Ongelmia lukemisen opettelussa

Meidän ekaluokkalaisen kertomaan ei voi yhtää luottaa .... Tai oikeastaan lapsen logiikka on niin eri kuin aikuisen. Parasta olisi varmasti kysyä opettajalta mitä menetelmään hän käyttää lukemaan opettamisessa.



Se meidän kouluaikainen tavuttaminen on aikansa elänyttä ja taitaa olla uudet menetelmät käytössä. Meidän open eka neuvo oli olla opettamatta lasta kotona koska menetelmät menevät sekaisin.

Äidinkieltä on 7h viikossa, joista 2jakotunteja (jolloin vain puolet porukasta on paikalla). Tässä ajassa tekevät kai kirjoitusharjoituksia tehtäväkirjasta ja lukevat aapisesta. Kotiin tulee myös lukuläksyjä ja kirjoitusläksyjä joita harjoitellaan kotona. Kukin luokasta lukee oman tasonsa mukaan. Eritasoisia lukuryhmiä on 5. Äidinkielen tunnilla ottaa aina ryhmän kerrallaan eteen lukemaan ja muut tekevät omia tehtäviään. Tämän ajan pitäisi pystyä keskittymään siihen yhteen ryhmään, mutta on kuulemma levoton luokka ja muut eivät pysty 5minuuttia kauempaa tekemään omia hommiaan, vaan alkavat häiriköimään. Eli koko oppituntia ei pystytä käyttämään hyödyksi.



Tässä ei yksinkertaisesti yhdelle lapselle pahemmin riitä aikaa opettaa lukemaan, varsinkin kun lapset ovat niin eri tasoisia (joku opettelee äänteitä, toinen lukee sujuvasti jo vaikeaa opettajan erikseen antamaa tekstiä). Tämä kai vaatinee lapselta aapisesta itse opiskelua ja vanhemmilta aktiivisuutta.

Lapset on jaettu kolmeen ryhmään. Ne, jotka eivät vielä osaa lukea, saavat tehostettua opetusta erityisopettajalta. Yhdessä kaikki lukevat aapisesta, kun tulee uusi kirjain.



Lukemaanopettelun apuna käytetään mm. peiliä, josta lapsi voi itse katsoa miten äänteet syntyvät.



Ei se lukemaanopettelu onnistu itsekseen kirjaa katsomalla.

Eka kouluvuosi on teillä vasta aluillaan. Jouluun mennessä alkaa varmasti jotakin edistystä jo näkyä ja kevätjuhliin mennessä suurin osa ekaluokkalaisista on oppinut lukemaan. Mitään hätää ei siis vielä ole eikä kehittymisvauhtia kannata nähdä ongelmallisena. Päinvastoin.



Ekaluokan alussa on monenlaista opittavaa. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen vie aikansa. Samoin luokan ryhmäytyminen ja koulun tavoille oppiminen ottaa omansa. Lukeminen on vain yksi taito muiden joukossa. Yritä nähdä nyt ensisijaisesti ne kaikki positiiviset kehitysaskeleet, joita lapsesi on ottanut ensimmäisten kouluviikkojen, kuukausien aikana ja anna lapselle mahdollisimman paljon palautetta tästä.



Lukemaan oppiminen on yksilöllinen tapahtuma. Jotkut lapset oppivat lukemaan melkein kuin ohimennen, itsestään. Joillakuilla oppiminen vie pidempään ja vaatii enemmän aikuisen tukea. Suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin niin, että kun lapsi tulee sopivaan kehitysvaiheeseen ja hänellä on lukemaan oppimisen valmiudet olemassa, ei lukemaan oppimista voi estää. Ei koti eikä koulu. Tällöin on enemmänkin kyse siitä, että tiettyjä menetelmiä käyttämällä oppimista voidaan ehkä hiukkasen nopeuttaa.



Jokainen opettaja valitsee itse opetusmenetelmänsä, mutta aika lailla opetusta suuntaavat kulloinkin käytössä olevat opettajanoppaat. Tällä hetkellä suuntaus taitaa olla se, että ensin tutustutaan äänteisiin, siihen, miten kirjaimet ääntyvät. Ei siis puhuta niinkään kirjainten nimistä (kuten koo, ee, äss jne.), vaan siitä, mikä ääni suusta kuuluu kunkin kirjaimen kohdalla (k, e, s jne.). Samoin kiinnitetään huomiota äänteiden pituuteen (vrt. e ja ee, a ja aa jne.). Maistellaan sanojen alku- ja loppuäänteitä. Äänteistä päästään tavuihin. Kaksi jo opittua äännettä liitetään tavussa toisiinsa vaikka niin, että ensin otetaan suuhun se alkuäänne ja sitten siihen perään äännetään se loppuäänne. Tätä äänneparia yritetään yhdistää mahdollisimman nopeasti eli esim. sssss-aaaaa. sss-aaa,ssaa,sa. Sitten vaihdetaan loppuäännettä ja kokeillaan samaa eli esim. sss-iiii, ss-ii, ssii, si. Käydään läpi kaikki tutut äänneyhdistelmät samoin. Näitä jauhetaan ja jauhetaan tarvittava määrä eli mahdollisimman paljon. Kun homma on hallussa, kokeillaan vaihtaa samalla metodilla alkuäännettä ja pitää loppuäänne samana eli vaikka tavuja as, is, us jne. Samaan tapaan toimitaan myöhemmin kolmikirjaimisten ja nelikirjaimistenkin tavujen kanssa eli äänne kerrallaan maistellaan ja liitetään äänteitä toisiinsa.



Kun tavut alkavat sujua ja hahmottua, päästään sanojen kimppuun. Sanoissa selvitetään tavu kerrallaan sanan osat, jotka sitten liitetään toisiinsa. Tämä vaatii lapselta jo melkoista muistikapasiteettia eikä onnistu ennen kuin tavulukeminen on riittävän hyvässä hallussa. Lapset ovat kuitenkin usein hyvin motivoituneita tutkimaan sanoja jo varhain, joten aikuisen avulla sanojen lukeminen onnistuu itsenäistä lukemista varhemmin. Tällöin lapsen tehtävänä on selvittää yksittäiset tavut ja aikuinen avustaa muistamisessa eli kertoo lapselle, mitä lapsen aiemmin lukemissa tavuissa lapsen mielestä luki. Eli esim. kun lapsi on saanut auto-sanasta luettua au-tavun ja hän on siirtynyt lopputavun lukemiseen, aikuinen voi auttaa to-tavun makustelussa em. tavalla (laitetaan ensin suuhun eka äänne t ja sitten siihen perään o jne.). Kun to-tavukin selvillä, aikuinen kysyy lapselta ekaa tavua. Jos lapsi on sen unohtanut eikä näytä siltä, että jaksaisi käydä uudelleen tavua selvittämään, aikuinen voi vinkata tavun olevan joko suoraan au tai sitten muistuttaa vaan äänteistä a-u ja antaa lapsen yhdistää nämä au:ksi. Sitten katsotaan, mikä oli toinen tavu. Jos lapsen muisti tuntuu asettavan rajoja, aikuinen voi hyvin kertoa tavujen olevan au-to ja antaa lapsen sanoa tavut yhteen auto. Sitten onkin paikallaan hehkuttaa, kuinka hienosti lapsi sanan selvittikään.



Tavulukemisen lisäksi voi harrastaa myös sanahahmojen lukemista eli harjoitella tunnistamaan tutuimmat sanat ulkoasultaan. Tutuiksi sanoiksi sopivat esim. perheenjäsenten ja kaverien nimet, pankki, kauppa jne. Tällaista sanavarastoa voi kerätä vaikka listaksi jääkaapin oveen ja tarkistaa päivittäin, vieläkö lapsi tunnistaa kaikki jo listaan kirjatut sanat ja haluaisiko lapsi lisätä listaan vielä uusia sanoja. Leikkimielellä toki. Lasta kannattaa rohkaista kirjoittamaan itse mahdollisimman paljon ja kirjoitusvirheet kannattaa tyystin ohittaa, ellei lapsi itse ole kiinnostunut korjailemaan sanoja.



Kieltä kannattaa tarkkailla kaikissa mahdollisissa yhteyksissä: Tutkia lehdistä, mistä löytyy a-kirjaimia, maitotölkistä, montako kirjainta ja millä kirjaimella alkaa sana " maito" , ulkona, millä kirjaimilla alkavat katujen nimet ja montako kirjainta on missäkin kyltissä jne. Parasta harjoittelua on kuitenkin se, että lapselle luetaan päivittäin kirjoja ääneen. Puoli tuntia päivässä olisi oikein mainio juttu. Lapsen huomiota siihen, että aikuinen todella lukee kirjaa, voi vahvistaa vaikka sillä, että liu´iuttaa sormeaan koko ajan siinä kohtaa tekstiä, missä on menossa ja pyytää lastakin välillä arvaamaan, milläköhän äänteellä seuraava sana alkaa tai mikäköhän tuttu sana tulisi seuraavaksi näyttäen sormella tai tikun/paperisuikaleen kärjellä selkeästi, mitä kohtaa tekstistä tarkoittaa. Kun lapsen lukutaito etenee, yhteinen lukemisharrastus saa uusia muotoja, kun lapsi voi lukea kokonaisen sanan/lauseen/sivun sieltä täältä aikuiselle. Kirjastoista löytyy luettavaa kaikenlaisille lukuharjoittelijoille.



Koulusta ei aina tule lukuläksyä. Silloinkin, kun varsinaista lukuläksyä ei ole annettu, voi vanhemmat itse keksiä sopivaa yhteistä luettavaa. Olisi oikein hyvä treenata lukemista kivassa ilmapiirissä päivittäin. Aapisen tavutaulut ja myöhemmin vuoropuhelut ovat hyviä luettavia harjoitteluvaiheessa. Kun pitäytyy tuossa äänne-tavu-metodissa eikä yritä yhdistää " ässää ja iitä" , siis kirjainten nimiä, toisiinsa, ei voi mennä kovin paljoa metsään.



Minusta lapselle ei tarvitse puhua menetelmistä yhtään sen enempää. Samoin kannattaa mielestäni välttää ääneen sen sanomista, ettei äiti tai isi kerrassaan osaa opettaa lasta lukemaan. Lukeminen ei ole mikään ihmeellinen juttu. Riittää, kun vain muistaa äänteet ja oppii niitä yhdistelemään panemalla niitä suuhun peräkkäin. Lukeminen on kuitenkin taito, jota pitää jatkuvasti harjoitella. Aina oppii paremmaksi ja paremmaksi lukijaksi. Tässä harjoittelussa on tärkeintä se, että mukana on iloinen mieli ja virkeä muisti. Väsyneenä on hankala muistaa mitään. Lapselle kannattaa myös puhua siitä, kuinka ulkoilu, terveellinen ruoka ja leikkiminen kavereiden kanssa auttavat oppimaan kaikenlaisia asioita.



Jos lasta mietityttää se, miksi toiset tuntuvat osaavan enemmän kuin hän, kannattaa vertailukohtia hakea muista jutuista, jotka lapsi jo hallitsee. Osa lapsista oppii varhemmin puhumaan, osa kävelemään, osa kuiviksi, osa pyöräilemään jne. Myöhemmin erot tasoittuvat ja ei enää osaa sanoa, kuka oppikaan ekana minkäkin jutun. Lukemisen kanssa on sama juttu. Nelivuotiaana lukemaan oppinut toki on ekaluokan alussa luokan vauhdikkain lukija, mutta kolmannelle luokalle mentäessä kuka tahansa saattaa lukea nopeiten tai ymmärtää parhaiten lukemaansa. Tärkeintä on se, miten paljon lapset pitkässä juoksussa harjoittelevat kutakin asiaa. Mitä enemmän juoksee, sitä nopeammaksi tulee ja mitä enemmän lukee, sitä paremmin sekin sujuu.



Koulutie on pitkä. Elämä vielä pitempi. Tärkeintä kaikessa on hyvä fiilis. Siitä kannattaa pitää myös lukuasioissa kiinni. Positiivisella asenteella pääsee pitkälle.



Terveisin Tituliini, jolla näyttää riittävän ope-energiaa vapaa-ajallakin...

että opettaja ei todellakaan hoida hommiaan koululuokassa. Kai osaltaan vaikuttaa sekin, että tämä ekaluokka on opettajan ensimmäinen ekaluokka. Mutta ei kiva, että lapset ovat jonain " harjoituskappaleina" .

matike:

Kai osaltaan vaikuttaa sekin, että tämä ekaluokka on opettajan ensimmäinen ekaluokka. Mutta ei kiva, että lapset ovat jonain " harjoituskappaleina" .

Jokaisella opettajalla on kerran ensimmäinen luokka ensimmäistä kertaa, kuin myös toinen luokka, kolmas luokka, neljäs...

KL, jolla viime syksynä oli ekaluokka ekaa kertaa.

vaan kaikki pitäisi lasten jo osata. Yksi ei osaa vielä ekaluokalla lukea, tokaluokkalainen ei osaa kertolaskuja. Ja minun eskarilainen ei osaa vielä kirjaimia, pitäisikö olla huolissaan?????



Ja erityiskiitos opettajalle joka selvensi minullekin mitä ne tavut ekaluokan kirjassa tarkoittavat. Nyt kolmasluokkalainen ei ole niistä osannut minulle kertoa, koska ei ollut koskaan paikalla kun muut opettelivat lukemaan niitä tavuja. Tyttömme oppi lukemaan eskarissa ja ekaluokan lukutunneilla luki lastenkirjoja käytävällä parin muun kaverin kanssa istuen.