Meidät on kutsuttu kolmiin yo-juhlin ja kaikissa on ruoka ja pitäisi olla paikalla tiettyyn kellonaikaan sen ruuan takia

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on monimutkaiseksi mennyt tämäkin. Ennen etiketti oli, että yo-juhliin ei edes erikseen kutsuta ketään, ne tulee jotka tulee. Ja tarjolla on vain jotain pientä. Liekö tämäkin esimerkki nykypäivän kilpavarusteluvanhemmuudesta, että lakkiaisetkin on joku kymmenen ruokalajin kynttiläillallinen. En menisi ollenkaan.

Kyllä aina on sukulaiset kutsuttu, muut tulevat kun tulevat, jos ehtivät ja haluavat. Kummit, mummot ja vaarit eivät ns. osaa tulla paikalle kuin kutsuttuna. Ja ruokailu ei ole illallinen tiettyyn aikaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut yo-juhlista, missä pitäisi olla paikalla tiettyyn aikaan. Yleensä jos haluaa porrastaa väen määrää, ilmoitetaan kutsuissa eri kellonaikoja, esim. klo 14-16 ja 16-18 tai jotain. Tosin jos laitat kutsuun, että voi saapua mihin aikaan vaan klo 14-16 välillä, kaikki tulevat klo 14.

Aika usein vieraista suurin osa käy useissa juhlissa. Meillä on aina ollut niin (ja on huomattu toimivaksi), että juhlissa on ollut perinteinen tarjoilu suolaista ja makeaa, ja pitkänmatkalaisille on laitettu myös lohikeittoa. Heille on ilmaistu, että sitä on tarjolla esim. klo 13 lähtien ja muut on kutsuttu klo 14. Iäkkäämmät sukulaiset ovat tulleet meille syömään, osa pitkänmatkalaisista on tullut vasta juhliin ja syönyt matkalla.

Meillä on ollut kolmet yo-juhlat ruokatarjoiluineen, joten kutsut on olleet klo 13 ja klo 16 eikä jotenkin siinä välissä. Ei mitään lohikeittoa, vaan 5-6 lajia salaattia, paistia kastikeineen, kasvisvaihtoehtoja jne. ja kahvin kanssa kakkua. Maalla on tapana tämmöinen, istumapaikkoja meilläkin löytyy noin 60 vieraalle sisätiloista ja kuisteilta vielä lisää, joten ei tarvitse seisoskella sohvan luona ilman pöytäpaikkaa. Jos haluaa vain kahville, niin saapuu klo 14:30 tienoilla.

Eri paikoissa on erilaisia tapoja. Meillä ei ole tullut mieleen, että 150 km päästä saapuneille olisi tarjolla lasillinen kuohuvaa, pari macaron-leivosta ja kivan kotimatkan toivotukset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on monimutkaiseksi mennyt tämäkin. Ennen etiketti oli, että yo-juhliin ei edes erikseen kutsuta ketään, ne tulee jotka tulee. Ja tarjolla on vain jotain pientä. Liekö tämäkin esimerkki nykypäivän kilpavarusteluvanhemmuudesta, että lakkiaisetkin on joku kymmenen ruokalajin kynttiläillallinen. En menisi ollenkaan.

Muistelen olleeni yo-juhlissa ensimmäisen kerran joskus vuonna 1978 ja jo silloin oli täysi pitopöytä samoin kuin usein jälkeenpäinkin. Vasta omien yo-juhlien aikaan törmäsin tähän käväisytapaan, mikä osin saattoi johtua siitäkin, että käytiin monella eri kaverilla onnittelukäynnillä ja kerrostalokodit oli pienempiä kuin oma koti.

Meillä on yo-juhlat tulossa ja tiedämme etukäteen että osalla vieraista on useammat juhlat. Aiomme pitää ruokaa ja kahvia tarjolla sen mukaan mitä vieraat haluavat tullessaan. Ei ole todellakaan ongelma. Todennäköisesti menee siten, että on kaksi kattausta ja puolet ja puolet tulevat kumpaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on monimutkaiseksi mennyt tämäkin. Ennen etiketti oli, että yo-juhliin ei edes erikseen kutsuta ketään, ne tulee jotka tulee. Ja tarjolla on vain jotain pientä. Liekö tämäkin esimerkki nykypäivän kilpavarusteluvanhemmuudesta, että lakkiaisetkin on joku kymmenen ruokalajin kynttiläillallinen. En menisi ollenkaan.

Muistelen olleeni yo-juhlissa ensimmäisen kerran joskus vuonna 1978 ja jo silloin oli täysi pitopöytä samoin kuin usein jälkeenpäinkin. Vasta omien yo-juhlien aikaan törmäsin tähän käväisytapaan, mikä osin saattoi johtua siitäkin, että käytiin monella eri kaverilla onnittelukäynnillä ja kerrostalokodit oli pienempiä kuin oma koti.

Minun yo-juhlat oli v1975 ja ihan oli kyläläisille kahvitarjoilu. Pitkin päivää kävi onnitteli joita. Kylällämme oli muitakin ylioppilaaksi kirjoittaineita, joten kävivät useammassa perheessä.

Ei mitään pitopöytää ollut kellään. Kakkua, kahvia ja suolaista ja makeaa. Käytiin ja onniteltiin ja vähän aikaa seurusteluun ja vaihdettiin paikkaa

Kysyt millaista ruokaa on tarjolla ja valkkaat sen perusteella mihin menet, voinet vissiin käydä tapaamassa heitä erikseen sitten paremmalla ajalla.

Jos jossain tarjotaan grilliruokaa niin minä menen sinne.

Kananruuan tyrkyttäjät olkoot omissa oloissaan.

Tämä ei todellakaan ole kiinni siitä asuuko kerrostalossa vai omakotitalossa (tai palatsissa..) :D Meillä oli tapana tuo kahvit ja sen mukana tarjottavat pitkin päivää ja isossa omakotitalossa asusteltiin. Väkeä kävi sukulaisista naapureihin. Sukulaisperhe asui isossa maalaistalossa (jossa pidettiin myös todella isoja hääjuhlia) ja siellä sama homma.

Missä päin Suomea on nykyään tapana tuommoisia yo-ruokajuhlia järjestää?

Minä valitsisin yhdet aikatauluun sopivat ja ehkä piipahtaisin pikaisesti muissa.

Tuo vieraiden tulon aikataulutus, onkohan koronasta, tilojen pienuudesta tms.johtuvaa?

Häh sehän on ihan tavallista että kierretään useammat juhlat läpi ja ollaan eri vieraat piipahtavat päivän mittaan paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on monimutkaiseksi mennyt tämäkin. Ennen etiketti oli, että yo-juhliin ei edes erikseen kutsuta ketään, ne tulee jotka tulee. Ja tarjolla on vain jotain pientä. Liekö tämäkin esimerkki nykypäivän kilpavarusteluvanhemmuudesta, että lakkiaisetkin on joku kymmenen ruokalajin kynttiläillallinen. En menisi ollenkaan.

Muistelen olleeni yo-juhlissa ensimmäisen kerran joskus vuonna 1978 ja jo silloin oli täysi pitopöytä samoin kuin usein jälkeenpäinkin. Vasta omien yo-juhlien aikaan törmäsin tähän käväisytapaan, mikä osin saattoi johtua siitäkin, että käytiin monella eri kaverilla onnittelukäynnillä ja kerrostalokodit oli pienempiä kuin oma koti.

Minun yo-juhlat oli v1975 ja ihan oli kyläläisille kahvitarjoilu. Pitkin päivää kävi onnitteli joita. Kylällämme oli muitakin ylioppilaaksi kirjoittaineita, joten kävivät useammassa perheessä.

Ei mitään pitopöytää ollut kellään. Kakkua, kahvia ja suolaista ja makeaa. Käytiin ja onniteltiin ja vähän aikaa seurusteluun ja vaihdettiin paikkaa

Noin se oli omissakin juhlissa 1997.

Nykyään ihmisillä on niin vähän perhetuttuja, että kerätään jotain mummeja ja kummeja maakunnista. Heille ei pelkkä kahvi riitä.

Sitten ei kyllä voi kutsua saman kaupungin väkeä, kun ei niihin ruokajuhliin vaan pääse tuollaisena yleisenä juhlapäivänä tiettyyn aikaan.

Menette yksiin ruokajuhliin syömään ajallaan ja tosista pyydätte mukaan dogipackin.

Onneksi Suomessa voi aina kieltäytyä kutsusta.

Tiedän monia perheitä, joissa on ensin lämmin ateria perheelle, isovanhemmille ja kummeille, siis sen verran vain väkeä, että kaikki mahtuvat pöydän ääreen. Muille vieraille on sitten kahvitarjoilu noin klo 14 lähtien. Pöydässä voi olla myös pientä suolapalaa. Kutsun lähettäminen on nykyään aika tavallista. Pienemmillä paikkakunnilla monet perheet kutsuvat ihan julkisesti paikallislehdessä (kellonajat mainiten). 

SANOT ETTÄ JÄTÄT RUUVVAN VÄLIIN