Päiväunipainajaisia...

No, ehkä vähän liioittelevasti sanottu, mutta jonkinasteiseksi ongelmaksi meidän päiväunet ovat muodostuneet...



Ennen poikamme n. 4,5kk nukahti päiväunille ilman minkäänlaisia ongelmia. Sen kun tyrkkäsi vaunuihin, antoi tutin suuhun ja sikeitä vedettiin muutamassa minuutissa. Sitä tottui itsekin helppoihin päiväuniin... Vähitellen päiväunille käyminen alkoi muuttua levottomammaksi, mutta ensi alkuun lievä vaunujen keinuttelu auttoi. Nyt on muutaman viikon ajan nukuttaminen ollut todella rasittavaa. Mikään vatkaaminen, silittely tai tutti ei auta, vaan huuto vaunuissa useimmiten vain yltyy. Ainoa mikä saattaa auttaa rauhoittumaan on imurointi, mutta ei sitä jaksaisi monta kertaa päivässä siivota (ja tuntuu, että joka kerta sitä imurointia vaaditaan aina vain enemmän...) Periaatteessa nukahtaminen onnistuu myös kohtalaisen helposti, jos lähtee vaunuja ulos työntelemään, mutta kun unia on monia ja ovat melko lyhyitä, niin ei viitsisi joka kerta uloskaan lähteä. Ja jotenkin päässä soi se ajatus, etten haluaisi totuttaa lasta liikkuviin vaunuihin tai muihin aikaa vieviin rituaaleihin. Mutta onko utopiaa ajatella, ettei sellaisia vaadita, jos ei muuten uni tule...? Ja unia poika tuntuu kuitenkin kaipaavan, sillä jo tunnin hereilläolon jälkeen väsyy selvästi.



Mutta siis... onko kenelläkään mitään vinkkejä päiväunille nukahtamiseen? Vai onko kyse lapsen kehitykseen kuuluvasta kaudesta (oppii paljon uutta, eikä kenties malttaisi käydä nukkumaan, vaikka väsyttää), johon auttaa vain aika? Kuinka pitkälle uskallan mennä noissa rituaaleissa? Pelottaa, että kohta joudun lähtemään joka paikkaan imuri kainalossa tai vielä pahempaa, poika vaatii jo järeämpiä aseita (ties mitä moottorisahahurinoita ;))?