainen lanka tutkittiin ja näin saatiin perikunta kokoon. Täti ei ollut sisarussarjan vanhin, eli lankoja löytyi aika monta, välistä oli kuollut henkilöitä.
Niin ja sitten oli se tädin oma paperi, jossa hänen asumishistoriansa 15-vuotiaasta eteenpäin. Tällä kertaa se taisi olla helpoin paperi.
Luulis että suomessa olisi tässä väestökirjanpidossa, virkatodistusjutuissa yksi yhteinen keskusarkisto, ettei tarvitse jokaiseen asuinkunnan seurakunnan kirkkoherran virastoon olla yhteydessä, että mitähän on tapahtunut ja onko mahdollisesti joku salassa pidetty avioliitto tai lapsi siellä kirjattu ylös.
en ymmärrä...
Ei tarvikaan olla kuin viimeiseen seurakuntaan yhteydessä. Virkatodistuksessa on kuitenkin kaikki asuinpaikat 15-vuotiaasta alkaen.
Onko näin? Puhutko lähinnä henkilöistä, joita ei ole kirjattu evankelisluterilaiseen kirkkoon?
Yli kymmenen vuotta sitten äidin kuoleman jälkeen virkatodistukset piti hankkia jokaisen asuinkunnan kirkkoherran virastosta (tai mikä se nyt olikaan nimeltään). Jos tieto asuinpaikkakunnista oli tiedossa, niin samaan aikaan sai pyydettyä kaikki virkatodistukset. Ellei olisi tiedetty, niin silloin olisi pyydetty viimeisin, josta olisi selvinnyt edellinen, jonka jälkeen siitä edellisestä olisi selvinnyt se aikaisempi... jne.
Helpointa tuo on silloin kun virkatodistus tilataan Digi- ja väestötietovirastosta. Nykyään kirkot eivät enää taida hoitaa väestörekisteriä vaan kaikkien tiedot löytyy Digi- ja väestötietovirastosta, mutta aikaisemman järjestelmän aikaiset kirkonkirjoihin merkityt henkilötiedot joutuu hakemaan asuinpaikkakunnittain.
Voi tuon tavallaan hoitaa etukäteen, mutta se maksaa ja vanhentuneilla virkatodistuksilla ei tee mitään. Tuon vaivaa aiheuttavan selvitystyön voi tehdä etukäteen kirjaamalla aikaisemmat asuinpaikkakunnat, jos on kuulunut niin sanotusti valtion kirkkoon eikä kuulu muihin uskontokuntiin.
8 viikkoa kesti alkuvuodesta pääkaupunkiseudulla.
Lisäksi kuoleva voi kuolinvuoteellaan mennä naimisiin jolloin pakka sekoittuu kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunkirjoitusta varten tarvitaan vainaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sanonpahan tähän että nää asiat vois olla helpompiakin, kun se läheisen kuolema on jo tarpeeksi raskas.
Mitä vaikeaa tossa on? Kertakäynti kirkkoherranvirastossa riittää suurimmalle osalle. Sit kirkkoon kuulumattomat käy maistraatissa ja heille saattaa tulla pari puhelinsoittoa päälle, jos on muuttanut usein.
Kaikkien tiedot löytyy maistraatista. Väestökirjanpito siirrettiin valtiolle jo 60-luvun alussa.
Onhan kirkonkirjoja pidetty, ja ne vanhat kirkonkirjat on säilötty ja digitoitu kansallisarkiston toimesta, eli yhteinen paikka on olemassa... Aika harvassa tätä nykyä nämä 100-vuotiaat kuitenkin. Mutta hyvä pointti tietysti tämä mitä esiin tuot.
Kirkonkirjoja on pidetty monta sataa vuotta... jopa luovutetun Karjalan kirjat ovat tiedossa...