Mikä pakkomielle joillakin on ilmaista inhoaan vauvoja/lapsia kohtaan joka käänteessä?
Mielestäni kuuluu ihan perus käytöstapoihin ettei kenestäkään puhuta rumasti. Minä en esimerkiksi välitä eläimistä, mutta en koe tarvetta sanoa hyi yök jos työkaveri puhuu vaikka kissastaan jotain. Toisilla tuntuu vaan olevan pakottava tarve jankuttaa hyi lapsia vauvat on ällöjä aina kun siihen on mahdollisuus. Miksi?
Kommentit (34)
Olen yli 60 mutten ole ikinä kuullut enkä nähnyt tuollaista käytöstä. Missäs sitä oikein ilmenee?
En itsekään ole kovin innostunut vauvoista tai lapsista, toivoisin kyllä, että suomalaiset vanhemmat kasvattaisivat lapsensa käyttäytymään paremmin. Mutta en silti sano sitä ääneen, koska tällaisesta haukutaan lapsivihaajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Defenssi. Oikeasti salaa saattaisi haluta lasta, tai kokee olevansa uniikki kun ei pidä lapsista eikä halua niitä.
Ex-työkaveri toi hyvin selvästi ilmi, kuinka inhoaa lapsia. Yhtäkkiä olikin raskaana ja innoissaan vauvasta. Olivat miehensä kanssa yrittäneet yli kymmenen vuotta saada perheenlisäystä.
No vähän käy kyllä sääliksi. Ei itsekään olisi kivaa, jos itse haluaisi hirveästi jotain mitä näkee kaikkialla ympärillä, mutta itselle sitä ei kaikesta yrityksestä huolimatta siunaannu.
Käytöstavat puuttuu. Itselläkin on kaveri joka jauhaa lapsistaan joka käänteessä. Kuuntelen ja kommentoin kuten asiaan kuuluu ja vaihdan puheenaihetta.
Harva tykkää kaikista ihmisistä, mutta kyllä aikuisesta ihmisestä saa aika paskamaisen kuvan, jos toitottaa että kaikkia lapsia inhoaa. Itsekeskeinen, ylemmyydentuntoinen minä minä -ihminen siinä, varmaan osin lapsen tasolla itse ja kokee (muut) lapset uhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin ihmettelen. En minäkään tykkää koirista, mutta hyvin harvoin sen mainitsen. Ja omista lapsista en juuri puhu kuin perheeni kanssa.
Ihmistä ei voi rinnastaa eläimeen.
Vierailija kirjoitti:
Haluaa tuoda esiin, ettei niistä lapsista tarvitse koko ajan puhua.
Sehän onkin fiksutapa hoitaa asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin ihmettelen. En minäkään tykkää koirista, mutta hyvin harvoin sen mainitsen. Ja omista lapsista en juuri puhu kuin perheeni kanssa.
Ihmistä ei voi rinnastaa eläimeen.
Miksei voisi?
Olen edelleen sitä mieltä, että muiden lapset ovat rasittavia. Omaani kyllä rakastan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin ihmettelen. En minäkään tykkää koirista, mutta hyvin harvoin sen mainitsen. Ja omista lapsista en juuri puhu kuin perheeni kanssa.
Ihmistä ei voi rinnastaa eläimeen.
Ihminen on eläin. Nisäkäs. Biologinen fakta.
Vierailija kirjoitti:
Defenssi. Oikeasti salaa saattaisi haluta lasta, tai kokee olevansa uniikki kun ei pidä lapsista eikä halua niitä.
Tuota uniikkia lumihiutaletta epäilen syyksi. Yksi tuollainen joka välissä lapsia inhoava kaveri juuri koko ajan koittaa tavoitella uniikkilumihiutalestatusta. Samalla tavalla massan mukana kuin kaikki kaltaisensa.
Sitten se esittelee koko ajan kuvia kissoistaan joiden myös kuvittelee olevan jotenkin uniikkeja, samanlaisia maatiaiskissoja mitä löytyy monia miljoonia.
Kauhistus olisi olla samanlainen kuin joku muu mutta ei itse näe sitä miten stereotyyppinen "uniikkilumihiutale" on.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa. Lapseton vanhapiika-kälyni on juuri sellainen. Harmittaa aina nähdä häntä lasten, jo vähän isompien kanssa. Hirveää kielenkäyttöä, imettävät äidit on lehmiä ja porsaita, huh huh!
Tältä palstalta olen lukenut samantyyppisiä kommentteja. Kertoo varmaan sisäistetystä naisvihasta. Se, että jokin asia elämässä on oman mukavuusalueen ulkopuolella, ei oikeuta haukkumaan niitä, jotka elävät lapsiperhe-elämää. Saati haukkumaan lapsia. Lapsillakin on oikeus olla olemassa ja heistäkin saa puhua.
Minulla ei ole lapsia vastaan mitään, mutta kyllä töissä välillä ärsyttää kuunnella mitä Minttupetteri ja Pellekyllikki on eilen tehnyt ja sanonut, päivästä toiseen saman toistoa. Vähempää vois kiinnostaa toisten perheasiat.
Olen omasta kokemuksesta nähnyt seuraavan. En tiedä mistä johtuu mutta tähän mennessä ne kaverini 3kpl jotka ovat sanoneet inhoavansa lapsia, ovat osoittautuneet myös todella ilkeiksi ja häikäilemättömiksi ihmisiksi. Se että vihaa lapsia, kertoo ilmeisesti jotakin arvomaailmasta ja tavasta suhtautua toisiin.
Olenkin päättänyt, että en huoli enää tuttavapiiriini ketään joka sanoo, "vihaan penskoja!" Ei tämä kaikkiin tietenkään päde, nähdessään huonosti käyttäytyviä lapsia ymmärrän kiukun, mutta oma kokemus on tämä.
Jotain tosi syviä traumoja siellä on oltava, ei ole normaalia käyttäytyä tuolla tavalla. Minulle tulee sellainen säälin ja myötähäpeän sekainen olo, että älä nyt hyvä ihminen noin avoimesti levittele mielenterveytesi ongelmia.
Siis tarkoitan näitä, jotka esittelevät nais-ja lapsivihaansa puhumalla porsimisesta, aivojen synnyttämisestä, purjoliisoista tai vastaavista, tai muuten käyttämällä sellaista kieltä, mitä ei esimerkiksi etnisistä vähemmistöistä voisi mitenkään käyttää tänä päivänä.
Minulla ei ole varsinaisesti inhoa lapsia ja vielä vähemmän vauvoja kohtaan. Mutta en voi sanoa, että kiinnostaisi kuunnella jatkuvaa puhetta lapsista. Enkä voi todellakaan sanoa, että hyppisin riemusta, jos jonkun lapset jossain paikassa, esim. kaupan käytävillä, juoksentelevat päättömästi miten sattuu ja kiljuvat kurkku suorana, eikä vanhemmat/vanhempi tee asialle mitään.