Lue keskustelun säännöt.
Voiko karismaa opetella?
Olen nelikymppinen akateeminen nainen, ja tuntuu että työelämässä pärjäisi paljon paremmin, jos olisi paljon karismaa. Ammattitaitoni on ihan hyvä, vastaava kuin saman alan kollegoillani. Mutta se ei taida tänä päivänä riittää. Joten: voiko karismaa opetella?
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
flkgdögöd kirjoitti:
Mitä luonteenpiirteitä on karismaattisella ihmisellä? Täällä on jo lueteltu ja kiistelty niistä, mutta on varmaan joitain, joista ollaan samaa mieltä.
Esim. ystävällinen suhtautuminen muihin. En ole koskaan tavannut ylimielistä ja karismaattista.
No onhan monet poliitikot esim ylimielisiä ja karismaattisia. Kyllähän monet ovat ihan röyhkeitäkin. Ei pyytele anteeksi tekemisiään. Kuten jo monesti esimerkkinä ollut Sanna Marin.
Marin ei ole karismaattinen. Hyvinkin epävarma poliitikko, joka on kuin uitettu koira, jos ei homma ole mennyt hänen mukaansa. Epärehellisyys ei tuo karismaa.
Ei todella ole Marin karismaattinen. Esim Halla-ahossa on omanlaistaan karismaa, kun selittää faktoja, vaikka selvästi introvertti onkin. Rehellisyys nimenomaan tuo sen karisman.
Oletko nähnyt Halla-Ahoa eurooppalaisissa konferensseissa? Hänestä puuttui kaikki mikä tekee ihmisestä kiinnostavan, säälitti. Posket punaisina seisoi ja kääntyili ja muut ohittelivat häntä puolin ja toisin, kiinnittämättä huomiota. Halla-Aholta puuttuu sujuvuus ja sanavalmius. Hitautensa vuoksi on kyllästyttävä tuolla suurissa pöydissä, koska pitkiä sananvälejä ei jakseta kuunnella. Mitenkään merkittävänä häntä ei pidetä, toisin kuin Marinia. Myös Ruotsissa ihmetellään kuinka tavallinen virkamies vei voiton vaaleissa, verraten Marinin karismaan ja tehokkuuteen.
Tavallinen virkamies= Petteri Orpo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmonen havainto että ne jotka ei koskaan vaikuta ujoilta tai jännitä tilanteita, eivät myöskään omaa voimakasta "läsnäoloa". Saattaa toki olla pösilöä mutuiluakin, mutta ei yksin minun havaitsema asia ole.
Vierailija kirjoitti:
Karismaan ei voi opetella todellakaan.
Silvo on mielestani tosi teennäinen.
Hän on mahtipontinen mutta kykenee tosi syvälliseen ajatuksen vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karismaa ei voi opetella koska karisma on vain monen henkilökohtaisen ominaisuuden summa ..ulkonäkö,käytös,puhetapa,persoonallisuus..
Esim komeita miehiä pidetään usein karismaattisena.,..eli karismaattisuus on paljolti ulkonäkökeškeistä jossa ihminen arvostetaan ulkonäön perusteella..
Ihmettelen kuinka Brad Pitt ja Johnny Depp ovat heitä, joita pidetään jotenkin tavoiteltavina edelleen ulkonäkönsäkin vuoksi. Itse en pitänyt nuorenakaan heitä oikein mitenkään karismaattisina. Melkoisen lapsenkasvoisia miehiä.
Ei voi opetella. Lahja sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karismaa voi opetella tiettyyn rajaan asti. Karismahan on sitä, että tuntee itsensä ja on tyytyväinen omissa nahoissaan. Samalla tavalla se on kiinnostusta toisten asioista ja positiivista asennoitumista toisen sanomisiin. Samaa mieltä olen kyllä siitä, että jokaisella on oma väylänsä tuoda karismaa esille ja kaikkien persoona ei vain miellytä, vaikka kuinka karismaattinen olisikin jonkun toisen mielestä. Jos pitää luentoja, voi joskus kokeilla aloittaa istuma-asennosta siten, ettei kuitenkaan ole pöydän takana ja miettiä, miten porukan saisi hiljaiseksi rauhallisesti. Voin sanoa, että yleensä porukka hiljenee kyllä, kun vaan istuu rauhassa ja antaa hymyllä ja katseella ymmärtää, että jotain on alkamassa. Aikas pelottava harjoitus, joka vaatii paljon itseluottamusta, mutta sanoisin, että tällä tyylillä pystyy sitä omaa karismaansa aloittaa aktivoimaan.
Karisma=self-made-oppaan lukenut klooni? Eip.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Karisma on olemukseltaan lämpöä, läsnäoloa, itsevarmuutta. Nämä on opittavissa olevia asioita. Vinkki teatteriharrastuksesta oli ihan hyvä. Käytännön keinoja on esim. äänenkäytön harjoittelu, mutta paljon muutakin asiaan liittyy. Kun etsit netistä, tietoa kyllä löytyy, mutta mammapalsta ei ole siihen paras.
Karismaa on tapana mystifioida ja väittää että sitä joko on tai ei ole, eikä asialle voi tehdä mitään. Se ei pidä paikkaansa.
No jaah... ymmärrän mitä ajat takaa, mutta homma ei ole noin yksinkertainen. Viime kädessä se tulee sinusta itsestäsi, ei siitä mitä opettelet.
Niinhän siinä sanotaan.
Toki toiset on jo alkuunsa erittäin karismaattisia.
Mielestäni karisma voi kasvaa, kun opettelee olemaankin itsensä. Meillä joillakin se saattaa tai toisesta olla hukassa. On joutunut väistelemään ja suojautumisen kenties , niin paljon elämänsä aikana.
Sitä karismaa ei opetella.
Se on ja se voi tietenkin myös muodostua jossain määrin.
Kaipa sitä voi jossain määrin opetella. Mutta jos olet luontaisesti hyvin karismaton, niin tuskin sinusta mitään valtavan karismaattista ihmistä enää tulee, vaikka mitä tekisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmonen havainto että ne jotka ei koskaan vaikuta ujoilta tai jännitä tilanteita, eivät myöskään omaa voimakasta "läsnäoloa". Saattaa toki olla pösilöä mutuiluakin, mutta ei yksin minun havaitsema asia ole.
Totta. Tähän ehkä liittyy tietynlainen herkkyys. Karismaattiset ihmiset ovat tunteellisia ja herkkiä ja muut aistivat tämän ja se on kiehtovaa.
Vierailija kirjoitti:
Semmonen havainto että ne jotka ei koskaan vaikuta ujoilta tai jännitä tilanteita, eivät myöskään omaa voimakasta "läsnäoloa". Saattaa toki olla pösilöä mutuiluakin, mutta ei yksin minun havaitsema asia ole.
Itse olen sellainen, joka ei puhu paljoa, mutta kun puhun, niin puhun asiaa ja kaikki hiljentyy kuuntelemaan. Olen kiinnittänyt tähän huomiota. En tiedä liittyykö karismaan vai mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vaikutusvaltaisempi ihminen, sen hiljaisemmalla äänellä hän puhuu. Ei tarvitse korostaa itseään, kaikki kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että jo aika monella olisi jonkinlaista karismaa, jos uskaltaisi olla aidosti ja vapaasti oma itsensä.
Minulle on itselleni käynyt sen verran oudosti, että loppuunpalamisen, ahdistuneisuushäiriön ja posttraumaattisen stressin seurauksena minusta tuli jollain tavalla vähän "hullu", ts. persoonallisuuteni omituisuudet tulevat helpommin pintaan, on vähemmän filtteriä, enkä välitä enää mitä minusta ajatellaan. Positiivisena puolena on, että huumori ja erikoiset ideat rönsyilevät enemmän kun ei välitä enää vaan asenne elämää kohtaan on enemmänkin hullunaurua.
No, se outo juttu tässä on, että näyttäisi siltä, että tällaisena vedän ihmisiä enemmän puoleeni kuin "normaalimpana". Ajattelin itse, että tämä on nyt tässä, mitä väliä millään enää kun kaikki menee pieleen kuitenkin, ja outoa kyllä sen myötä minusta kuoriutui sitten jonkin sortin "hyvä tyyppi". Kuulin ohimennen itsestäni kommenttia "X is amazing, she's the funniest person I've met" ja mietin, että mitä hemmettiä. Miksei tällaista palautetta tullut ikinä silloin, kun vielä halusin, että minusta pidetään.
Jännä, itselle käynyt vähän samalla tavalla. Mitä vähemmän jaksaa enää välittää siitä, mitä muut ajattelevat (vaikka kohtelias ja muut huomioon ottava olen ollut aina, mutta ennemmin juuri omaa persoonaa ajatellen) ja kun on todella aito itsensä eikä myöskään jaksa enää kilpailla tai vertailla itseä muihin, jostakin syystä itsestäni on myös tullut todella haluttua seuraa, jonka mielipidettä arvostetaan ja joka haluttaisiin mukaan kaikkeen. Todella hämmentävää, mutta luulen sen osin johtuvan juuri siitä, että en enää jaksa esittää muuta kuin olen vahvuuksineni ja puutteitteni, jotka tuon myös avoimesti esille (toki aina tilanteesta riippuen, mutta en vaikka esitä pätevämpää kuin olen ja minulle ei ole mikään ongelma kertoa, että vaikka tietyn osa-alueen osaaminen on minulla vähäistä).
Olen miettinyt, että ehkä olen tästä kaikesta johtuen "turvallista" seuraa, jonka seurassa on helppo olla eikä tarvitse esittää mitään - en tuomitse tai vähättele ketään ja arvostan aidosti muita ihmisiä.
Että sinänsä vaikeista elämänvaiheista voi olla "hyötyä", ensisijaisesti itse iloinen olenkin siitä, että näen jotenkin lähelle paremmin ja ymmärrän enemmän myös vaikeuksissa olevia ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sannan. Karisma. On. Opeteltua,. Jos. Muistat.
Ehkä netistä löytyy opus \ audio. "Tule karismaattiseksi nukkuessasi" Työpaikan pomo on sitten aamulla aivan äimän käkenä, kun ennen niin huomaamaton toimistotyöntekijä on jo heti aamusta hurmannut koko toimiston.
Voi toki joitakin niksejä kokeilla, mutta niiden läpi näkee yleensä.
Yksi asia, mitä voi tehdä, on opetella aidon kuuntelemisen taidon. Ihmiset, jotka osaavat kuunnella muita, ovat pidettyjä yleensä.
Vierailija kirjoitti:
flkgdögöd kirjoitti:
Mitä luonteenpiirteitä on karismaattisella ihmisellä? Täällä on jo lueteltu ja kiistelty niistä, mutta on varmaan joitain, joista ollaan samaa mieltä.
Esim. ystävällinen suhtautuminen muihin. En ole koskaan tavannut ylimielistä ja karismaattista.
No onhan monet poliitikot esim ylimielisiä ja karismaattisia. Kyllähän monet ovat ihan röyhkeitäkin. Ei pyytele anteeksi tekemisiään. Kuten jo monesti esimerkkinä ollut Sanna Marin.
Sanna Marin ei ole karismaattinen. Hän on kaunis, vaikutusvaltainen ja puhuu selkeästi. Häntä kuunnellaan aseman ja ulkonäön takia, ei hänellä ole minusta mitään erityistä karismaa.
Minä miellän karisman miehiin.
80- luvun Gene Simmons oli äärimäisen karismaattinen, komea mies, ei enää.
Alice Cooper on edelleen karismaattinen.
ei sitä voi opetella
Löytyy netistä opastusta. Hae: Learn charisma.
Karismaan ei voi opetella todellakaan.
Silvo on mielestani tosi teennäinen.