Voiko karismaa opetella?

Ikävä kyllä karismalla on vaikutusta sosiaalisessa elämässä. Nimittäin negatiivisia vaikutuksia. Kohde alkaa kuvitella itsestään, älystään ym. liikaa eli cusi nousee päähän. Myös pystyy vaikuttamaan kanssaihmisiin vääriä asioita ja valheitakin (kuten eräät presidenttiehdokkaat tällä hetkellä muissa maissa). Positiivisessa mielessä olemalla hyvä esikuva, mutta hyvin harva sellainen on. Negatiivinen esimerkki jotenkin hurmaa ihmisiä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flkgdögöd kirjoitti:

Mitä luonteenpiirteitä on karismaattisella ihmisellä? Täällä on jo lueteltu ja kiistelty niistä, mutta on varmaan joitain, joista ollaan samaa mieltä.

Esim. ystävällinen suhtautuminen muihin. En ole koskaan tavannut ylimielistä ja karismaattista.

 

No onhan monet poliitikot esim ylimielisiä ja karismaattisia. Kyllähän monet ovat ihan röyhkeitäkin. Ei pyytele anteeksi tekemisiään. Kuten jo monesti esimerkkinä ollut Sanna Marin.

Sanna Marin ei ole karismaattinen. Hän on kaunis, vaikutusvaltainen ja puhuu selkeästi. Häntä kuunnellaan aseman ja ulkonäön takia, ei hänellä ole minusta mitään erityistä karismaa. 

No kyllä on saarnattu: "paras pääministeri ikinä", "Naton seuraava pääsihteeri"  ja aina joku ylistäjä heti nousee, kun hänestä puhutaan. Palvojia löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmonen havainto että ne jotka ei koskaan vaikuta ujoilta tai jännitä tilanteita, eivät myöskään omaa voimakasta "läsnäoloa".  Saattaa toki olla pösilöä mutuiluakin, mutta ei yksin minun havaitsema asia ole.

 

Itse olen sellainen, joka ei puhu paljoa, mutta kun puhun, niin puhun asiaa ja kaikki hiljentyy kuuntelemaan. Olen kiinnittänyt tähän huomiota. En tiedä liittyykö karismaan vai mihin.

Olisivatko hämmästyneitä, kun ovat tottuneet, että olet hiljaa. Mutta hyvä näin, että sinua kuuntelevat.Pahinta on täysi noteerattomuus, johon olen joskus  joutunut.

E I

EI

ja

Ei

Hyvin vähän. Sitä joko on tai ei ole. Itse varmemmaksi voi tulla mutta se on eri asia kuin karisma joka on poikkeuksellista vetovoimaa. 

Eihän Mitsubishi Carisma ole niin vaikea auto että sitä erityisemmin pitäisi opetella, japsiautoihin on yleensä helppo kotiutua :D

Joey Strummer oli diplomaatin poika ja kaikki kääntyi aina katsomaan kun saapui sitten paikalle.

Karismaa ei voi oppia tai opetella. Sitä joko on tai ei. Nuorella ei ole karismaa, siihen liittyy tietty kokemus ja ulosanti, ilmeet ja tietty eleettömyys. Karismaattisen ihmisen lähellä on viihdyttävä olla, hän ottaa toiset sopivasti huomioon, nostamatta itseään 

Minusta karisma on vetovoimaa ja jotain poikkeavaa. Usein karismaattinen henkilö on fyysisestikin viehättävä, mutta ei aina. Tuo ei riitä kuitenkaan mihinkään. Tarvitaan lämpöä, aitoa läsnäoloa, vahvaa luottamusta itseensä ja tekemiseensä, jonkinlaista sisäistä vahvuutta. Se on myös jonkinlaista älyä, tunneälyä ja säteilyä, joka syntyy yhteydestä muihin.

Karisma on subjektiivinen asia. Yleensä siihen liittyy 

- Hyvä ulkonäkö

- Miessukupuoli. Tai naiset joilla on miesmäisiä ominaisuuksia (ei ulkonäkö) kuten kyky sanoa hauskoja asioita nauramatta niille itse, tai rohkeus. Ei vähäpukeisia kuvia ottamalla (ei se oo rohkeutta), vaan esim. Amelie Earhart, ensimmäinen nainen joka lensin Altlantin yli. Tai Eva Wahlström, jonka urheilellisuus toi häneen karismaa

- Se että on todella hyvä jossakin asiassa. Esim. taitava muusikko voidaan nähdä karismaattisena, vaikkei hän olisi, mutta soittotaito luo hänelle auran jossa ihmiset kuuntelevat myös hänen puheitaan. Esim. Abban säveltäjänero Björn Ulvaeus 

- Rento esiintyjä. Tätä voi opetella aika paljonkin

- Rohkeus ihan ylipäätänsä. Kävin joskus laskuvarjokurssin, ja se kurssin vetäjä oli hypännyt yli tuhat hyppyä. Uskomattoman karismaattinen henkilö. Huomasin että melkein kaikki kokeneet laskuvarjohyppääjät oli keskimääräistä karismaattisempia, vaikka ulkonäöltään eivät olleet mitenkään ihmeellisiä tai urheilullisiakaan. Ne tyypit ei jännittänyt mitään maan päällä olevaa, rento huumoria ja eivät pelänneet avata suutaan

Useimmat meistä ei ole karismaattisia, ja hyvin harva on kaikkien mielestä "karismaattinen". Tota sanaa viljellään aivan liikaa nykyään, suurin osa joka väittää olevansa tai jonka väitetään olevan, ei sitä ole. Sean Connery oli karismaattinen, Marlon Brando oli. Harva edes Hollywoodin A-list miesnäyttelijöistä on karismaattisia heihin verrattuna. Alex Honnold on karismaattinen, koska vaikka hän on aika hiljainen ja tavallinen, vuorikiipeilystä tullut älytön rauhallisuus mitä muilla ihmisillä ei ole, saa hänet karismaattiseksi. Vähän sama ku laskuvarjohyppääjillä

En pidä esim. Sanna Marinia karismaattisena, pelkästään hyvä ulkonäkö ei karismaa

Mut mut.. karisma ei ole "joko/tai" asia. Monissa on vähän karismaa (ehkä jopa Marinissa), tai jossakin tilanteessa, ja jonkun mielestä. Harvassa paljon ja kaikkien mielestä

Kyllä voit opetella ja vahvistaa karismaa. Opettele kertomaan tarinoita sosiaalisissa tilanteissa. Älä koskaan aloita esitystä anteeksipyynnöllä (tein tämän kiireessä jne). Opettele vahvat ja selkeät lopetukset, monet lopettavat puheet hiipumalla. Anna paljon itsestäsi. Älä yritä hallita imagoasi liikaa, olla liian kiiltokuvamainen. Luo yhteyksiä ihmisiin laittamalla itseäsi likoon. Esim tilaisuudessa jossa on virallinen tunnelma, tuo jotain henkilökohtaista tai hauskaa keskusteluun. Tasapaino on tässä tärkeä, mutta ei haittaa jos ei aina osu ihan kohdilleen. Karismaan kuulu riskinotto. Ole kiinnostunut muista, fasilitoi heille kontakteja ja keskusteluja. Opettele tuomaan huumoria julkiseen puhumiseen, alkuun vaikka etukäteen mietityillä vitseillä. Anna intohimosi näkyä. Laita itseäsi tilanteisiin, joissa on pakko osallistua.

 

Kysymys ei ole ylimielisyydestä tai tyrkyttämisestä, vaan siitä, että uskallat ilman anteeksipyytelyä asettaa itsesi ja parhaan osaamisesi muiden arvioitavaksi, otat vastuuta sosiaalisissa tilanteissa, ja että haluat saada muut viihtymään ja innostumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Karismaa ei voi oppia tai opetella. Sitä joko on tai ei. Nuorella ei ole karismaa, siihen liittyy tietty kokemus ja ulosanti, ilmeet ja tietty eleettömyys. Karismaattisen ihmisen lähellä on viihdyttävä olla, hän ottaa toiset sopivasti huomioon, nostamatta itseään 

Minusta on taas toisin. Jos ihminen on esim kokenut paljon kiusaamista tms ja menettänyt rohkeutensa niin samalla hän voi menettää tuon karismansa. Jos tavallaan menettää itsetuntonsa niin tuo karisma lähtee helposti mukana. Vähän kuin esim  joku laulaja olisi ensi muista hyvä tyyppi ja sitten pilkattaisiin ja hän menettäisi rohkeutensa. Väitän näin, että olosuhteet vaikuttavat siihen millainen ihmisestä tulee. Joillakin voi olla paljon itsestään piilossa ja jos jotkut jutut olisivat menneet toisin niin voisivat olla karismaattisempia. 

Karisma ei ole kauneutta tai komeutta. Karisma on tietty mielenkiinto olemuksessa, pilke silmäkulmassa. Tietty olemus, joka täyttää tilan, saa huomion. Karismaattinen ihminen on houkuttavan hyväntuulinen, kerää ihmisiä lähelleen yrittämättä. Karismaattisen ihmisen lähellä jokainen kokee olevansa hyväksytty, haluttu ja oma itsensä. Karisma on hyve, harvinainen

Ehdottomasti voi opetella. Aina vøi kehittyä, jos haluaa ja tekee sen eteen töitä.

Viihtyy tilanteessa ja omassa itsessään.

Aitoa karismaa ei voi opetella, syntyy eletystä elämästä. Nuorikin ihminen voi olla karismaattinen jos on kokenut elämässä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Aitoa karismaa ei voi opetella, syntyy eletystä elämästä. Nuorikin ihminen voi olla karismaattinen jos on kokenut elämässä paljon.

No ei kait karisma elämänkokemuksesta synny ?! 

Tottakai. Näyttelijät opettelee sitä.

Myös poliitikot opettelevat ja kehittävät sitä. Joissain katutapahtumissa huomaa kuinka he katsoo syvälle silmiin ja hymyilee lämpimästi, muistaa nimesi, puhuttelee nimellä. Puheet heille kirjoittaa tukiryhmä,  he käy tärkeät esiintymiset eleineen ja äänenpainoineen läpi viestintäätoimiston kanssa jne

Karisma on sisäsyntyistä, miettikään vaikka Ella Kannista, jota ainakin itse pidän karismaattisena. Karismaa on vaikea oppia, toki vakuuttavaa puhetyyliä, tilanne- ja huumorintajua sekä kasvojen ja kehon lihasten hallintaa voi oppia, mutta ei ihan peruspenaa voisi laittaa juontamaan suoraa televisiolähetystä. Tai voisi, mutta ei sitä kukaan katsoisi koska peruspenalta puuttuu tietty vetovoima.