Kyllästynyt ja pettynyt mieheen

Nyt alkaa olla mitta täynnä. Välillä havahdun ihmettelemään, että miks ihmeessä vielä oon ton miehen kanssa. Tuntuu, että joka päivä se jollain tavalla saa mun hermot riekaleiksi. Vai onko vika sitten vaan minussa, en tiedä. Kertokaa, jos teillä on vastaavia kokemuksia. Ja kommentoikaa muutenkin, jos jaksatte lukea.

Ollaan siis oltu yhdessä nyt jo yli 10 vuotta. On yhteinen talo ja yksi pieni lapsi.
Nyt on tilanne se, että en saa mieheltä oikein minkäänlaista henkistä tukea mihinkään asiaan. Aina se vaan jaksaa jauhaa, että hän maksaa kaiken ja käy töissä. Olen siis itse nyt vielä hoitovapaalla. Mutta yhtälailla maksan esimerkiks kauppareissuja ja lapsen vaatteita, tarvikkeita ynnä muuta.
Mies ei tunnu ymmärtävän mua enää ollenkaan. Aina on vaan raha raha raha. Nyt oon ruennu puhumaan siitäkin, mitä haluaisin hoitovapaan päätyttyä tehdä. Oon miettinyt opiskelua ja sen myötä ammatin ja työn vaihtoa. En saanut siihenkään mitään kannustusta. Mun pitäis vaan jatkaa samassa paskatyössä, missä olen ollut ennen lapsen syntymääkin.

Mies ei oikein ikinä halua viettää aikaa perheen kesken. Kaverit ja baareissa ja muualla käynti menee edelle. Kaikki muu on "vaan kotona istumista", hänen sanoin.
Itselle olisi mukavaa, että voitais lapsen kanssa tehdä yhdessä kaikkea. Nyt se on vaan sitä, että minä teen ja suunnittelen lapsen kans tekemistä.

Ero on mielessä lähes joka päivä. On alkanu tuntua siltä, että en jaksa enää miellyttää muita. Aina vaan ajattelen, että mitä joku muu ajattelee. Haluan lopettaa sen ja keskittyä vain ja ainoastaan itseeni ja lapseeni. Tuntuu vaan niin vaikealta esimerkiks rueta etsimään omaa asuntoa. Siinä on niin paljon mietittävää. Ja pitäisi ajatella lastakin.

En tiedä. Mitä ihmettä teen? Miten tästä voi nousta ylöspäin?