Kasvatuksen asiantuntijat ärsyttävät!

Ärsyttävätkö muita...? Tarkoitan siis näitä juuri eri foorumeilla opastavia lastenpsykologeja yms.



Kuukausi sitten esimerkiksi huomasin 2Plussasta mielenkiintoisen otsikon, joka kuului joltisenkin niin, että riitele lapsesi kanssa, se tekee hyvää. Tarkemmin kun luki, taas samat teesit esillä: ääntä ei saa korottaa, on riideltävä rakentavasti ja kypsästi, neuvoteltava lapsen kanssa ja selitettävä tälle moraalisia sääntöjä...



Mielestäni nykykasvattajat ovat hukassa ja kriisissä sen älyttömän ajatuskiemuran vuoksi, että lapset olisivat täysivaltaisia, neuvottelukelpoisia yksilöitä, jotka todella ymmärtävät aikuisten erilaiset monimutkaiset selitykset, miksi ei saa lyödä, miksi ei saa leikkiä ruoan kanssa, miksi ei saa heitellä astioita jne.



Täydellinen kehäpäätelmä: kasvattaja yrittää opettaa lapselle moraalia olettamalla, että tällä on jo kehittynyt moraali!



Aikuiset pelkäävät omia tunteitaan ihan valtavasti ja kun suurella osalla on morkkis (yleensä sen vuoksi, että painetaan pitkää päivää ja aika lapselle jää vähäiseksi), yritetään välttää kasvattajan sinänsä inhottavaa tehtävää sanoa lujasti ja joskus rähjätäkin. Yleensä muuten tässä mennään niin pitkälle, että sitten se pinna vasta pimahtaakin, vältellään ja vältellään, kunnes... Tai sitten turvaudutaan lahjontaan tai telkkarilla puuduttamiseen



Ylisummaan tuntuu niin, että kasvatusohjeissa mennään kuten peruskoulussa - huonomman vähemmistön mukaan. Jos 2 prosenttia vanhemmista on totaalisen epäkelpoja ja väkivaltaisia, niin heidän mukaansa tehdään säännöt... Koko ajan pelätään " väkivaltaa" , joka on minimoitunut jo siihen, että kielletään, ettei nyrkkiä saa lyödä pöytään, koska lapsi voi saada traumoja (kyseinen 2Plus). Sitten ihmetellään viittä vuotta myöhemmin, ettei lapsi osaa käyttäytyä koulussa.



Näinhän on käynyt opettajillekin. Oppilasta ei saa edes poistaa luokasta, koska käytävässä pitäisi olla joku valvomassa, ettei tämä esim. ala lyödä päätään juoma-automaattiin.



Taannoin oli kauhistuttava gallup, jossa kolmannes vastaajista piti kurituksena mm. lapsen potkimista. Tässä täytyy, kerrassaan täytyy olla joku virhe, sillä vastaavasti yläasteikäisten parissa tehdyissä tutkimuksissa vain murto-osa oli koskaan kokenut fyysistä rankaisemista kotona.



Huom! En missään nimessä kannata minkäänlaista fyysistä kuritusta, vaan puhun ainoastaan kasvatuksen ns. ikävästä puolesta... On itsepetosta, jos väittää, ettei osa kasvatuksesta perustu pelkoon, pelkoon siitä, että jompikumpi vanhempi suuttuu. Koko yhteiskuntajärjestelmämme perustuu tietynlaiseen pelkoon - pelkoon siitä, ettei saa tehdä pahaa toiselle, varastaa jne. koska siitä on seuraamuksia (sekä yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä, moraalisia että omatunnollisia).