29-vuotias nainen on kovasti kiinnostunut minusta, miehestä joka on 41-vuotias

Meillä on aina ollut tietyllä tapaa hyvä kemia ja olen itsekin tuntenut häntä kohtaan jotain normaalia enemmän. Nyt hän sitten teki aloitteen että josko voitaisiin käydä vakavampimielisillä deiteillä. Hän sanoi, ettei ikämme ole hänelle rasite, vaikka olikin luullut minua noin 32-35-vuotiaaksi. Ikäasiat eivät ole aiemmin tulleet puheeksi, koska emme näe aivan päivittäin ja olemme ikään kuin rinnakkaisyrityksissä töissä.
Olen kyllä äärimmäisen kahden vaiheilla. En tiedä annanko ikinä anteeksi itselleni, jos annan hänelle pakit, mutta en myöskään anna sitä itselleni anteeksi, jos lähden tällaiseen juttuun, vaikka aavistelin jo ennalta kaiken menevän lopulta mönkään. On tullut ennenkin elämässä käytyä eroprosesseja läpi ja ne ovat henkisesti aika kovia varsinkin, kun itse on aina ollut se jätetty osapuoli. Jotenkin tuntuu, että hän ei nyt huumassaan ajattele tuota ikäasiaa, mutta kyllähän se vielä joskus realisoituu, että kun hän 48 v, niin minä olen silloin kuusikymppinen.