Tiedättekö tyyppejä, jotka lähtevät heti tekemään samaa kuin se, jonka kanssa puhuvat? Esimerkiksi
jos sanot tuollaiselle tyypille, että olette menossa Ruotsin risteilylle, hän kysyy, kummalla laivalla ja paljonko maksoi, ja sanoo sitten, että heidänkin pitää mennä. Ja sitten kun seuraavan kerran puhutte, hänkin on tilannut perheelleen Ruotsin risteilyn. Ja jos hankitte sellaisen automaattipölkkärin, hänkin hankkii. Ja jos teette kylppäriremontin, hän kysyy, kuka sen on tehnyt ja alkaa itsekin suunnitella kylppäriremonttia.
Tiedättekö tällaisia omituisia "matkijoita"? Voiko tuollainen olla onnellinen?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kerta kun törmään sanaan pölkkäri. On kyllä harvinaisen vammainen sana.
Etenkin kun pölynimurin puhekielen nimi on ihan vaan imuri. Siinä on vähemmän kirjaimia ja se tulee 100% ymmärretyksi - ja silti apn piti keksiä oma sana ja luulla että se on selkeä 🤦.
Voin kuvitella tämän tyypin selittämässä kaupassa kuinka hän etsii pölkkärin pöläreitä ja ildejä, ja on sitten vihainen kun myyjä ei älyä ojentaa hänelle pölypusseja ja ilmansuodattimia...
minä junt ti luulin että pölkkäri on klapikone :----------D
Mulle tuli jostain syystä heti mieleen (auton) tunkki, varmaan jotenkin pölkkäri - pönkkä - tunkki? En todellakaan ole autoihmisiä 😄
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikkia alkaisi jossain vaiheessa ottaa hermoon jos naapurin tai jonkun ystävän näkisi jatkuvasti ihan joka päivä matkivan sinua 100%. Se on outoa. Sitä ei tajua ennen kuin sen kokee. Esim tuo omakotialueen kaikkien peräkkäinen ruohonleikkuu on tavallista joka puolella, mutta jos ostat jotain uutta ja naapuri näkee sinut ikkunasta ja kärrää heti seuraavana päivänä täsmälleen samanlaisen kotiinsa - ja siis JOKAIKINEN kerta käy niin, on todella rasittavaa ja outoa. Halutaan samanlaiset vaatteet, huonekalut ja asuntokin, ihan kuin kyseisillä ihmisillä ei olisi omaa tahtoa.
Tällä palstalla kerrotaan kummallisista ihmisistä, joiden olemassaoloon en jaksa oikein uskoa.
En usko, että kukaan syö juhlissa yli kaksi kiloa pelkkää lihaa, enkä usko, että kukaan ostaa täsmälleen samat kaikki huonekalut ja vaatteet kuin naapurilla.
Keskustelua olisi järkevämpää käydä ilman liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sanoo pölynimuria pölkkäriksi ? En oo koskaan aiemmin kuullut moista
Oululaisena ihan tuttu sana, usein pölkkäröin olkkarin ;)
Voi olla sukupolvijuttu, olen 64 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että miksi ihmeessä ap on muiden tekemisistä niin kiinnostunut? Jos muut lähtevät Tukholmaan, niin kiva, jos muut teksti remonttia kylppäriin, niin ok, hieno juttu jne.
Aika moni on käynyt Tukholmassa laivalla ja tehnyt remonttia kotonaan tai hannäkkinut robotti-imurin kotiinsa. Ap:n elämää sen ei välttämättä pitäisi häiritä.
Nämä ihmiset siis heti siinä keskustelussa alkavat suunnitella samaaa kuin vastapuoli. ap
Eli sinä omit itsellesi kylpyhuoneen remontin esimerkiksi? Kuinka kauan omistusoikeutesi kestää? Vuoden? Kaksi vuotta? Olemme suunnitelleet vaihtaa toisesta kylppäristämme silikonit uusiin, mutta emme varmaan saisi tehdä sitä, jos olisimme sinun tuttaviasi. Selvä juttu, ehkä me vaihdamme silikonit salaa! Ähä kutti!
Juuri näin. Ja tuskin nyt kukaan remppaa kylppäriä ilman tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sanoo pölynimuria pölkkäriksi ? En oo koskaan aiemmin kuullut moista
Oululaisena ihan tuttu sana, usein pölkkäröin olkkarin ;)
Voi olla sukupolvijuttu, olen 64 v.
Meillä pölyimuroidaan. Monet vain tylsästi imuroivat.
Tiedän tällaisia, ja myös jos heille kertoo OMISTA haaveistaan esim. Olisi ihanaa joskus keretä tehdä sitä tai tätä, niin hädissään tuo toteuttaa sen vaikka ei välttämättä olisi ehkä itse edes halunnut?
Esimerkiksi kerroin eräälle tällaiselle, että olen niin nössö että haluaisin joskus käydä yksin ulkomailla, että mitä saan aikaiseksi tehdä siellä. No ilmeisesti hänkin on nössö, koska otti ja lähti heti kun mahdollista (pääasia tuntui olevan, että teki sen ennen minua eikä sen jälkeen puhunut mitään mistä sai idean), vietti siellä koko viikon hotellihuoneessaan (silloinen poikaystävänsä möläytti, kun ystäväni oli hädissään soitellut vähän väliä matkalta ja huoneestaan...) Ihmetyttää vieläkin kaikki muutkin vinkeet, koska monesti olen saanut tietää jälkeenpäin, että joku jossa minäkin saatoin olla mukana oli jonkun hänen kaverinsa idea alunperin (joka yllättäen ei ollut meidän mukana). Siis miksi?? 😅
Automaattipölkkäri tekee tietysti omin päin pölkkyjä.
Äitini on vähän tuollainen, mutta olen vähän epäillyt että hänellä on jonkin sortin "fear of missing out". Olen haaveillut pitkään erään ison tavaran hankinnasta ja hän meni sitten ostamaan sellaisen ennen minua. Haaveilin myös erääseen paikkana matkustamisesta, ja eiköhän hän tehnyt reissun sinne. Ymmärrän, että hän inspiroituu ideoistani, ja otan sen imartelevana, mutta välillä ihmettelen tätä käytöstä. Sama jos kehun jotain ruoka-ainetta, hän ostaa hirveän kasan sitä jääkaappiin, eikä välttämättä edes maista sitä, kun ne kerkeää mennä huonoksi ja homehtua... Tämä on tapahtunut useamman kerran jo.
Miehen veljen vaimo on tällainen matkija, idean varastaja, katsoo silmä tarkkana ostamani uudet asiat, hankkii samanlaiset, kiertelee kodissani, kyselee mitä maksoi, mistä ostit ja hypistelee kaikkea. Ostaa verhot, lamput, viherkasvit, kaikki samanlaiset, mekot ja takit, vaikka on 20 kg minua painavampi. Jopa ruuat, mitkä olen viikolla laittanut, kiertyvät heidän perheen ruokalistalle. Ei hätää, olen jo oppinut pitämään suuni kiinni aikeistani, hankinnoistani ja tulevaisuuden mietteistäni. Vaan ärsyttää tämmöinen toisen elämän hyväksikäyttö.
Vaihdoin autoa. Naapuri vaihtoi heti myös. Ostin uuden ruohonleikkurin. Sitten meni välit kun teki terassiremontin ja minä en tehnytkään. Kyseli oikein koska meinaan tehdä. Ihan pöyristyttävä tyyppi olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sanoo pölynimuria pölkkäriksi ? En oo koskaan aiemmin kuullut moista
Oululaisena ihan tuttu sana, usein pölkkäröin olkkarin ;)
Voi olla sukupolvijuttu, olen 64 v.
Asuin koko viime vuosikymmenen Oulussa, enkä koskaan kuullut tuota sanaa...
Vierailija kirjoitti:
Äitini on vähän tuollainen, mutta olen vähän epäillyt että hänellä on jonkin sortin "fear of missing out". Olen haaveillut pitkään erään ison tavaran hankinnasta ja hän meni sitten ostamaan sellaisen ennen minua. Haaveilin myös erääseen paikkana matkustamisesta, ja eiköhän hän tehnyt reissun sinne. Ymmärrän, että hän inspiroituu ideoistani, ja otan sen imartelevana, mutta välillä ihmettelen tätä käytöstä. Sama jos kehun jotain ruoka-ainetta, hän ostaa hirveän kasan sitä jääkaappiin, eikä välttämättä edes maista sitä, kun ne kerkeää mennä huonoksi ja homehtua... Tämä on tapahtunut useamman kerran jo.
Mutsi ja sen sisko oli tommosii. Kiusasin niitä sanomalla toiselle että XXX nyt hankkii sitä ja tätä....
Meillä oli töissä yksi tuollainen, eikä se ollut yhtään hauskaa. Eräs paikkakunnan optikkoliikkeistä antoi silmälasien kehyksiä kotisovitukseen ja eräs yksin asuva kollega sitten toi ne kahvitauolle ja kysyi kollegoilta mielipiteitä, kun huononäköisenä halusi apua valintaansa. Porukka oli yksimielistä ja hän laittoi lasit tilaukseen. Eiköhän tämä matkija ollut käynyt samana päivänä tilaamassa juuri samanlaiset lasit ja tuli ne päässä töihin samaan aikaan kuin tämä sinkkunainen. No, kun ne oli Pirkollakin niin kivat...
Itse ostin uuden talvitakin ja matkija huomasi tämän naulakolla. Tuli seuraavana päivänä töihin samanlainen päällään. Sama juttu kesämekon kanssa. Ja 30 v lahjaksi saamani Marimekon kassin kanssa. Ja neuletakin ja eröiden erikoisempien housujen kanssa. Minä ja eräs kollega oltiin ilmeisesti hänelle jotenkin inspiraation lähteeenä. Tämä oli oikeasti tosi noloa ja itse ei halunnut pitää ko. vaatetta enää lainkaan. Muutama kerrosta ylempänä työskentelevä kollegakin ihmetteli, että miten satutaan aina ostamaan samanlaisia vaatteita. Miksiköhän...
Mitä ihmeen hulluja nuo on? Ehkä jos olen töissä menossa kahville, niin voi lähteä messiin, mutta en jotenkin jaksa uskoa, että joku aloittaa kylppäriremontin vain yhden keskustelun perusteella.
Eikö ne tulleet muotiin jo vuosia sitten? Meille hankittiin 6 vuotta sitten, ja sillonkin mies oli jo haaveillut hetken aikaa. Joten tuskin olette ekoja. Vai oliko se tässä juuri se vitsi?