Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ystäväni kadehtii minua lapsieni vuoksi
26.05.2022 |
Eihän se minun vikani ole, että ystäväni on jäänyt tahtomattaan lapsettomaksi.
Tottahan on, että itsekkin olisin kade, jos minulla ei olisi kuin mies ja yhden käden sormin laskettavissa olevat muut jo ikäloput lähisukulaiset.
Miten lohduttaisit ystävänä hänen yksinäistä tilannettaan?
Kommentit (31)
Antaisin hidasälyisimmän ja kuolaavimman lapsistani hänelle. Voisi saada kaksikin. Parhaimmat pitäisin itse ja opettaisin viemään roskat ja imuroimaan taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että hän kadehtii?
Usein ajatellaan, että joku olisi jostakin jollekin kateellinen. Mielikuva on usein ihan omassa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että hän kadehtii?
Ystäväni on asiasta maininnut jo vuosikymmeniä sitten, että kadehtii minun elämääni, koska olen onnistunut saamaan omia yhteisiä lapsia puolisoni kanssa. Olisi itsekkin halunnut miehensä kanssa yhteisiä lapsia, mutta eivät onnistuneet.
Ystäväni on sanonut, että suree sitä, ettei ole äiti kenellekään, ja eikä koskaan voi täten saavuttaa mahdollista isovanhemmuuttakaan miehensä kanssa. Olisihan se surullista, jos itselleni olisi käynyt samoin. Tuntisin itseni niin yksinäiseksi tässä elämässäni, jos ei olisi omia kultaisia ja ihania lapsiani ja ei olisi ollut niitä ihania vuosia, kun lapsemme olivat vielä vauvoja ja pieniä kasvavia pikkuisia kullanmuruja. Muistot pysyvät ja ne ovat säilössä kuin kalliit aarteet elämämme teillä.
Olisit vinkannut sille vauvapalstan lukuisat aloitukset, joissa elämä meni pilalle kun syntyi erityislapsi joka ei puhetta usko, ja sitten mieskin taantui lapsen tasolle tai petti ja jätti juuri kun häntä eniten tarvittiin. Ja sitten köyhä yh-äiti uupui ja masentui pahasti itsekin.
No anna sen kadehtia. Se ei ole sun ongelma vaan hänen. Itse kiitän Luojaa melkein päivittäin, että mulla ei ole lapsia. Yritän olla puhumatta ihanasta levontäyteisestä ja rennosta elämästäni liikaa lapsellisten ystävieni seurassa, kun tiedän että se aiheuttaa heissä kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on tyylistä, jolla puhut lapsistasi ja miehestäsi lapsettomalle. Hienotunteisuutta ja empatiaa enemmän.
Puheestasi paistaa läpi ylemmyydentunto, mikä on kyllä isompi ongelma kun kenenkään mahdollinen kateus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvalla on kiiltokuvaperhettä, jossa kaikki olisi tasapainoista ja onnellista kaiken aikaa. Aika usein kultaa muistoja.
Jos on lapsia ja on ystävä tahattomasti lapsettoman kanssa, voi tuoda esille niitäkin hetkiä, kun on ollut vähemmän onnistunut olo äitinä. Silloin kateus vähenee.
Parasta olisi kuitenkin keskittyä muihin aiheisiin kuin niihin lapsiin, varsinkin jos he ovat jo aikuisia.
Lainaa lapsiasi hänelle ja pidä itse lapsivapaata - silloinhan kaikki ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun tietäisi totuuden niin loppuisi kadehtiminen. 😆
Tämä on provo. Sen huomaa kirjoitustyylistä heti. Aloittaja on pienituloinen, ehkä yksinhuoltaja, lapsia kenties useammalle miehelle, ongelmia lasten kanssa, mielenterveysongelmia, työttömyyttä, köyhyyttä, yksinäisyyttä, you name it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että hän kadehtii?
Ystäväni on asiasta maininnut jo vuosikymmeniä sitten, että kadehtii minun elämääni, koska olen onnistunut saamaan omia yhteisiä lapsia puolisoni kanssa. Olisi itsekkin halunnut miehensä kanssa yhteisiä lapsia, mutta eivät onnistuneet.
Ystäväni on sanonut, että suree sitä, ettei ole äiti kenellekään, ja eikä koskaan voi täten saavuttaa mahdollista isovanhemmuuttakaan miehensä kanssa. Olisihan se surullista, jos itselleni olisi käynyt samoin. Tuntisin itseni niin yksinäiseksi tässä elämässäni, jos ei olisi omia kultaisia ja ihania lapsiani ja ei olisi ollut niitä ihania vuosia, kun lapsemme olivat vielä vauvoja ja pieniä kasvavia pikkuisia kullanmuruja. Muistot pysyvät ja ne ovat säilössä kuin kalliit aarteet elämämme teillä.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Näin lapsettomana oma näkemys tähän kadehtimisasiaan:
Todellakin lapsettomana varmasti tuli näitä (mielestäni pienehköjä) kateellisuuden tunteita silloin, kun omat ystävät saivat lapsia. Mutta siitähän on jo yli 20 vuotta mun tapauksessani. Ei voi elää kadehtien. Olen sitten tehnyt muitakin juttuja kuten esim. asunut pitkään ulkomailla, jotka ehkä jollain tavoin "korvaa" tuota.
Väitetään, että seuraava kadehtimisvaihe tulisi sitten kun kavereilla on niitä lapsenlapsia. Mutta on vaikea ajatella, että kadehtisi, koska en voi kuvitella olemattomalle lapselleni olemattomia lapsia...
Sillä tavoin lievästi ajoittain kadehdin, kun ajattelen että perheellisillä ihmisillä on enemmän ihmiskontakteja: lapset, lasten kaverit, näiden vanhemmat, omat sukulaiset, miehen sukulaiset jne. Kontaktit ehkä ikään kuin moninkertaistuvat ja elämä on sillä tavoin vilkkaampaa. Mutta voihan noissa porukoissa olla ns. hirveitäkin ihmisiä, säästyn sitten siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymä on kuolemantuomio. Emälle ei riitä leikkinukke, vaan on pakko päästä huoltamaan oikeaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että hän kadehtii?
Ystäväni on asiasta maininnut jo vuosikymmeniä sitten, että kadehtii minun elämääni, koska olen onnistunut saamaan omia yhteisiä lapsia puolisoni kanssa. Olisi itsekkin halunnut miehensä kanssa yhteisiä lapsia, mutta eivät onnistuneet.
Ystäväni on sanonut, että suree sitä, ettei ole äiti kenellekään, ja eikä koskaan voi täten saavuttaa mahdollista isovanhemmuuttakaan miehensä kanssa. Olisihan se surullista, jos itselleni olisi käynyt samoin. Tuntisin itseni niin yksinäiseksi tässä elämässäni, jos ei olisi omia kultaisia ja ihania lapsiani ja ei olisi ollut niitä ihania vuosia, kun lapsemme olivat vielä vauvoja ja pieniä kasvavia pikkuisia kullanmuruja. Muistot pysyvät ja ne ovat säilössä kuin kalliit aarteet elämämme teillä.
Öh, vähän kliseistä. Kuulostat vähän vauvapalstan kuvausten hullulta anopilta, joka yrittää kaapata lapsenlapsensa itselleen. (Siis jatkossa, sitten kun niitä lapsenlapsia on)
Itse en ole myöskään saanut haaveistani ja yrityksistäni huolimatta ensimmäistökään lasta. Elän sinkkuna ja unelmissa ja haaveissa on löytää mahdollsiesto vielä josku ainakin se oma rakas ja erityinen. Pikkuhiljaa näet olen alkanut sisäistämään, että en todennäköisesti tule saamaan omaa lasta saat lapsia.
Jos Ap olsi tässä ja nyt ystväni, niin toivosin hänen oelvan vastaisuudessakin ystäväni. - Ettei hän menisi liian paljon kumppaninsa tai lapsiensa taakse. Eli jos hänellä on jotain suunnitelmaa vaikka tulevaksi viikonavaihteeksi niinei alooiyta kertomalla, että hänen kumppaninsa tekee jatkaakseen sitten mitä lapsensa tekevät ja lopulta jätteän mainitsematta, mitä hän on itse aikeissa tehdä.
Toivoisin, että ystäväni olisi minuunkin päin yhteydessä, koska hyvä ystävyys edellyttää minusta ainakin hieman vastavuoroisuutta. - Tiedän kyllä, että usein sinkkuna saan itse olla aktiivisempi koska ei ole perhettä jolla selittää omioa valintojani ja päätöksiäni
Toivoisin, ettei parisuhteessa ja ne kaverini ja ystäväni eivät käyttäsi minusta puhuessaan alleviivaisi sinkkuuttani. - Olen sinkku mutta paljon muutakin
On ilahdduttavaa kun kysytte kuulumisiani mutta hieman tylsää vastailla kysymykseen siitä onko mulla ollut villi viikonloppu tai sutinaa viikonvaihteessa. - Olen 43 vuotias enkä todellakaan käytä huomattavaa osaa aikaani kumppanin metsästamiseen ja hankkimiseen. En välitä yhden yön seikkailuista.
Ei en ole kiinnostunut osallistumaan teidän ilmoittamanakaan Napakymppiin en ensi tteffit alttarilla tai nakde atraction ohjelmaan, enkä mihinkään muuhunkaan tv reality / kumppanin haku ohjelmaan.
Mitä järkyttävää on kateuden tunteessa? Ei mitään. Yritä suhtautua asiaan yhtä rennosti kuin ystäväsi, joka osaa puhua ja käsitellä asioita. Hän lienee kateutensa kanssa paremmin sinut kuin sinä itse ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kadehdittavaa.
Sano, että vaihtaisit oman pentutehtailulla revityn löysän víttusi hänen timmiin tavaraan MILLOIN vain.
Ja luopuisi niistä orgasmeista? Ei ikinä!
Mitä iloa miehellesi on löysästä värkistäsi? Patonkia heiluttelee messuhallissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään kadehdittavaa.
Sano, että vaihtaisit oman pentutehtailulla revityn löysän víttusi hänen timmiin tavaraan MILLOIN vain.
Ja luopuisi niistä orgasmeista? Ei ikinä!
Mitä iloa miehellesi on löysästä värkistäsi? Patonkia heiluttelee messuhallissa.
Pitää osata jumpata. Tuntuu kelpaavan..Turhaan yrität provota.
Mistä tiedät, että hän kadehtii?