Essee hylättiin Helsingin yliopistossa
Saako sitä samaa esseetä vielä parantaa vai pitääkö suorittaa kurssi uudestaan ja kirjoittaa uusi essee vuoden päästä eri aiheesta
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä oli ensimmäinen pitkän esseen yritys jonka yliopistossa olen ylipäätään kirjoittanut. Seminaarin essee.
Hylkäämisen syy oli ilmeisesti ns tieteellisyyden puute. Ehkä en sovellu alalle
Ap
Älä nyt. Tieteellisyyden puute tarkoittaa sitä ettet osaa kirjoittaa eteellistä tekstiä, se ei alaan liity mitenkään. Nyt otat selvää essee-rakenteesta ja lähteiden käytöstä ja uutta matoa koukkuun. Seminaariin menet uudelleen seuraavalla kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä oli ensimmäinen pitkän esseen yritys jonka yliopistossa olen ylipäätään kirjoittanut. Seminaarin essee.
Hylkäämisen syy oli ilmeisesti ns tieteellisyyden puute. Ehkä en sovellu alalle
Ap
Älä nyt vaivu mihinkään itsesääliin. Yliopistossakin opetellaan asioita, ei siellä muutkaan heti alussa osaa kirjoittaa täydellistä tieteellistä tekstiä, etkä ehkä ole edes ainoa vuosikurssillasi joka on hylätyn saanut. Laitat nyt sille opettajalle viestiä ja selvität miten korjaat arvosanasi.
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä oli ensimmäinen pitkän esseen yritys jonka yliopistossa olen ylipäätään kirjoittanut. Seminaarin essee.
Hylkäämisen syy oli ilmeisesti ns tieteellisyyden puute. Ehkä en sovellu alalle
Ap
Höpö höpö.
Nyt kiipeät ylös sieltä itsesäälin syövereistä !
Et olisi siellä seminaarissa, jos et olisi sinne riittävän kyvykäs.
Vaikeuksien kautta voittoon!
Tieteellisyyden puute = liikaa lörpöttelyä, liian vähän 'teknistä knowhowta' -- opit kyllä tuottamaan tieteellistä tekstiä, kunhan 'hallitset' sen tiedon mistä kirjoitat (eli olet oppinut ja ymmärtänyt asiasta )
Teidänkin yliopistolla on varmasti netissä jotain apumateriaalia "tieteellisen tekstin kriteereistä" tms
Nyt vain persus penkkiin ja töihin!
Onnistut vielä!
Ihmisen yksi törkeimmistä taidoista on oppia virheistä ja kuka ei koskaan tee virheitä tai epäonnistu, ei yleensä saa paljon mitään aikaan, vaan elää elämäänsä puolilla valoin.
Eikö esseessä ole mitään palautetta? Oma ensimäinen yliopistoesseeni meni kyllä niukasti läpi, mutta oli täynnä punakynämerkintöjä ja opettajan ihmettelyjä. Olin kirjoittanut osittain aiheen vierestä ja hutiloiden. Otin palautteen valppaana vastaan ja luin kiinnostuneena muiden esseitä. Seuraavista sain jo erinomaiset pisteet.
Esseen kirjoittaminen on monille outoa aluksi, siihen oppii. Kysy, kuuntele, lue, kysy palautetta ja ole valmis perustelemaan kantasi sekä ottamaan opiksesi. Käy essee läpi opettajasi kanssa. Vaadi tätä oppimisen nimessä. Olet saanut opiskelupaikan, sinun oikeutesi on saada palautetta.
Ei se enää jonkin ajan kuluttua tunnu enää miltään, jos käy saman kurssin uudestaan. Sitten voi aloittaa esseenkin tekemisen alusta uusin silmin.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn täältä jos löytyis kokemusasiantijoita, lohdutusta ja vertaistukea. Murheellinen Ap
Lue jokin kirjoittamisen opas. Kirjastosta löytyy kirjallisuustiede-luokasta. Esim. Hannu Riikonen ja Johanna Venho ovat kirjoittaneet aiheesta.
Peraatteessa kuitenkin johdanto, käsittelyosuus ja lopuksi yhteenveto ja johtopäätökset. Lähdeviitteiden merkintä on hirmuisen tärkeää.
Nöyrä asenne siihen tuotettuun tekstiin. Tieteellinen kirjoittaminen nojaa aina lähteisiin. Kun olet soveltanut lähteen teoriaa [Virtasen (2016: 26-27) mukaan...] omaan aiheeseesi kussakin kirjoittamassasi kappaleessa, voit sitten kappaleen lopuksi aina todeta, että Virtasen teoria näyttäisi toteutuvan aineistossani, koska tänään sataa.
Koska opiskelija on vielä tutkijana täysin tuntematon suuruus, hänen omia näkemyksiään tiede ei vielä kaipaa. Kirjoitat vain hyvää kieltä ja rakennat esseen kaavamaisesti, siinä se oma osuutesi hyvän esseen synnytyksessä.
No nyt katsot ne kirjoitusohjeet tiedekunnan tai oppiaineen nettisivulta tai jostain opiskelijaportaalista, ihan varmasti sellaiset jostakin löytyy. Sitten lueskelet niitä ihan ajan kanssa ja koitat oikeasti sisäistää, mitä niissä sanotaan ja ennen kaikkea miksi. Vertaile vaikkapa johonkin oppiaineesi opinnäytetyöhön tai tieteelliseen artikkeliin. Sitten vain kirjoittamaan uusiksi tai korjaamaan vanhaa esseetäsi.
Tämä kaikki on juuri sitä opiskelua, jota varten olet siellä yliopistossa. Yliopiston tarkoitus ei ole mitata sitä, kuka on syntyjään etevin ja osaa kaiken valmiiksi, vaan nimenomaan opettaa opiskelijoille asioita, joita he eivät osaa eivätkä voikaan osata valmiiksi.
ns kympin tyttö masentuu täysin jos ei osaa kaikkea heti?
Minussakin oli nuorena vähän samaa vikaa. Ehkä kaikki oli koulussa liian helppoa eikä oppinut sietämään vastoinkäymisiä koska niitä ei koskaan joutunut kohtaamaan
Vierailija kirjoitti:
Joo tämä oli ensimmäinen pitkän esseen yritys jonka yliopistossa olen ylipäätään kirjoittanut. Seminaarin essee.
Hylkäämisen syy oli ilmeisesti ns tieteellisyyden puute. Ehkä en sovellu alalle
Ap
Vaikuttaa tosiaan siltä ettet sovellu alalle, millekään alalle. Koska jos annat noin helposti periksi, sinulla ei ole lainkaan sinnikkyyttä eikä ilmeisesti motivaatiotakaan.
Keittiöala vetää hyvin, samaten hoitoalalla tarvitaan käsipareja, lähde vaikka noista katsomaan.
Tai sitten lopetat sen vikinän, teet kuten on neuvottu, tiedustelet opettajalta miten nyt eteenpäin ja teet homman uudelleen, paremmin.
Miten sinnikkäästi voisi oppia, miten ihminen voisi muuttua? Toisen käskystä se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinnikkäästi voisi oppia, miten ihminen voisi muuttua? Toisen käskystä se ei onnistu.
Tarkoitin sinnikkääksi
Itse olen saanut esseetä vastaavan kirjoitustehtävän (opiskelin luonnontieteitä) takaisin koska se oli suomeksi kirjoitettua englantia (alalla ei ollut suomenkielistä yliopistotason kirjallisuutta tai muita julkaisuja). Kirjoitin sen sitten vähän enemmän keskittyen suomeksi.
Sain myös silloin tällöin huomautuksia liian mielipidepitoisista teksteistä (toinen ala) mutta ei niistäkään korjailua kummempaa onelmaa tullut.
Tietysti sitten yliopiston ulkopuolella essee voi olla enemmän pohdiskeleva ilman laajoja viittauksia, mutta silloin se on enemmän filosofista kuin tieteellistä kirjoittamista.