29-vuotias nainen on kovasti kiinnostunut minusta, miehestä joka on 41-vuotias
Meillä on aina ollut tietyllä tapaa hyvä kemia ja olen itsekin tuntenut häntä kohtaan jotain normaalia enemmän. Nyt hän sitten teki aloitteen että josko voitaisiin käydä vakavampimielisillä deiteillä. Hän sanoi, ettei ikämme ole hänelle rasite, vaikka olikin luullut minua noin 32-35-vuotiaaksi. Ikäasiat eivät ole aiemmin tulleet puheeksi, koska emme näe aivan päivittäin ja olemme ikään kuin rinnakkaisyrityksissä töissä.
Olen kyllä äärimmäisen kahden vaiheilla. En tiedä annanko ikinä anteeksi itselleni, jos annan hänelle pakit, mutta en myöskään anna sitä itselleni anteeksi, jos lähden tällaiseen juttuun, vaikka aavistelin jo ennalta kaiken menevän lopulta mönkään. On tullut ennenkin elämässä käytyä eroprosesseja läpi ja ne ovat henkisesti aika kovia varsinkin, kun itse on aina ollut se jätetty osapuoli. Jotenkin tuntuu, että hän ei nyt huumassaan ajattele tuota ikäasiaa, mutta kyllähän se vielä joskus realisoituu, että kun hän 48 v, niin minä olen silloin kuusikymppinen.
Kommentit (41)
Ap, ensiksi mulle tulee mieleen ikään liittyen ainoastaan perheen perustamiseen liittyvät haaveet. Hän on vielä nuori, joten lapsi haave vähän määrästä riippuen saattaa tulla vuoden tai viimeistään viiden vuoden jälkeen realistiseksi. Miten sinulla, kiinnostaako asia?
Muutoin uskoisin, että seuraava ikäeroon liittyvä vaihe on eläkkeelle jäämisesi häntä vähintään 10 vuotta aiemmin. Tiedän, se tuntuu vielä vähän hassulta ajatella, mutta muita konkreettisia ikäeroon liittyviä asioita ei tule mieleeni muita kuin ihmisten omat asenteet ja sillä ei pitäisi olla hyvässä parisuhteessa mitään merkitystä.
Jos sinua kiinnostaa ja esteitä ei ole tutustumiselle, kannattaa nyt ainakin treffeillä käydä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea fantasioitasi.
Ei sinusta kukaan ole kiinnostunut.
Mitä vttua oikein horiset? Aloitukseni on kylläkin ihan totta ja mielestäni täysin asiallinen. Painu sinä sinne seksiosioon jauhamaan siitä kullisi mitasta.
AP
Painu itse. Taas yksi palstaùlin fantasia.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 30v ja mieheni 49v enkä koe ikäeroa suureksi. Tietty varmaan riippuu ihmisistä, mutta meillä toi asia ei ole ollut ongelmana ikinä
Ongelmanne realisoituu, kun ukollasi ei muna enää seiso eli 10 vuoden päästä. Onnea!
Höpöhöpö! Erektio-ongelmia voi tulla missä iässä vain. Se että erektio-ongelmat lisääntyvät vanhemmiten, ei tarkoita että kaikilla vanhoilla ihmisillä niitä olisi. Ja jos niitä tulisikin niin onneksi nykyään on lääkkeet.
No ei saa. Eikä se seisokki ole aitoa, vaikka saisikin. Eikä se elämä sentään ole seisokista kiinni.
Olet maailmankaikkeuden ainoa, joka voi antaa itsellesi oikean vastauksen,
Vidud minun fiiliksistä.
Ap kysyy siunausta palstan mammoilta seurusteluun mielikuvistusolennon kanssa. :D
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy siunausta palstan mammoilta seurusteluun mielikuvistusolennon kanssa. :D
Muistapa nyt ottaa se iltalääkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
MItä ihmeellistä tuossa ikäerossa on? Herää kysymyksiä ap:sta. Hänen suhtautumisensa on perin outo.
Aloittajalla on kokemusta paskoista ihmissuhteista ja siksi ymmärrän hyvin hänen varautuneisuuden.
Mikä ihme uskomus se on, ettei vanhemmalla miehellä seiso. Mun kokemuksen mukaan kyllä kaikki toimii kuusikymppisillä, jos elämäntavat on kunnossa. Eikä tarvitse tulla höpisemään Viagrasta, olisin kyllä huomannut. Kuti ei ehkä lähde niin nopsaan ja seksikertoja on harvemmin, kuin nuorempana, mutta mulle riittää. Korvienvälistä riippuu paljon.
Käy Ap ainakin niillä treffeillä, niin voitte paremmin tutustua toisiinne ja keskustella arvoistanne ja elämästänne. Jatkoa tulee jos on tullakseen. Pidän peukkua. Ikäeronne ei merkkaa mitään.
Harva keskustelu säilyy täällä asiallisena. Noista "välikommenteista" tulee joskus itsellekin joskus hieman ärtynyt olo (ehkä he sitä toivovatkin) mutta enempi -ihan totta- säälin tunne. Ei normi-ihmiset kirjoittele noin.
Käy treffeillä ja yritä ainakin saada pimppaa jos ei muuta. 👉👌
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa itseni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa. Pitkään mietin, mutta päätin antaa mennä. Kerran täällä vain eletään, eikä huomisesta tiedä kukaan, eikä siitä kestääkö suhde, rikkoutuuko ikäeroon vai mihin, vai rikkoutuuko ollenkaan. En usko, että kiikkustuolissa kadun tätä, enemmän saattaisin katua tekemättä jättämisiä.
Kerrotko seuraavaksi sadun Lumikista vai kenties Prinsessa Ruususesta?
Luulet vain. Jos asiassa olisi muutakin kuin kuvitelmiasi, sinun ei tarvitsisi kirjoitella tälle palstalle.
Vierailija kirjoitti:
MItä ihmeellistä tuossa ikäerossa on? Herää kysymyksiä ap:sta. Hänen suhtautumisensa on perin outo.
No, olen itse 29v enkä tiedä ketään ikäistäni ihmistä jolla olisi nelikymppinen puoliso, eli ei se ihan tavallista kyllä ole, mutta ei tietty mitenkään paheksuttavaakaan. Kukin tekee miten tykkää.
Aivan mahdollista toisin kuin vanhemman naisen ja nuoremman miehen suhde. Eihän 12 vuoden ikäero vielä paljon ole!
Vierailija kirjoitti:
Voiko, ja kannattaako, rakkautta estää tai rajoittaa?
Rakkautta ei ole olemassakaan, joten sitä ei tartte rajoittaa. Omaa hyvää tässä kaikki palvelee.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 30v ja mieheni 49v enkä koe ikäeroa suureksi. Tietty varmaan riippuu ihmisistä, mutta meillä toi asia ei ole ollut ongelmana ikinä
Ongelmanne realisoituu, kun ukollasi ei muna enää seiso eli 10 vuoden päästä. Onnea!
Saahan sen viagralla seisomaan vaikka miten vanhana.
Ei se Viagra mikään ihmelääke ole. Sen voi saada puolikovaksi mutta ei todellakaan ole varmaa, että yhdyntä onnistuu, ja miehen orgasmin saaminen voi olla niin hankalaa ja aikaa vievää, että kiinnostus toiselta osapuolelta loppuu siihen hinkkaamiseen. Näin meillä. Mies oli tavatessamme kuusikymppinen, on kakkostyypin diabetesta ja muita verenkiertoon vaikuttavia elämäntapasairauksia, joiden takia (kertoi avoimesti jo seurustelumme alussa) ei enää edes omin käsin onnistu. Nyt ei seksiä ole muutamaan vuoteen enää edes ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteessa itseni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa. Pitkään mietin, mutta päätin antaa mennä. Kerran täällä vain eletään, eikä huomisesta tiedä kukaan, eikä siitä kestääkö suhde, rikkoutuuko ikäeroon vai mihin, vai rikkoutuuko ollenkaan. En usko, että kiikkustuolissa kadun tätä, enemmän saattaisin katua tekemättä jättämisiä.
Kerrotko seuraavaksi sadun Lumikista vai kenties Prinsessa Ruususesta?
Olipa kerran Sauli, 73 vuotta ja hänellä vaimo, Jenni, 45 vuotta. Etkö usko?
Akalla kello tikittää ja lapsen jälkeen kelpaat vain elättäjäksi, vai mistä näitä 30-40 vuotiaita yh- mammoja tulee pilvin pimein.