Suomalaiset tyytyvät niin vähään

Ap. toki liioitteli, mutta kyllä suomalaisuudessa vaatimattomuus, vähään tyytyminen ja kaiken kestäminen ovat suurempia hyveitä kuin monen muun maan kulttuurissa. Minustakin nuo ovat tärkeitä hyveitä, ja elän paljolti niiden mukaan, mitä tulee aineellisiin asioihin.

On tietenkin erilaisia suomalaisia. Ehkäpä nuorempien ikäluokkien keskuudessa ollaan hieman vaativampia?

Suomessa ei voi käyttää potentiaaliaan, jos ei ole pidetty tai jos ei osaa kyynärpäätaktiikkaa ja jyräämistä. Ei ole mitään merkitystä, kuinka yritteliäs, aikaan saava tai taitava on nuorena, koska viimeistään nuoruuden jälkeen tallotaan maan rakoon koko joukon voimin. Valtaa saadaan suhteilla ja se verkosto sisältää väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Siksi ei kannata edes olla liian korkealla hierarkiassa, koska silloin tukee tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset että Ahmed, Mehmed ja Hassan tulevat ja perustavat yrityksen johon he pääsevät töihin. Näin on suomalaiset totutettu sosialismiin ja siihen ettei saa yrittää vaan olla massaa, proletariaattia.

Itämaan yrittäjät Ahmed, Mehmed ja Hassan ovat Suomen toivo tulevaisuudessa. He tulevat hallitsemaan maata. He palauttavat Suomen nousu-uralle. Suomalaiset eivät siihen kykene.

He saavat paljon etuja rahallisia ym.  valtiolta ,koska ovat juuri oikeasta maanosasta, Suomalaisille luu käten ja piiska selkään. 

Tavallaan totta. Suomalaiset on kasvatettu kohdatessa nyökytteleviksi tuppisuiksi (ja sitä pidetään hyvänä käytöksenä vaikka kiitosta tai anteeksi-sanaa ei osata sanoa missään tilanteessa, tervehtimisestä puhumattakaan), ja sitä kompensoidaan valittamalla selän takana, kadehtimalla normaalisti käyttäytyviä ja ruikuttamalla netissä. Tästä aiheutuvaa pahaa oloa hoidetaan ostelemalla järjettömät määrät turhaa kamaa (elintasosta riippuen limsaa, trampoliineja, grillejä, sisustustyynyjä, kaijuttimia, aina vain uusia ja uusia välineitä ja vaatteita vaikka vanhatkin pelaa), todistellen sillä kamalla itselle ja muille olevansa jotenkin kelvollinen, ja ehkä vähän parempi kuin joku muu. Elämä on entistä enemmän sisäänpäin kääntynyttä ja ennätysjunttia, kommunikointi ja sivistys on minimissään, tärkeimmäksi on muuttunut se miltä kaikki näyttää ulospäin ja sisällötön "nautiskelu". Tähän kaikkeen koetaan olevan oikeutettu, "koska duuni ja elämä nykyään on rankkaa", mutta oikeasti vain ketuttaa, kun ei osata enää sanoa kenellekään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset että Ahmed, Mehmed ja Hassan tulevat ja perustavat yrityksen johon he pääsevät töihin. Näin on suomalaiset totutettu sosialismiin ja siihen ettei saa yrittää vaan olla massaa, proletariaattia.

Itämaan yrittäjät Ahmed, Mehmed ja Hassan ovat Suomen toivo tulevaisuudessa. He tulevat hallitsemaan maata. He palauttavat Suomen nousu-uralle. Suomalaiset eivät siihen kykene.

He saavat paljon etuja rahallisia ym.  valtiolta ,koska ovat juuri oikeasta maanosasta, Suomalaisille luu käten ja piiska selkään. 

Suomalaisiin ei kannata panostaa. Heidät on kuohittu yrittämästä jo koulussa. Täälläkin on näitä vähään tyytyjiä melkein kaikki. Ihmeellinen ajattelutapa jos ei halua itselleen ja lapsilleen menestystä ja parempaa elämää.

Ahmed, Mehmed ja Hassan tuovat Suomeen ajatuksen omasta yrittämisestä pärjäämisen edellytyksenä. Heihin kannattaa panostaa yhteiskunnan rahat. Toivottavasti yhteiskunta ei laiskista heitä ja heidän lapsiaan liikaa ilmaisella elättämisellä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla latino tai joku muu elämäniloinen. Espanja, italia, jamaika, etelä-afrikka.. iloista kulttuuria. Juu, kaikissa noissa on myös todella huonoja puolia mutta tämä suomalainen ankeus on välillä vaan niin raskasta. Mielummin asuisin Jamaikalla, juhlisin, eläisin, nauttisin ja PUM katujengiläinen ampuisi pois. Olisin kuollut iloisena sentään.

Miksi? Miksi tuollainen elämä on jotenkin tavoiteltavaa? Minusta suomalaisessa kulttuurissa on paljon enemmän hyvää kuin noissa. Vaatimattomuus on kauniimpaa kuin katteettomat, rehentelevät puheet ja vetelehtivä elämäntyyli, josta puuttuu kaikki kaukonäköisyys ja tavoitteellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset että Ahmed, Mehmed ja Hassan tulevat ja perustavat yrityksen johon he pääsevät töihin. Näin on suomalaiset totutettu sosialismiin ja siihen ettei saa yrittää vaan olla massaa, proletariaattia.

Itämaan yrittäjät Ahmed, Mehmed ja Hassan ovat Suomen toivo tulevaisuudessa. He tulevat hallitsemaan maata. He palauttavat Suomen nousu-uralle. Suomalaiset eivät siihen kykene.

Ulkomaalaiset ovat jo perustaneet Suomeen rinnakkaisyhteiskunnan jossa he pärjäävät omillaan. Käyttövoiman toimiva raha saadaan julkisista sosiaalisista palveluista, joka toimii heidän bisneksiensä rahoittajana. Raha tähän bisnekseen tulee suomalaisilta kebabkioskeista, partureista, autokorjaamoista, kaupoista,... Ulkomaalaisten elintaso on usein korkeampi kuin suomalaisilla. Kodit on kauniita, autot hienoja, vaatteet hyviä, rahaa lähetään kotimaahan, .. Moni suomalainen on päässyt heidän yrityksiinsä töihin. He tuovat yritteliäisyydellään liiketoimintaa ja vaurautta Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", "itku pitkästä ilosta" jne jne. On ihan totta, että varsin monet meistä suomalaisista on kasvatettu niin, että pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä haikailla kuuta taivaalta. Lisäksi meille on hyvin tyypillistä pitää huolta vain omista asioistamme, muiden asioista huolehtiminen ei kiinnosta. Suomalainen saavuttaa tietyn aseman ja elintason elämässään eikä sen jälkeen edes yritä saavuttaa enempää. Kun aikoinaan palkkani nousi 4500 €:oon, se riitti mulle kaikkeen haluamaani. Nykyisin tienaan noin 7000 €/kk eikä onnellisuuteni tai tyytyväisyyteni ole kasvanut lainkaan tuosta 4500 €:sta. Osittain progressiivisen verotuksen vuoksi ja osittain siksi, että en nyt vaan tarvitse hirveästi kaikkea. Suomessa on paljon pieniä yrityksiä, jotka työllistävät yrittäjän lisäksi ehkä pari muuta,  mutta yrityksillä ei ole edes tavoitteena kasvaa suuremmiksi yrityksiksi. Riittää, että leipä tulee sekä omistajan että muutaman työntekijän pöytään. 

Suomi on korporaatiotalous. Yritysten kokoa rajoitetaan lainsäädännön ja verotuksen avulla jotta ne kilpailisi työntekijöistä ja muista resursseista suurten pörssiyhtiöiden kanssa. Tämä on ihan perusasioita Suomen kansantalouden toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se. Tiet

rapautuu, kaikki on kallista, töillä ei elä, piolustusmenotkin karsittu... Raha menee muualle "kehitykseen". Miksi kukaan ei halua kehittää kotimaata?

Suomi on sosialistinen maa. Sosialistisissa maissa ihmiset ovat passiivisia. Kaikki rapistuu....

Ei ole koko maa. Hallitus pääasiassa on. Mutta kyllä se siitä korjaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se. Tiet

rapautuu, kaikki on kallista, töillä ei elä, piolustusmenotkin karsittu... Raha menee muualle "kehitykseen". Miksi kukaan ei halua kehittää kotimaata?

Suomi on sosialistinen maa. Sosialistisissa maissa ihmiset ovat passiivisia. Kaikki rapistuu....

Ei ole koko maa. Hallitus pääasiassa on. Mutta kyllä se siitä korjaantuu.

Suomessa on vaikea parantaa elinoloja koska Suomi on sosialistisesti johdettu korporaatiotalous ja kansalaisen kaikenlainen yrittäminen ja menestyminen on tehty vaikeaksi.

Vähään tyytyväinen usein onnellisempi ja super onnellinen jos saa vähänkin jotain "ylimääräistä" ja jos tällaiset vaikkapa voittavat lotossa, he elävät silti järkevällä kohtuudella.

Lehdissä ja somessa näemme joka päivä näitä "kaiken haluavia" jatkuvasti ongelmissa ja oikeudessa olevia tapauksia, joille mikään ei riitä ja aina pitää saada lisää ja lisää ja oravanpyörä tuntuu olevan loputon.

Joutuu tyytymään vähään kun hallitus toisensa perään tekee elämästä kurjempaa. Ja turha jankuttaa että äänestämällä voit vaikuttaa, kaikki nykypuolueet ovat samaa paskaa eri kuorrutteella vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön", "itku pitkästä ilosta" jne jne. On ihan totta, että varsin monet meistä suomalaisista on kasvatettu niin, että pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä haikailla kuuta taivaalta. Lisäksi meille on hyvin tyypillistä pitää huolta vain omista asioistamme, muiden asioista huolehtiminen ei kiinnosta. Suomalainen saavuttaa tietyn aseman ja elintason elämässään eikä sen jälkeen edes yritä saavuttaa enempää. Kun aikoinaan palkkani nousi 4500 €:oon, se riitti mulle kaikkeen haluamaani. Nykyisin tienaan noin 7000 €/kk eikä onnellisuuteni tai tyytyväisyyteni ole kasvanut lainkaan tuosta 4500 €:sta. Osittain progressiivisen verotuksen vuoksi ja osittain siksi, että en nyt vaan tarvitse hirveästi kaikkea. Suomessa on paljon pieniä yrityksiä, jotka työllistävät yrittäjän lisäksi ehkä pari muuta,  mutta yrityksillä ei ole edes tavoitteena kasvaa suuremmiksi yrityksiksi. Riittää, että leipä tulee sekä omistajan että muutaman työntekijän pöytään. 

Suomi on korporaatiotalous. Yritysten kokoa rajoitetaan lainsäädännön ja verotuksen avulla jotta ne kilpailisi työntekijöistä ja muista resursseista suurten pörssiyhtiöiden kanssa. Tämä on ihan perusasioita Suomen kansantalouden toiminnasta.

Tämä pitää paikkansa. Mun isäni oli yrittäjä ja muistan lapsuudestani 1960-luvulta, miten ihania olivat joulupäivät ja pitkäperjantait, kun isä oli koko päivän kotona. Kaikkina muina vuodenpäivinä isä oli töissä. Vasta 1970-luvulla isä alkoi pitää muutaman viikon vuodessa kesälomaa. Olen itse tehnyt vuosia sitten yhden vuoden ajan 60-80-tuntisia työviikkoja ja vaikka rahaa tienasinkin silloin paljon enemmän kuin nyt, en jaksanut vuotta pidempään.