Piti elää 35-vuotiaaksi että ymmärsi mitä on ja mitä ei ole rakkaus

Eli vasta nykyinen tuore suhteeni on sellainen jossa voin kokea itseni rakastetuksi ja vielä vastavuoroisesti. Tällaista en ole aiemmin kokenut.

Eka suhde oli kivaa sen alkuhuuman ajan kunnes välimme muuttuivat sisaruksellisiksi - mikään match emme todellakaan olleet.

Toka suhde oli lopulta vain kaveruussuhde, jossa oli alussa paljon seksiä ja lopulta olimme toisillemme vain seurana - ei vkonloppuja ole mukavaa viettää yksin.

Kolmanteen suhteeseen panostin alussa kaikkeni ja halusin tehdä kumppanini elämästä parempaa. Hän taas toivoi, että olisi kivempi vain sellainen seksisuhde. Kolmatta vuotta kipuilimme näiden erilaisten toiveiden kanssa.

Neljäs naiseni oli jo lähellä täysosumaa, mutta hän ei kertakaikkisesti pystynyt havannoimaan kuinka parisuhdemarkkinoilla on erilaisia ihmisiä joista tarkoitus olisi löytää se itselleen sopivin. Sellaista maailmaa ei vain ole jossa kumppanille asetetaan äärimmäisen ahtaat ja tiukat kriteerit - että sen toisen voisi valita kuten elokuvakäsikirjoittaja voi valita minkälainen päähenkilö on.

Mutta nykyinen kumppani kohtelee minua rakastavasti ja on tämä aikamoinen kokemus! Kyllähän me myös riitelemme, mutta jotenkin se miten hän loppuviimein minua kohtelee on jotain äärimmäisen kunnioittavaa ja välittävää.

En varmastikaan ollut noille aiemmille naisille täysin sitä mitä juuri he halusivat ja se sitten näkyy väkisinkin käytöksessä ja sitä myöten suhteen laadussa.