Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka epänormaali olen? Onko mahdollista löytää sielunkumppaneita?
25.05.2022 |
Olen yli 40-vuotias opettaja. Viikonoppuna törmäsin taas yhteen ongelmaan, joka tuntuu vain pahenevan vuosien mittaan. Olimme porukalla syömässä kavereiden luona ja tunsin oloni täysin ulkopuoliseksi. Illan mittaan pöytäseurassa käytiin läpi mm. nykymusiikkia, -elokuvataidetta ja -teatteria, joista en näköjään tiedä yhtään mitään. Seurueeseen kuului vain korkeasti koulutettuja (itsekin kyllä kuulun heihin) ja kaikki muut tunsivat samat jutut ja pystyivät keskustelemaan niistä suvereenisti - myös mieheni.
Itse en vaan jaksa seurata mitään, koska en kuuntele musiikkia ja elokuvia katson enää vain melko harvoin, vaikka nuorena kävin katsomassa melkein kaikki elokuva-arkiston leffat. Oikeastaan lähes kaikki nykykulttuuri tuntuu minusta vain tylsältä ajanhaaskaukselta. Tykkään todella harvoista jutuista, mutta kuten sanoin, toisaalta en myöskään seuraa kaikkea mitä kulttuurin saralla tapahtuu ja ehkä jotkut hyvät jutut menevät minulta ohi.. Esim. juuri nyt meneillään olevat Cannesin festivaalit eivät kiinnosta minua enää pätkääkään, mutta en oikein osaa sanoa miksi. Kaikki tuntuu vaan niin turhalta löpinältä.
Minua kiinnostaa nykyään lähinnä vain kovin arkipäiväiset asiat: luonto, lapset, hyvä ruoka, työni ja oppilaani. Lisäksi seuraan uutisia liiankin kanssa, ja ehkä nykyinen maailmantilanne osaltaan vaikuttaa siihen, että jonkun taiteilijan sielunmaailmaan tutustuminen tuntuu kovin vähäpätöiseltä asialta siihen verrattuna, mitä Ukrainassa nyt tapahtuu: kaupunkien tuhoamisen, ihmisten tappamisen, kiduttamisen ja raiskauksien ajatteleminen saavat minut itkun partaalle. Toisaalta tämä kulttuurista ja ihmisistä vieraantuminen on ollut vahvasti tuloillaan jo paljon ennen sotaa.
En nykyään haluaisi edes tavata ihmisiä, koska minusta tuntuu siltä, etten ole samalla aaltopituudella kenenkään kanssa. Vapaa-aikana haluaisin vain olla itsekseni kotona ja hoitaa pihaa tai käyskennellä luonnossa. Minua harmittaa, että mies on varannut lomamatkan ystäväperheen kanssa parhaaseen marjastusaikaan; rakastan marjastusta ja se tuntuu ehkä suurimmalta intohimoltani tällä hetkellä. Olen ihan tosissani miettinyt, etten lähtisi matkalle, mutta luulen että siitä seuraisi avioero.
Kuinka outo tyyppi oikein olen? Mitä mieltä olette olotilastani? Pitäisikö tästä huolestua?
Kommentit (22)
Ihan tavanomainen introvertti olet, itse olen aina ollut samanlainen. Mulle se ei ole mkään ongelma, koska mulla ei ole mitää kavereita enkä ole seurassa jossa täytyisi tietää jotain nykymaailman kotkotuksista. Mulla ei onneksi myös ole miestä tai lapsia joten saan ihan rauhassa elää erakkomaisesti itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi. Olen kyllä tosiaan introvertti, mutta joskus olisi ihan kiva osata olla ihmisten kanssa. Ongelmana näyttäytyy nyt se, että mulla ei tunnu olevan mitään yhteistä kenenkään kanssa, koska muita ihmisiä kiinnostavat asiat näyttäytyvät minulle turhakkeina.
Iloa sulle erakkoelämääsi!
Ap
Mitä epänormaalia tuossa on? Ei kaikki tule kaikkien kanssa toimeen eikä kaikilla löydy aina kaikkien kanssa jotain, mistä keskustella. Et siis ole lainkaan epänormaali.
Tosin pakko sanoa. Se, että lukee taidetta ja haluaa siitä keskustella ei millään tavalla tarkoita sitä, ettäkö näkisi mitä Ukrainassa tapahtuu olevan jotenkin "ei kiinnostavaa" tai tärkeää. Kuitenkin jatkuvasti siitä Ukrainasta lukeminen ja mitä siellä tapahtuu on oikeasti henkiselle hyvinvoinnille haitallista. Kuten itsekkin sanoit, se saa sinut itkemään eikä täten tuollaisen lukeminen ja seuraaminen ole terveellistä.
Taas yksi luulee olevansa niin uniikki. Et ole.
Kuinka pitkä se marjastusaikaan tehtävä reissu on? Kun marjastusaikahan kestää monta kuukautta, juhannukselta aina syyskuun loppuun asti, joskus pidempäänkin. Karpalot vasta lokakuussa (kai). Nyt on kevät ollut viileä, joten marjastuskauden alku voi siirtyä hiukan myöhäisemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan oikeassa, enkä lainkaan tarkoittanut asiaa niin, etteivätkö nämä kulttuurista jutelleet tuttuni olisi kiinnostuneita Ukrainasta tai uutisista yleensä. Päin vastoin, mietin itsekin, että pakkomielteinen sotauutisten selaaminen on haitallista.
Lähinnä ehkä kyseenalaistan oman älykkyyteni ja melkein ihmisarvoni, kun en todellakaan viitsi seurata kulttuuria. Tämä sama tunne tulee todella monessa kaveriporukassa, tunnen olevani todellinen outolintu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkä se marjastusaikaan tehtävä reissu on? Kun marjastusaikahan kestää monta kuukautta, juhannukselta aina syyskuun loppuun asti, joskus pidempäänkin. Karpalot vasta lokakuussa (kai). Nyt on kevät ollut viileä, joten marjastuskauden alku voi siirtyä hiukan myöhäisemmäksi.
Se reissu kestää vain viikon, mutta on ihan kesäloman lopussa, enkä ehdi enää marja-apajille sen jälkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huono provo, tylsä.
Ei ole provo, olen vain tylsä ihminen. Kiitos kivasta kommentista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika normaalilta kuulostat.
Minulla taas on sellainen ongelma, että tuttavavi ovat pääsääntöisesti matalasti koulutettuja niin kuin olen itsekin.
Juurinkukaan ei halua keskustella kanssani kirjoista, historiasta yms. koska eivät näistä aiheista mitään tiedä.
No, eipä minulla juuri sosiaalisia kontakteja olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa, enkä lainkaan tarkoittanut asiaa niin, etteivätkö nämä kulttuurista jutelleet tuttuni olisi kiinnostuneita Ukrainasta tai uutisista yleensä. Päin vastoin, mietin itsekin, että pakkomielteinen sotauutisten selaaminen on haitallista.
Lähinnä ehkä kyseenalaistan oman älykkyyteni ja melkein ihmisarvoni, kun en todellakaan viitsi seurata kulttuuria. Tämä sama tunne tulee todella monessa kaveriporukassa, tunnen olevani todellinen outolintu.
Ap
Ihmettelen, että olet kuitenkin korkeasti koulutettu, mutta et vieläkään ole oikein ymmärtänyt sellaista käsitystä, että ihmiset on erilaisia?
Minun kaveripiirissä ei oikeataan oikein kukaan kummosemmin seuraa kulttuuria. Se ei ole oikein koskaan ollut sellainen, että siitä pitäisi aina puhua tai seurata. Ei ole ollut meille ns. tärkeä asia.
Jotkut ihmiset puhuu paljon vaikka autoista, toiset paljon lemmikeistä ja kolmannet vaikka paljon mitä tapahtui Salatuissa Elämissä. Ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet ja yleisemmin he, joilla on samanlaisia lyöttäytyy yhteen.
Jossain vaiheessa sinun kiinnostuksen kohde on kai sitten muuttunut, vai onko nuo ystäväsi miehen ystäviä enemmänkin tai jotain aikoinaan koulukavereita ja nyt ollaan yhdessä enemmänkin tottumuksen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä epänormaalia tuossa on? Ei kaikki tule kaikkien kanssa toimeen eikä kaikilla löydy aina kaikkien kanssa jotain, mistä keskustella. Et siis ole lainkaan epänormaali.
Tosin pakko sanoa. Se, että lukee taidetta ja haluaa siitä keskustella ei millään tavalla tarkoita sitä, ettäkö näkisi mitä Ukrainassa tapahtuu olevan jotenkin "ei kiinnostavaa" tai tärkeää. Kuitenkin jatkuvasti siitä Ukrainasta lukeminen ja mitä siellä tapahtuu on oikeasti henkiselle hyvinvoinnille haitallista. Kuten itsekkin sanoit, se saa sinut itkemään eikä täten tuollaisen lukeminen ja seuraaminen ole terveellistä.
Mielestäni ap ei tuossa väittänytkään, että taiteesta keskustelevat eivät näkisi, mitä Ukrainassa tapahtuu, vaan että HÄN ei "näe" sitä taidetta, sillä se tuntuu HÄNESTÄ turhanpäiväiseltä.
Olen ihan samassa veneessä ap. Mielestäni kyse on vaan siitä, että ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat. Minä myös seuraan esim. Ukrainan tapahtumia liikaa ja olen kiinnostunut asioista, jotka miellän tärkeämmäksi ja aidoimmaksi kuin nyt vaikkapa sen taiteen. Olen kiinnostunut luonnosta ja samoilen siellä. Lisäksi olen preppaushenkinen ja harrastan mm. syötävien kasvien kasvatusta. Olen kiinnostunut myös politiikasta ja tietynlaisesta musiikista. Päivässä on niin vähän tunteja, että pitää prioirisoida ja tietenkin teet mieluummin sitä, mikä kiinnostaa. Jos et sitten kykene keskustelemaan kenenkään kanssa, niin olet väärässä seurassa. Ei niin, että sinä olisit jotenkin vääränlainen, vaan seurasi on (sinulle).
En minäkään ole jaksanut mitään kulttuuriasioita seurata aikoihin. Kavereiden kanssa puhutaan omista elämistämme tai ajankohtaisista asioista kuten sodasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakaan ei oikein jaksa kiinnostaa populäärikulttuuri suurimmilta osin. Katson jonkun leffan tai sarjan niin harvoin ettei siitä paljon puhumista riitä. En kuitenkaan ole introvertti vaan kaipaan seuraa, siksi näen lähinnä henkilöitä joiden kanssa on esimerkiksi sama harrastus josta sitten voidaan puhua.
Ap, täällä kohtalokaveri, ammattia myöten! En jaksa jauhaa tyhjönpäiväisyyksiä, en halua edes tavata ketään pintaliitäjää. Pidän myös luonnossa olemisesta: istuskelen veden äärellä, kuvaan auringonlaskuja. Haluaisin marjastaa ja retkeillä, mies ei. Hänellä pitää olla jotain haastetta: urheilua, pelaamista, golfia jne. Luontoon ei saa millään, edes rannalle auringonlaskuun!
Olen myös onnellinen kun voin hoitaa kukkia ja kasveja, seurata perhosia ym.
Maailman tilanne surettaa ja siksi olen vöhentönyt mm. uutisten katsomista, en enää jaksa juuri lukeakaan sota ym. kauheuksia.
Rakastan elämää, mutta maailma ei tunnu sitä kovin hyvin tekevän. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä epänormaalia tuossa on? Ei kaikki tule kaikkien kanssa toimeen eikä kaikilla löydy aina kaikkien kanssa jotain, mistä keskustella. Et siis ole lainkaan epänormaali.
Tosin pakko sanoa. Se, että lukee taidetta ja haluaa siitä keskustella ei millään tavalla tarkoita sitä, ettäkö näkisi mitä Ukrainassa tapahtuu olevan jotenkin "ei kiinnostavaa" tai tärkeää. Kuitenkin jatkuvasti siitä Ukrainasta lukeminen ja mitä siellä tapahtuu on oikeasti henkiselle hyvinvoinnille haitallista. Kuten itsekkin sanoit, se saa sinut itkemään eikä täten tuollaisen lukeminen ja seuraaminen ole terveellistä.
Mielestäni ap ei tuossa väittänytkään, että taiteesta keskustelevat eivät näkisi, mitä Ukrainassa tapahtuu, vaan että HÄN ei "näe" sitä taidetta, sillä se tuntuu HÄNESTÄ turhanpäiväiseltä.
Olen ihan samassa veneessä ap. Mielestäni kyse on vaan siitä, että ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat. Minä myös seuraan esim. Ukrainan tapahtumia liikaa ja olen kiinnostunut asioista, jotka miellän tärkeämmäksi ja aidoimmaksi kuin nyt vaikkapa sen taiteen. Olen kiinnostunut luonnosta ja samoilen siellä. Lisäksi olen preppaushenkinen ja harrastan mm. syötävien kasvien kasvatusta. Olen kiinnostunut myös politiikasta ja tietynlaisesta musiikista. Päivässä on niin vähän tunteja, että pitää prioirisoida ja tietenkin teet mieluummin sitä, mikä kiinnostaa. Jos et sitten kykene keskustelemaan kenenkään kanssa, niin olet väärässä seurassa. Ei niin, että sinä olisit jotenkin vääränlainen, vaan seurasi on (sinulle).
Suuri kiitos sinulle viestistäsi! Tulee parempi olo, kun joku on samalla aaltopituudella. Ongelma on varmaan juuri siinä, etten pitkään aikaan ole ollut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka syvästi jakavat saman arvomaailman itseni kanssa.
Olen muuttanut aika kauas lapsuuden ja nuoruuden kotiseuduilta ja yhteydenpito vanhoihin ystäviin on hiipunut lähes kokonaan viimeistään koronakauden aikana. Nykyään olen tekemisissä lähinnä miehen kavereiden tai lasten kavereiden perheiden kanssa. Kaikki ovat tosi kivoja, mutta joku perustavanlaatuinen asia näistä kaikista ihmissuhteista puuttuu. Hassua taas on se, että kaikki he tosiaan ovat kiinnostuneita samanlaisista asioista. Jostain syystä en ole onnistunut nyt myöhemmällä aikuisiällä löytämään syvää ystävyyttä enää kenenkään kanssa. En tiedä onnistunko siinä enää koskaan. Ihmiset kiinnostavat minua yhä vähemmän ja vähemmän.
Epäilen, että olen muuttumassa kissanaiseksi, siis sellaiseksi vanhaksi erakkotädiksi, jonka ainoita ystäviä ovat kissat. No, koiratkin kelpuutan. Tosin lemmikkien pito on mielestäni ekologisesti ja eettisesti kestämätöntä.
Ap
Kuulostat ihan tavalliselta, sieluttomalta NPC:ltä. Ainakin tiedostat sen jollain tasolla itse. Ja kaverisikin todennäköisesti ovat sellaisia, mutta musiikin kuuntelemattomuus tekee ihmisestä automaattisesti aivan erityisen vajavaisen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Olen kyllä tosiaan introvertti, mutta joskus olisi ihan kiva osata olla ihmisten kanssa. Ongelmana näyttäytyy nyt se, että mulla ei tunnu olevan mitään yhteistä kenenkään kanssa, koska muita ihmisiä kiinnostavat asiat näyttäytyvät minulle turhakkeina.
Iloa sulle erakkoelämääsi!
Ap
Mä luulen että juuri tuo on ongelma että ap:n sielunkumppaneita on kyllä olemassa jonkin verrankin, mutta monet on sen verran erakoita, että eivät mene tilaisuuksiin joissa jaaritellaan niitä ja näitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan tavalliselta, sieluttomalta NPC:ltä. Ainakin tiedostat sen jollain tasolla itse. Ja kaverisikin todennäköisesti ovat sellaisia, mutta musiikin kuuntelemattomuus tekee ihmisestä automaattisesti aivan erityisen vajavaisen.
Mun kokemuksen mukaan tuollaiset introvertit on yleensä kaikkea muuta kuin sieluttomia. Heidän sisäinen maailmansa on usein niin rikas, että maailman viihdettä ei kaipaa eikä se pysty kilpailemaan sen kanssa mitä oma pää ja tavallisen arjen kuten luonnon elämykset tuottaa. Moni myös keski-iässä kasvaa jotenkin yli viihteestä, ei vaan enää saa siitä mitään vaikka ennen saikin. Musiiikki ei ole kaikkien juttu ja joillekin se on vain joissain elämänvaiheissa. Minulle se oli teininä tärkeää, sen jälkeen ei ole kiinnostanut. Kuuntelen, nautinkin, jos sitä jostain tulee, mutten varta vasten laita mitään soimaan, mene konserttiin yms. Hiljaisuus on mieluisinta musiikkia nykyään.
Alue: Aihe vapaa
ups!