Kolmannes nuorista pelkää, että työelämä on liian raskasta, kertoo tuore raportti.

Se on liian raskasta

Sama noin kolmasosa nuorista syrjäytyy tullessaan aikuisiksi.

On aivan totta että monilla aloilla työ on entistä kuormittavampaa. 90-luvun laman jälkeen on "otettu löysät pois" eli työntekoa on tehostettu äärimmilleen. Yhä pienemmällä porukalla pitäisi selvitä valtavista työmääristä. Tämä on tietenkin lyhytnäköistä kun samaan aikaan odotetaan nuorempien ikäpolvien jaksavan työelämässä yhä pidempään jopa 70v. asti.

Tottakai nuoret seuraavat työelämän kuormittavuudesta käytävää keskustelua ja ovat huolissaan omasta pärjäämisestään siinä. Nykyään yhä nuoremmilta odotetaan ymmärrystä ja valintaa sen suhteen mitä tulevat opiskelemaan ja mihin ammattiin päätyvät. Lukiosta on tullut preppauskurssi tuleviin opintoihin.

Kilpailu opiskelu- ja työpaikoista on kovaa. En ihmettele että nuoria pelottaa tulevaisuus. Työnteon kulttuurin on muututtava, työntekijän jaksamisen on oltava keskiössä. Ei sijoittajien keräämien voittojen.

Mulla on 30 v työkokemus. Kyllä ennenkin tehtiin kovasti töitä, mutta kyllä työelämä on muuttunut vaativammaksi. Jatkuvat muutokset rasittaa ja jatkuvasti pitää opetella uusia asioita. Työ on nopeatempoisempaa. Lisäksi mikään ei koskaan riitä vaan pitää pyrkiä aina vain parempiin tuloksiin.

Vierailija kirjoitti:

On aivan totta että monilla aloilla työ on entistä kuormittavampaa. 90-luvun laman jälkeen on "otettu löysät pois" eli työntekoa on tehostettu äärimmilleen. Yhä pienemmällä porukalla pitäisi selvitä valtavista työmääristä. Tämä on tietenkin lyhytnäköistä kun samaan aikaan odotetaan nuorempien ikäpolvien jaksavan työelämässä yhä pidempään jopa 70v. asti.

Tottakai nuoret seuraavat työelämän kuormittavuudesta käytävää keskustelua ja ovat huolissaan omasta pärjäämisestään siinä. Nykyään yhä nuoremmilta odotetaan ymmärrystä ja valintaa sen suhteen mitä tulevat opiskelemaan ja mihin ammattiin päätyvät. Lukiosta on tullut preppauskurssi tuleviin opintoihin.

Kilpailu opiskelu- ja työpaikoista on kovaa. En ihmettele että nuoria pelottaa tulevaisuus. Työnteon kulttuurin on muututtava, työntekijän jaksamisen on oltava keskiössä. Ei sijoittajien keräämien voittojen.

Päivittäinen työaika tulisi alentaa 6 tuntiin. Tällöin ylikuormitus vähenisi ja nykyiselle satojen tuhansien työttömien joukolle riittäisi töitä, eli työt jaettaisiin paremmin ihmisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 30 v työkokemus. Kyllä ennenkin tehtiin kovasti töitä, mutta kyllä työelämä on muuttunut vaativammaksi. Jatkuvat muutokset rasittaa ja jatkuvasti pitää opetella uusia asioita. Työ on nopeatempoisempaa. Lisäksi mikään ei koskaan riitä vaan pitää pyrkiä aina vain parempiin tuloksiin.

Johtuu työnantajien ahneudesta niin että vedetään ihmisestä ihan kaikki irti niin ettei jää enää mehuja vapaa-aikaan. Ennen oli enemmän työntekijöitä eikä yhdestä revitty kolmen ihmisen tehoja irti. Iäkkäänä en kestäisi enää jatkuvia muutoksia ja tätä työtahtia. Olen ihminen enkä mikään kone. 

Suurin syy on etä pitää saa maksimaaliset voitot vähemmällä työntekijöitä kun ahneudella ei ole rajaa eikä niitä voittoja jaeta työntekijöille kuten ennen jaettiin. 

Jos sillä palkalla en saa mitään omaisuutta itselleni muuta kuin kartutan yrittäjän jätti omaisuutta jota hän ei eläessäänkään ehdi kuluttamaan niin suhde on ihan väärä ja olen orja työntekijään verrattavissa. Työnantaja saa yli äyräiden ja minä saan hädin tuskin sen että pärjään eikä eläkettä kerry juurikaan sen enempää kun olisin ollut työttömänä. 

Kuuden tunnin työaika ehdottomasti,sitten olisi mahdollista jaksaa oravanpyörässä edes jotenkin.

Mun poika 19v on työelämässä. Uskon kun sanoo, että rankkaa on. Hän on pikkupojasta alkaen ollut välillä minun matkassa työpaikallani maataloudessa ja nähnyt ja kokenut mitä työnteko pahimmillaan on, joten luotan hänen määritelmään oman työnsä rankkuudesta.

Lisämausteen tuo se, että työpaikalla on niitä simputtajia, vanhempia änkyröitä, joiden pitää päästä kiusaamaan nuorempia ja ottamaan heiltä luulot pois. Sitten pääsevät ilkkumaan, kun eihän nykynuorista ole mihinkään. Itse istuvat suurimman osan ajasta kahvilla/tupakalla.

No sehän pitää täysin paikkansa. Sääliksi käy nykynuoria, he eivät tiedä, millainen myllytys odottaa. Itse olen jo lähes eläkeikäinen ja tottunut tekemään paljon töitä, raskaitakin. Mutta nykyään ei enää jaksaisi, niin valtavasti työni on muuttunut. Särkylääkepurkki on hyvä kaveri.

Syrjäytynyt Janipetteri maksaa 1,2miljoonaa - meille työssäkäyville veronmaksajille. Nämä Janipetterit on laiskoja passattuja vässyköitä, joilta ei ole vaadittu lapsuuskodissa yhtään mitään. Pelikone ja Pepper pullo, kuulokkeet päässä - masennutaan välittömästi, jos pitäisi ottaa vastuuta omasta arjesta. Tuet rullaa, so what? Remmiä perseelle.

Koulunkäyntiä, pääsykokeita ja opiskelua on jo helpotettu jaksamisongelman takia. Ihan loogista on työn ja työelämänkin muuttaminen.

No se on nuorille nykyään todella raakaa. Hyväksikäyttöä, epämääräisiä sopimuksia, laitonta käyttäytymistä, työnohjauksen puutetta jne.

Viimeksi taas minunkin 18-vuotiaalta kysyttiin, miksei hänellä ole pidempiä työsuhteita kuin 5 viikkoa.

No daa, hän on lukiossa ja no daa, tässä oli tämä korona, minkä takia parina kesänä on ollut vähän heikkoa a) uskaltaa ylipäätään mennä töihin ja b) vaikea saada niitä kesätöitä.

Kouluaikana rehtori erikseen sanoi, että ei ole hyvä olla töissä koulun ohella.

t. kahden opiskelijan äiti

Meillä aloitti kesätyöntekijä kaupassa, jossa on muita palveluita kassalla. Kyllä rankkaa on! Pitää opetella erilaisten lähetysten luovututusta ja pärjätä kiireessä.

Ongelmana on, että koulutus ja opiskelu on tehty varsin helpoksi, eli vaatimustaso on romahtanut. Koulussa voi hengailla miten haluaa, eikä luokalle voi jäädä. Peruskoulun jälkeen 15% ei osaa enää edes lukea. Opiskellessa amiksessa ja AMK ei pysty käytännössä reputtamaan tutkintoa, jos vaan viitsii käydä koulussa paikalla edes joskus ja suorittaa tentit. Tentit (samat kysymykset!) saa uusia kolme kertaa. Opiskelussa ei ole enää edes oppikirjoja luettavana, vaan vain luennot ja niiden luentomateriaalit.

Tästä on ihan tuoretta kokemusta lähipiirin lasten kautta, joita on valmistunut amiksesta ja AMK. Amiksessa ylläri oli, että matematiikan kurssi oli nettipelien pelaamista ja niistä kuvakaappausten lähettäminen opettajalle kurssin läpäisemiseksi - vaikeustasona matopeli, jossa tuli ruutuun "1+1" ja kun painoi 2, oma mato eteni matorallissa. Autoin noiden flash-pelian saamisessa toimimaan opiskelijan tietokoneella. Taso on aivan kauhea nykyään. Opiskelua on amiksessa noin kuukausi niin, että opettaja opettaa luokassa, koko 3 vuoden aikana.

Vastaavasti sitten työelämässä vaatimustaso on noussut ja kiire on kaikkialla kova. Varmasti kynnys on kova mennä töihin tekemään ihan oikeasti hommia tosissaan, kun opiskelu on ollut tuollaista leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on, että koulutus ja opiskelu on tehty varsin helpoksi, eli vaatimustaso on romahtanut. Koulussa voi hengailla miten haluaa, eikä luokalle voi jäädä. Peruskoulun jälkeen 15% ei osaa enää edes lukea. Opiskellessa amiksessa ja AMK ei pysty käytännössä reputtamaan tutkintoa, jos vaan viitsii käydä koulussa paikalla edes joskus ja suorittaa tentit. Tentit (samat kysymykset!) saa uusia kolme kertaa. Opiskelussa ei ole enää edes oppikirjoja luettavana, vaan vain luennot ja niiden luentomateriaalit.

Tästä on ihan tuoretta kokemusta lähipiirin lasten kautta, joita on valmistunut amiksesta ja AMK. Amiksessa ylläri oli, että matematiikan kurssi oli nettipelien pelaamista ja niistä kuvakaappausten lähettäminen opettajalle kurssin läpäisemiseksi - vaikeustasona matopeli, jossa tuli ruutuun "1+1" ja kun painoi 2, oma mato eteni matorallissa. Autoin noiden flash-pelian saamisessa toimimaan opiskelijan tietokoneella. Taso on aivan kauhea nykyään. Opiskelua on amiksessa noin kuukausi niin, että opettaja opettaa luokassa, koko 3 vuoden aikana.

Vastaavasti sitten työelämässä vaatimustaso on noussut ja kiire on kaikkialla kova. Varmasti kynnys on kova mennä töihin tekemään ihan oikeasti hommia tosissaan, kun opiskelu on ollut tuollaista leikkiä.

Täyttä puppua.

Nykyään on ihan järjetön kilpailu jo peruskoulun puolella, kouluja pitää shopata, ceeveetä rakentaa jne jo tosi tosi aikaisin. Lukioiden pääsyrajat järjettömät ja lukio on vaativaa.

Kolmannes nuorista tietää, että työelämä on liian raskasta, kertoo tuore raportti.

Toimistohommia takana 7 vuotta ja tuntuu, että koko elämä on valunut tuohon paskaan. Harmaita hiuksia on jo alkanut löytymään. Kortisolit tapissa joten läskiä kertyy kerkivartalolle vaikka kuinka yrittäisi tarkkailla syömisiään ja liikkua. Lomalla alkaa tuntea itsensä taas ihmiseksi.

Joo ja sitten näitä joka vuosi käytäviä tyhjän päiväsiä kehityskeskusteluita ja muita kehittämissuunnitelmia voi V! olen ollut 38 vuotta työelämässä ja en todellakaan jaksa kehittyä enää, teen työni ja sillä siisti, jos ei kelpaa niin antakoon monoa, ja kyllä on työelämä mennyt helvetilliseksi, jatkuva kiire ja toisten tuuraaminen ilman korvausta, ja liian pieni henkilöstömäärä, ja kyllä kyseessä valtion virasto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 30 v työkokemus. Kyllä ennenkin tehtiin kovasti töitä, mutta kyllä työelämä on muuttunut vaativammaksi. Jatkuvat muutokset rasittaa ja jatkuvasti pitää opetella uusia asioita. Työ on nopeatempoisempaa. Lisäksi mikään ei koskaan riitä vaan pitää pyrkiä aina vain parempiin tuloksiin.

Johtuu työnantajien ahneudesta niin että vedetään ihmisestä ihan kaikki irti niin ettei jää enää mehuja vapaa-aikaan. Ennen oli enemmän työntekijöitä eikä yhdestä revitty kolmen ihmisen tehoja irti. Iäkkäänä en kestäisi enää jatkuvia muutoksia ja tätä työtahtia. Olen ihminen enkä mikään kone. 

Suurin syy on etä pitää saa maksimaaliset voitot vähemmällä työntekijöitä kun ahneudella ei ole rajaa eikä niitä voittoja jaeta työntekijöille kuten ennen jaettiin. 

Jos sillä palkalla en saa mitään omaisuutta itselleni muuta kuin kartutan yrittäjän jätti omaisuutta jota hän ei eläessäänkään ehdi kuluttamaan niin suhde on ihan väärä ja olen orja työntekijään verrattavissa. Työnantaja saa yli äyräiden ja minä saan hädin tuskin sen että pärjään eikä eläkettä kerry juurikaan sen enempää kun olisin ollut työttömänä. 

Totta on, että nykyisin yksi ihminen tekee sen, mitä kolme joskus ennen. Olen ollut työelämässä pitkään, joten olen nähnyt, millä tavalla työelämä on muuttunut. Nyt 6-kymppisenä joutuu painamaan enemmän töitä kuin ikinä. Eläkkeelle lähtevien tilalle ei palkata ketään, vaan työt sysätään jo talossa oleville. Sen lisäksi tungetaan jatkuvasti lisää uusia tehtäviä lyhyellä varoitusajalla. Koko ajan on opeteltava uusien sovelluksien käyttöä. Ihan hyvin olen jaksanut tätä rumbaa tähän asti, mutta kaipaan aikoja, jolloin oli aikaa hoitaa asioita kunnolla ja kehittää toimintaa järkevällä tavalla. Vuosia sitten ajattelin, että voisin olla hyvinkin työelämässä vielä virallisen eläkeiän jälkeen, mutta nyt on alkanut näyttää siltä, että jään eläkkeelle heti, kun pääsen. Esimies kyllä yrittää kovasti houkutella olemaan töissä vielä virallisen eläkeiän ylityttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on, että koulutus ja opiskelu on tehty varsin helpoksi, eli vaatimustaso on romahtanut. Koulussa voi hengailla miten haluaa, eikä luokalle voi jäädä. Peruskoulun jälkeen 15% ei osaa enää edes lukea. Opiskellessa amiksessa ja AMK ei pysty käytännössä reputtamaan tutkintoa, jos vaan viitsii käydä koulussa paikalla edes joskus ja suorittaa tentit. Tentit (samat kysymykset!) saa uusia kolme kertaa. Opiskelussa ei ole enää edes oppikirjoja luettavana, vaan vain luennot ja niiden luentomateriaalit.

Tästä on ihan tuoretta kokemusta lähipiirin lasten kautta, joita on valmistunut amiksesta ja AMK. Amiksessa ylläri oli, että matematiikan kurssi oli nettipelien pelaamista ja niistä kuvakaappausten lähettäminen opettajalle kurssin läpäisemiseksi - vaikeustasona matopeli, jossa tuli ruutuun "1+1" ja kun painoi 2, oma mato eteni matorallissa. Autoin noiden flash-pelian saamisessa toimimaan opiskelijan tietokoneella. Taso on aivan kauhea nykyään. Opiskelua on amiksessa noin kuukausi niin, että opettaja opettaa luokassa, koko 3 vuoden aikana.

Vastaavasti sitten työelämässä vaatimustaso on noussut ja kiire on kaikkialla kova. Varmasti kynnys on kova mennä töihin tekemään ihan oikeasti hommia tosissaan, kun opiskelu on ollut tuollaista leikkiä.

Täyttä puppua.

Nykyään on ihan järjetön kilpailu jo peruskoulun puolella, kouluja pitää shopata, ceeveetä rakentaa jne jo tosi tosi aikaisin. Lukioiden pääsyrajat järjettömät ja lukio on vaativaa.

Siis peruskoulussa ala-asteella ei ole enää edes numeroarvostelua.

Jos ei ole pakko päästä johonkin huippulukioon, mihin kaikki haluavat ja joka on joltain seksikkäältä alalta erikoislukio, niin kyllä lukioon tavallinen oppilas pääsee ongelmitta. Keskiarvo on jossain 7-8 välissä suurimmassa osassa lukioista, osassa alle 7 jopa. Ei pitäisi olla ongelma saada yli 8 yläasteen keskiarvoksi, jos meinaa lukioon mennä.

https://www.tutorhouse.fi/lukion-keskiarvorajat-keskiarvokone

Jos puhutaan lukiosta, niin ylioppilaskirjoitusten jakaminen useammalle kerralle helpotti sitä ihan mielettömästi. Itse kirjoitin kaikki kerralla 90-luvulla, ja kyllä se oli aivan valtava urakka verrattuna nykyiseen, missä voi kirjoittaa vaikka yhden aineen per puoli vuotta. Äidinkielen koe on nykyään vaikeampi, se on totta, mutta kokonaisuutena yo-kokeet ovat paljon helpommat tuon useampaan kertaan jakamisen takia.

Olen katsellut läheltä yhden nuoren kirjoitukset 3 vuotta sitten, ja kyllä ne olivat omaan aikaan verrattuna paljon helpommat kurssienkin osalta. Tietomäärää on karsittu rankalla kädellä. Ihan samalla tavalla kuin itse vertasin isäni lukiokirjoihin 1960-luvulta, ja niihin verrattuna oman lukioajan tietomäärää oli karsittu aivan valtavasti. Silloin 1960-luvulla oli matikassa differentiaaliyhtälöitä yms. mitä nykyään ei välttämättä opeteta edes yliopistossa.

Koko ajan vaatimustaso menee nimenomaan alaspäin. Ainoa poikkeus on äidinkieli, missä yo-koe on nykyään vaativampi.

Vierailija kirjoitti:

No sehän pitää täysin paikkansa. Sääliksi käy nykynuoria, he eivät tiedä, millainen myllytys odottaa. Itse olen jo lähes eläkeikäinen ja tottunut tekemään paljon töitä, raskaitakin. Mutta nykyään ei enää jaksaisi, niin valtavasti työni on muuttunut. Särkylääkepurkki on hyvä kaveri.

Minä jäin joulukuussa eläkkeelle noin 40-vuotisen työuran jälkeen ja minusta ainakin ICT-alalla työskentely oli vielä marraskuussa helppoa, hauskaa ja leppoisaa. Siistiä sisätyötä. Ihan toista kuin vaikka joku tekemäni metsätyö nuoruudessani. Se oli rankkaa, iltaruokailussa ei meinannut jaksaa nostaa haarukkaa / lusikkaa suuhun saakka.