Siskon lapsi on erityislapsi, mutta sisko ummistaa siltä silmänsä
Keksii milloin mitäkin tekosyitä lapsen huonolle käytökselle. Milloin kyse on huonoista unista, milloin sokerista, mutta ikinä ei vika voi olla lapsessa, tietenkään. Lapsi saa raivareita,lyö, kiroilee ja huutaa, karkailee jne. Ikää 5v. Joo, kuivakakkupalan vikahan se.
Kommentit (56)
Voit Ap sanoa, että lapsi ei ole teille tervetullut huonon käytöksen vuoksi. Lapsen muu tilanne ei kuulu Ap:lle vaan on lapsen vanhempien vastuulla. Kylässä ollessa noudatetaan kuitenkin emännän ja isännän ohjeita ja jos oleminen ei onnistu, niin sitten ei kyläillä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyylä. Mitä se sinulle kuuluu.
Siinä ilmoittautui erityislapsi itse.
Ehei. Se lapsi on takuulla tutkimuksissa ja sillä siskolla on täysi työ lapsen kanssa. Asia ei kuulu ap:lle millään tavalla.
Jos olisi, sisko suhtautuisi eri tavalla. Pölvästivanhempien tenavat jäävät hoidotta.
https://yle.fi/uutiset/3-12442930
"Moni autismikirjon tyttö saa diagnoosin vasta mielenterveysongelmien puhjettua näin kävi myös Kiialle, jonka äiti haki tyttärelleen apua vuosia.
Noin 70 prosentilla autismikirjon ihmisistä on psykiatrinen liitännäisdiagnoosi, kuten masennus tai ahdistus. Mielenterveysongelmilta voitaisiin välttyä, jos diagnoosi saataisiin nykyistä aiemmin."
Sama ongelma koskee myös monia poikia. Tutkimuksiin ei edes pääse, sillä "pojat on poikia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen äidin sitten pitäisi tehdä?
Haukkua sitä lasta?Nykyään näille erityisille pyritään tarjoamaan empatiaan ja ymmärrystä, sillä se vähentää heidän oireiluaan. Eli sitä huonoa käytöstä.
Moni erityinen oikeasti nukkuu huonosti ja se aiheuttaa heille oireilua. He myös reagoivat tavanomaista herkemmin vääränlaiseen ravintoon.
Olen opettaja ja voin vain todeta, että nykylapsiin ei päänsilittelyt tehoa. Kova kuri (kunhan ei mene julmuuksiin!) on parasta mitä erityislapset voivat saada. Ehkä syvästi autistit poislukien. He eivät hyödy tiukoista rajoista, mutta adhd, asperger, käytöshäiriöt ja muut tunne-elämältään vaurioituneet tarvitsevat tiukkoja rajoja ja kyllä, myös kuria.
Noh, opettaja pysyköön lestissään, kasvatuksen ammattilaiset on erikseen ja he tietävät, että kuri siinä mielessä kuin se ajatellaan, ei ole oikea reitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyylä. Mitä se sinulle kuuluu.
Siinä ilmoittautui erityislapsi itse.
Ehei. Se lapsi on takuulla tutkimuksissa ja sillä siskolla on täysi työ lapsen kanssa. Asia ei kuulu ap:lle millään tavalla.
Jos olisi, sisko suhtautuisi eri tavalla. Pölvästivanhempien tenavat jäävät hoidotta.
https://yle.fi/uutiset/3-12442930
"Moni autismikirjon tyttö saa diagnoosin vasta mielenterveysongelmien puhjettua näin kävi myös Kiialle, jonka äiti haki tyttärelleen apua vuosia.
Noin 70 prosentilla autismikirjon ihmisistä on psykiatrinen liitännäisdiagnoosi, kuten masennus tai ahdistus. Mielenterveysongelmilta voitaisiin välttyä, jos diagnoosi saataisiin nykyistä aiemmin."Sama ongelma koskee myös monia poikia. Tutkimuksiin ei edes pääse, sillä "pojat on poikia".
Miten se diagnoosi estää liitännäisoireet? Kuntoutus joo auttaa, ei estä, mutta diagnoosi ja tutkimukset itsessään ei tuo mitään lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsella on mahdollisesti jokin erityistä kuten ADHD tai autismi, ei poissulje sitä, etteikö lapsen käytökseen vaikuttaisi myös verensokeri ym. päinvastoin. Olisiko parempi, että lapsen äiti sanoisi joka tilanteessa, että sori, mutta kun mun lapsella nyt on vaan tämä ADHD? Lapsi on muutakin kuin se mahdollinen diagnoosinsa.
Olisi hyvä jos hommaisi kersan tutkimuksiin, vaan kun tämä aloittajan sisko ei ole niin tehnyt.
Mistä sinä sen tiedät?
Onko sulla joku kristallipallo?Ei, mutta osaan lukea.
Eri
Oliko täällä jossain vaiheessa sen lapsen äiti kirjoittamassa, että ei ole "hommannut kersaa tutkimuksiin", vai mistä luit. Vai oletatko vain että sisko kyllä tietäisi mahdollisista tutkimuksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsella on mahdollisesti jokin erityistä kuten ADHD tai autismi, ei poissulje sitä, etteikö lapsen käytökseen vaikuttaisi myös verensokeri ym. päinvastoin. Olisiko parempi, että lapsen äiti sanoisi joka tilanteessa, että sori, mutta kun mun lapsella nyt on vaan tämä ADHD? Lapsi on muutakin kuin se mahdollinen diagnoosinsa.
Olisi hyvä jos hommaisi kersan tutkimuksiin, vaan kun tämä aloittajan sisko ei ole niin tehnyt.
Mistä sinä sen tiedät?
Onko sulla joku kristallipallo?Ei, mutta osaan lukea.
EriOliko täällä jossain vaiheessa sen lapsen äiti kirjoittamassa, että ei ole "hommannut kersaa tutkimuksiin", vai mistä luit. Vai oletatko vain että sisko kyllä tietäisi mahdollisista tutkimuksista?
Ihme aspergerjankkausta.
Jos sisko ummistaa silmänsä huonolta käytökseltä, hän ei silloin hae apua aktiivisesti. Ihan looginen päättelyketju, turha jankuttaa.
Isänsä tietysti munaton jeesmies eikä pojalla ole turvallista aikuista.
Vaan äiti joka kyselee syötäskö me tänään kanapullia vai lihapullia ja sienikastiketta vai tomaattikastiketta. Ja ottaako Jesse-Jiri mansikka vai vadelmamehua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsella on mahdollisesti jokin erityistä kuten ADHD tai autismi, ei poissulje sitä, etteikö lapsen käytökseen vaikuttaisi myös verensokeri ym. päinvastoin. Olisiko parempi, että lapsen äiti sanoisi joka tilanteessa, että sori, mutta kun mun lapsella nyt on vaan tämä ADHD? Lapsi on muutakin kuin se mahdollinen diagnoosinsa.
Olisi hyvä jos hommaisi kersan tutkimuksiin, vaan kun tämä aloittajan sisko ei ole niin tehnyt.
Mistä sinä sen tiedät?
Onko sulla joku kristallipallo?Ei, mutta osaan lukea.
EriOliko täällä jossain vaiheessa sen lapsen äiti kirjoittamassa, että ei ole "hommannut kersaa tutkimuksiin", vai mistä luit. Vai oletatko vain että sisko kyllä tietäisi mahdollisista tutkimuksista?
Ihme aspergerjankkausta.
Jos sisko ummistaa silmänsä huonolta käytökseltä, hän ei silloin hae apua aktiivisesti. Ihan looginen päättelyketju, turha jankuttaa.
Miten niin ummistaa silmänsä?
Toivon että jokainen vanhempi ottaisi nämäkin sairaudet tosissaan eikä kuvittelisi että nämä poistuu kasvatuksella.
Minulla ja ystävälläni on molemmilla muutama nepsy-lapsi. Hän ei halunnut lääkkeellistä hoitoa eikä terapiaa lapsilleen, katkaisi yhteydet hoitotahoihin. Kertoi ettei usko lääkäreitä yms vaan aika korjaa ongelmat. Kun ongelmia tuli niin äiti puhui lapsen ulos pinteestä diagnoosilla mutta mitään tukea ei koulusta ottanut vastaan kun sillä ei oikeasti ole diagnoosia vaan lääkäri on tehnyt virheen.
Itse otin kaiken avun vastaan, lääkkeet, terapiat, tien. Muokattiin arki sopivaksi ja tehtiin kaikki lasten eteen.
Nyt lapset teinejä. Hänen lapset lastesuojeluyksikössä. Meillä tilanne Ok, ei kehuttavaa muttei myöskään moitittavaa. Lapset pärjää koulussa, on hyvätapaisia, paljon kavereita ja sosiaalista elämää, harrastuksia ja päässeet joka luokka-asteen ajallaan ja yksilöidyt aineet purettu.
Eli miettikää niitä lapsia. Ottakaa apu vastaan varhaisessa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen äidin sitten pitäisi tehdä?
Haukkua sitä lasta?Nykyään näille erityisille pyritään tarjoamaan empatiaan ja ymmärrystä, sillä se vähentää heidän oireiluaan. Eli sitä huonoa käytöstä.
Moni erityinen oikeasti nukkuu huonosti ja se aiheuttaa heille oireilua. He myös reagoivat tavanomaista herkemmin vääränlaiseen ravintoon.
Olen opettaja ja voin vain todeta, että nykylapsiin ei päänsilittelyt tehoa. Kova kuri (kunhan ei mene julmuuksiin!) on parasta mitä erityislapset voivat saada. Ehkä syvästi autistit poislukien. He eivät hyödy tiukoista rajoista, mutta adhd, asperger, käytöshäiriöt ja muut tunne-elämältään vaurioituneet tarvitsevat tiukkoja rajoja ja kyllä, myös kuria.
Jos kuri toimii niin diagnoosi pitäiskin olla huono kasvatus, suurimmalla osalla näistä ei ole mitään oikeaa neurologista ongelmaa vaan yksinkertaisesti kyvyttömät vanhemmat. Niin todennäköisesti tässäkin.
Eihän tuo lapsen käytös ihan normaalia ole, silti en kävisi arvioimaan "erityislapseksi" ja diagnooseja tekemään. Enempi huolissaan, jos lapsi käyttäytyy muuallakin ko. tavalla. Siis esim. myös päiväkodissa, mummolassa, tms.kodin ulkopuolella. Jos vain kotona niin se voi kertoa että äiti-lapsi suhde on haasteellinen ja kyllä sekä lapsi että äiti tukea ja apua tarviivat. Neuvoloissakin kyllä yleensä tämmöiseen kiinnittävät huomiota ja pyrkivät auttamaan. Mutta voi mennä neuvolaseulankin läpi (valitettavasti) ja lapsi on siellä "kunnollinen" ja äiti kertoo että kaikki menee hienosti lapsen kanssa.
On lapsen etu saada hoitoa, ohjausta ja sitä lääkitystäkin. Lapsen asiat ja olo helpottuvat ja positiivisten kokemusten määrä kasvaa. Itse en ymmärrä vanhempia jotka kieltävät diagnoosit. Pahimmillaan sanovat, ettei ongelmia ole, vaikka auttavat kädestä pitäen lasta kaikessa koko ajan, tekevät heidän puolestaan ym. Kuka heitä sitten aikuisina auttaa, kun eivät ole itse saaneet mitään keinoja pärjätä häiriönsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyylä. Mitä se sinulle kuuluu.
Siinä ilmoittautui erityislapsi itse.
Ehei. Se lapsi on takuulla tutkimuksissa ja sillä siskolla on täysi työ lapsen kanssa. Asia ei kuulu ap:lle millään tavalla.
Jos olisi, sisko suhtautuisi eri tavalla. Pölvästivanhempien tenavat jäävät hoidotta.
https://yle.fi/uutiset/3-12442930
"Moni autismikirjon tyttö saa diagnoosin vasta mielenterveysongelmien puhjettua näin kävi myös Kiialle, jonka äiti haki tyttärelleen apua vuosia.
Noin 70 prosentilla autismikirjon ihmisistä on psykiatrinen liitännäisdiagnoosi, kuten masennus tai ahdistus. Mielenterveysongelmilta voitaisiin välttyä, jos diagnoosi saataisiin nykyistä aiemmin."Sama ongelma koskee myös monia poikia. Tutkimuksiin ei edes pääse, sillä "pojat on poikia".
Ihan omakohtaista kokemusta on aiheesta. Tyttäreni oli hyvin haastava lapsi aina. Tiesin koko ajan, että
"jokin" on pielessä, mutta pärjäiltiin. Kymmenvuotiaana ongelmat alkoivat kuitenkin olemaan sitä luokkaa, että hakeuduttiin perheneuvolaan. Mulla oli masennusta vaikeasta elämäntilanteesta johtuen ja kaikki tyttären oireilu laitettiin em. asioiden piikkiin. Psykologi ei suostunut tekemään edes lähetettä psykiatrille, vaikka lapsi oli itsetuhoinen. Vein sitten lapsen psykiatrille terveyskeskuksesta saadun lähetteen avulla. Perheneuvolan psykologi tuli mukaan pyytämättä ja sai vakuutettua lääkärinkin siitä, että ongelmat ovat vain meidän vuorovaikutuksessa. Viisi vuotta myöhemmin tytär joutui osastohoitoon ja vasta silloin tehtiin tutkimukset ja saatiin tietää autisminkirjon ongelmista aistiyliherkkyyksistä jne. Toki olin niiden olemassaolosta tiennyt koko ajan, kukaan ei vain kuunnellut, olinhan ylireagoiva, masentunut äiti. Lapsella ei ole virallista diagnoosia ja tutkimuksiin pääsyyn nykyinen psykiatri suhtautuu nihkeästi, onhan se kallista, mutta aion vaatia tutkimuksia, enää en suostu pompoteltavaksi.
Ikävintä tässä kaikessa on se, että viidessä vuodessa olisi saatu varmasti merkittäviä tuloksia, jos siis olisi alunperin tutkittu.
Ymmärräkään nyt jo, että AP ei todellakaan tiedä, onko lapsella diagnoosia tai tutkimuksia käynnissä sen perusteella, että äiti perustelee yksittäisessä tilanteessa lapsensa käytöstä verensokerin heittelyllä.
Mun siskoni diagnosoi minun esikoiseni erityislapseksi.
Täytti eilen 20, kirjoitti viime vuonna ällän paperit huippulukiosta, opiskelee yliopistossa ja on menossa hyvään työpaikkaan kesäksi ja sittem osa-aikaiseksi.
Siskoni vinkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni diagnosoi minun esikoiseni erityislapseksi.
Täytti eilen 20, kirjoitti viime vuonna ällän paperit huippulukiosta, opiskelee yliopistossa ja on menossa hyvään työpaikkaan kesäksi ja sittem osa-aikaiseksi.
Siskoni vinkuu edelleen.
Tämä taas ei ole mitenkään todiste siitä, että lapsi ei olisi erityislapsi. Erityislapsetkin menestyvät elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun kaikki eivät tarvitse sitä diagnoosia handlatakseen hommansa. Miksi lapselle pitäisi hankkia diagnoosi?
Esimerkiksi siksi, ettei lapsi kärsisi turhaan huonommuudentunteista verratessaan itseään muihin, tai siksi, että koulussa saisi tarvittavat tukitoimet ,tai saisi terapiaa, tai siksi, että nuorena voisi saada kuntoutusrahaa, tai toimeentulotukea, jos jaksaminen ei riitä työntekoon opiskelujen ohella. Tai saisi täysi-ikäisenä tukihenkilön auttamaan itsenäistymisessä. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
adhd:een on ihan olemassa lääkitys
Ei siihen ole lääkettä. Joillakin lääkkeillä voidaan helpottaa oireita esim. koulupäivän ajaksi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni diagnosoi minun esikoiseni erityislapseksi.
Täytti eilen 20, kirjoitti viime vuonna ällän paperit huippulukiosta, opiskelee yliopistossa ja on menossa hyvään työpaikkaan kesäksi ja sittem osa-aikaiseksi.
Siskoni vinkuu edelleen.
Tämä taas ei ole mitenkään todiste siitä, että lapsi ei olisi erityislapsi. Erityislapsetkin menestyvät elämässään.
Kai sen joku olisi päivähoidossa, eskarissa, peruskoulussa, lukiossa, yliopistossa tai työpaikoilla huomannut sentään jo?
Ei, mutta osaan lukea.
Eri