Mä on haaveillut yksinäisille nuorille ja eläkeläisille sellaista kaupungin omaa olohuonetta. SIelllä ihmist voisi tarjota toisilleen vertaistukea, joku psykologi voisi siellä aina piipahtaa ja syntyiisi uusia idoita ja olisi joku paikka.

Olen psykologi ja mun mielestä tuo on hyvä idea. Mielelläni olisin myös töissä jossain tuollaisessa paikassa, ainakin osa-aikaisesti. :)

Eli mikään ei junteille kelpaa. Mädäntykää yksiöönne.

En usko psykologeihin enkä muihinkaan mielen kanssa työskenteleviin puliveivareihin. Käärmeöljyä tarjoavat ja myrkyttävät mieltä. Eivät ymmärrä että ei ole vain yhtä ihannemallia ihmisestä mihin kovin monesti ne yrittää verrata ihmistä. Kokemusta on työpaikkoihin hausta kun psykologit tekevät täysin erilaisia analyysejä minusta=) Kohta en tiedä olenko lintu vai kala.