Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kolmannes nuorista pelkää, että työelämä on liian raskasta, kertoo tuore raportti.
Kommentit (31)
Pelkkä lukion lukujärjestyksen laatiminen vie monta päivää. Ennen vanhaan rehtori teki sen työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovaakin työtä kestää jos se on itselle mielekästä. Ikävä kyllä nykyään työ on valitettavan usein sekavaa ja poukkoilevaa. Kaikki tehdään juosten kusten.
Valitettavasti pelko osuu ihan oikeaan.
t. juuri masennuslääkkeen työuupumuksen takia aloittanut akateeminen, 34v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on, että koulutus ja opiskelu on tehty varsin helpoksi, eli vaatimustaso on romahtanut. Koulussa voi hengailla miten haluaa, eikä luokalle voi jäädä. Peruskoulun jälkeen 15% ei osaa enää edes lukea. Opiskellessa amiksessa ja AMK ei pysty käytännössä reputtamaan tutkintoa, jos vaan viitsii käydä koulussa paikalla edes joskus ja suorittaa tentit. Tentit (samat kysymykset!) saa uusia kolme kertaa. Opiskelussa ei ole enää edes oppikirjoja luettavana, vaan vain luennot ja niiden luentomateriaalit.
Tästä on ihan tuoretta kokemusta lähipiirin lasten kautta, joita on valmistunut amiksesta ja AMK. Amiksessa ylläri oli, että matematiikan kurssi oli nettipelien pelaamista ja niistä kuvakaappausten lähettäminen opettajalle kurssin läpäisemiseksi - vaikeustasona matopeli, jossa tuli ruutuun "1+1" ja kun painoi 2, oma mato eteni matorallissa. Autoin noiden flash-pelian saamisessa toimimaan opiskelijan tietokoneella. Taso on aivan kauhea nykyään. Opiskelua on amiksessa noin kuukausi niin, että opettaja opettaa luokassa, koko 3 vuoden aikana.
Vastaavasti sitten työelämässä vaatimustaso on noussut ja kiire on kaikkialla kova. Varmasti kynnys on kova mennä töihin tekemään ihan oikeasti hommia tosissaan, kun opiskelu on ollut tuollaista leikkiä.
Täyttä puppua.
Nykyään on ihan järjetön kilpailu jo peruskoulun puolella, kouluja pitää shopata, ceeveetä rakentaa jne jo tosi tosi aikaisin. Lukioiden pääsyrajat järjettömät ja lukio on vaativaa.
Siis peruskoulussa ala-asteella ei ole enää edes numeroarvostelua.
Jos ei ole pakko päästä johonkin huippulukioon, mihin kaikki haluavat ja joka on joltain seksikkäältä alalta erikoislukio, niin kyllä lukioon tavallinen oppilas pääsee ongelmitta. Keskiarvo on jossain 7-8 välissä suurimmassa osassa lukioista, osassa alle 7 jopa. Ei pitäisi olla ongelma saada yli 8 yläasteen keskiarvoksi, jos meinaa lukioon mennä.
https://www.tutorhouse.fi/lukion-keskiarvorajat-keskiarvokone
Jos puhutaan lukiosta, niin ylioppilaskirjoitusten jakaminen useammalle kerralle helpotti sitä ihan mielettömästi. Itse kirjoitin kaikki kerralla 90-luvulla, ja kyllä se oli aivan valtava urakka verrattuna nykyiseen, missä voi kirjoittaa vaikka yhden aineen per puoli vuotta. Äidinkielen koe on nykyään vaikeampi, se on totta, mutta kokonaisuutena yo-kokeet ovat paljon helpommat tuon useampaan kertaan jakamisen takia.
Olen katsellut läheltä yhden nuoren kirjoitukset 3 vuotta sitten, ja kyllä ne olivat omaan aikaan verrattuna paljon helpommat kurssienkin osalta. Tietomäärää on karsittu rankalla kädellä. Ihan samalla tavalla kuin itse vertasin isäni lukiokirjoihin 1960-luvulta, ja niihin verrattuna oman lukioajan tietomäärää oli karsittu aivan valtavasti. Silloin 1960-luvulla oli matikassa differentiaaliyhtälöitä yms. mitä nykyään ei välttämättä opeteta edes yliopistossa.
Koko ajan vaatimustaso menee nimenomaan alaspäin. Ainoa poikkeus on äidinkieli, missä yo-koe on nykyään vaativampi.
Mulla on omia lapsia kolme ja olen aineenope. Yksi lapsista on opiskelemassa, yksi lukiossa ja yksi peruskoulun vikalla.
Koulumaailman vaativuus on täysin utooppista verrattuna omiin aikoihini, jolloin lukioonkin vain sujahti tuohon lähimpään. Nyt sinnekin on pääsyraja ollut parhaimmillaan 9,58.
No paljonko sinne Helsingin normaalilyseoon oli raja omana aikanasi? 2021 oli 9.5 raja.
Noissa himoituissa paikoissa on korkea raja, mutta jos tavoite on mennä vaan lukioon, niin tilanne on ihan eri. Mäkelänrinteen lukio 7.71 raja 2021.
Työelämä on eri tavalla raskasta kuin ennen. Esimerkiksi asiantuntijatyö on nykyään myös sitä, että varsinaisten asiantuntijatehtävien ohella tulee koko ajan kouluttautua, opetella vähän väliä uusia tietohallintajärjestelmiä, tehdä henkilöstöhallinnon tehtäviä (ulkoistettiin niin säästetään muka sillä että, työntekijä itse tekee ison osan), olla mukana kehittämishankkeissa ja strategiatyössä (josta ennen vastasi esimies, mutta saa siitä yhä nykyään palkan tekemättä siihen itse mitään, kiitos osallistamisen) tehtävien määrä kasvaa koko ajan ja ollaan rakastuttu muutokseen. Muutosta muutoksen vuoksi, koska konsultteja pitää työllistää. Kun työntekijä väsyy jatkuvaan hurlumheihin, hän on muutosvastarintainen ja asennevammainen. Konsultiksi voi ryhtyä kuka tahansa, olipa mitään todellista tietoa eri alojen toiminnoista tai ei. Kaiken tämän ohella pitää myös jatkuvasti verkostoitua. Usein tämä tapahtuu vapaa-ajalla työhön liittyvissä tapahtumissa tai työmatkoilla seminaareissa. Silläkään ei ole väliä tarvitsetko työssäsi edes verkostoitumista mihinkään. Verkostoidutaan verkostoitumisen vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lopuista kahdesta kolmasosasta vähintään puolet tulee vielä yllättymään ikävästi.
Työn ohessa opiskelu oli itselleni se valopilkku, mikä auttoi jaksamaan äitiysloman sijaisuuden ajan luurin läpi tulevaa vauhkoilevaa ämmää. Lähiesimieheni eli sijaistettavan rouvan puoliso oli firman toimari. Hänen kanssaan tulin onneksi juttuun.
Hassua, mutta käsillä tekeminen tehdastyössä on ollut yksi mieluisimpia työkokemuksia vielä näihinkin päiviin asti. Tahti oli jumalaton, mutta meillä oli ns. hyvä porukka jossa ei ollut turhia pokkurointia vaativia pikkupomoja. Välillä johtoportaalta tuli ylimääräisiä lauantaitöitä, mutta ne puitiin porukalla läpi sensuroimatta työn ohessa. Tiiminvetäjä oli meidän, ei osakkeenomistajien puolella. Tämän saa aikaan kun voi keskittyä siihen mitä tekee ja työyhteisössä ei ole kitkaa.
Nyt olen asiantuntijatyössä. Fyysisesti kevyttä toimistotyötä ja välillä rahdituksiin liittyviä pieniä hommia. Työyhteisö on täynnä mu**kuja ja toimari on ahne sika joka lypsää firmasta, elämäntyöstään kaiken irti. Enemmän vähemmällä porukalla, koko ajan. Jos ei palkka ois hyvä niin olisin lähtenyt lätkimään jo ajat sitten.
En vähättele nuorten kokemuksia työelämästä. Pirisevä puhelin ja jatkuvasti laulava email sekä siihen tulehtunut esimiessuhde... Saa nähdä moniko täällä kukkuu edes viisikymppiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2/3 ei ole varmaan vielä ollut töissä :D
Ei kai siinä sitten
Laitetaan nämä eläkkeelle, ja jotta heille palvelut kuitenkin pyörivät 24/7/365 pakko-otetaan vanhuksia tekemään ne työt, joita hyvin koulutetut ja välivuotta pitäneet reppureissaajamme eivät jaksa/viitsi tehdä. Onneksi ei reppureissulla Aasiassa pelottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovaakin työtä kestää jos se on itselle mielekästä. Ikävä kyllä nykyään työ on valitettavan usein sekavaa ja poukkoilevaa. Kaikki tehdään juosten kusten.
Tämä. Olen tehnyt fyysisiä töitä, joissa mielekkäässä työssä meni helposti kymmenen tuntia töissä, kun toisessa uuvuin jo neljän tunnin jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on omia lapsia kolme ja olen aineenope. Yksi lapsista on opiskelemassa, yksi lukiossa ja yksi peruskoulun vikalla.
Koulumaailman vaativuus on täysin utooppista verrattuna omiin aikoihini, jolloin lukioonkin vain sujahti tuohon lähimpään. Nyt sinnekin on pääsyraja ollut parhaimmillaan 9,58.