Mistä olet kasvatuksellisesti vanhempiesi kanssa eri mieltä? (isovanhempi - lapsenlapsi)

Lasta ei uhkailla suun saippuapesulla eikä muullakaan väkivallalla.

Lähes kaikesta. Isovanhempien mielestä mitään negatiivisia tunteita ei saa näyttää, kaikki uhma ja kiukku on huonon kasvatuksen tulosta ja huonoa käytöstä. Jos lapsi satuttaa itsensä, niin lohduttamisen sijaan tokaistaan, että ei sattunut!. Lasta voi uhkailla hylkäämisellä, kuten kasvatuslaitokseen laittamisella, jos ei käyttäydy nätisti. Lasta on ihan ok tukistaa ja antaa luunappeja. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.

Luonnollisesti estän kaiken tällaisen kasvatuksen ja kiellän sekaantumasta asioihin. Ärähdän aina jos jotain tuollaista ilmenee.

Anopin kanssa tuli sanomista kun laittoi kesälomalla 12- ja 13-vuotiaat nukkumaan klo 21 ja raivosi heille sängyssä supattelemisesta. Yritin ehdottaa anopille että jos nukkumaanmenoaika siirrettäisiin tuntia myöhemmäksi mutta se ei hänelle sopinut joten lapset ei enää juurikaan halua mennä sinne.

En myöskään herätä lapsiani viikonloppuaamuna klo 8 ihan vaan siksi että ei maata puoleen päivään. Saavat nukkua rauhassa.

Isälläni oli ikävä tapa huomautella lapsille että olis hyvä jos vähän laihduttaisit siitä vedin sellaiset raivarit ettei ole tosikaan. Totesin isälle että anna olla viimeinen kerta kun noin sanot tai voit olla varma että pistän välit poikki kokonaan.

Muuten on pääsääntöisesti kyllä oltu samaa mieltä lastenkasvatuksesta. Ja no joo, en ole pakottanut syömään lautasta tyhjäksi kuten isovanhempien mielestä pitäis tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei uhkailla suun saippuapesulla eikä muullakaan väkivallalla.

Minä sanoin kyllä lapsilleni kerran tai pari, että pesen suun saippualla. Jäin sitten vain miettimään mikä olisi oikea saippua siihen hommaan ja homma meni nauruksi. Lapseni ovat jo aikuisia ja meillä on todella hyvät välit. On ollut aina ja tulee varmaan aina olemaankin. :)

Eipä meillä ole oikeastaan ollut kovin ihmeellisiä erimielisyyksiä niin omien vanhempieni kuin appivanhempienkaan kanssa. Kaikki ovat fiksuja mukavia ihmisiä, joilla ei ole mitään kasvatusraivoa. Lapsilla, nyt jo aikuisilla, on hyvät välit isovanhempiinsa ja esimerkiksi tuore ylioppilaamme oli mummolassa viikon ajan auttamassa ja seurana.

En mistään koska ei minun lasteni kasvatus kuulu heille mitenkään. Kasvatan lapset toisin kuin miehen vanhemmat ja omani ovat toimineet.

Yleisellä tasolla olen eri mieltä siitä, paljonko ruutuaikaa on liikaa, mutta näiden omien lasten kasvatus on kokonaan minun asiani. Vanhemmat eivät siihen puutu millään tavalla, ei neuvoilla eikä vaatimuksilla.

Sen sijaan päiväkodin kanssa minulla on sukset ristissä tämän tästä, mutta se onkin sitten ihan eri tarina. Esimerkiksi kasvatan lapset siihen, että omista tavaroista pidetän huolta ja päiväkodissa taas ollaan sitä mieltä, että kaikkien varavaatteet ovat yhteisiä, joten meidän lapsen vaatteita voi olla Millan, Ellan ja Leon päällä ihan siksi, että "ne oli helppo ottaa siitä repusta samantien".