Toipuva alkoholisti, miten suhtaudutte?

Toista ei kannata lähteä muuttamaan.

Toisiamme tukekaamme

Ei, alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää.

Tue häntä kohtuukäyttöön mutta älä sitten syytä muita kun lähtee lapasesta

Mitä? Että hän tuijottaa merta, tarkoittaa, että himoitsee viinaa?

Se, että hän ei voi eikä toivottavasti haluakaan enää ikinä juoda, ei tarkoita sitä, että sun olisi alettava absolutistiksi. Olen itse alkoholisti, viimeksi juonut yhdeksän vuotta sitten. Baareissa käyn, jos seura on mukavaa, eikä kavereiden ryyppäämiset haittaa mua ollenkaan. Se, miten ystäväsi suhtautuu tilanteisiin, joissa muut juovat,  joko urakalla tai sivistyneesti siemaillen, riippuu hänestä itsestään, ja selviää vain kysymällä. 

Toivottavasti hän sanoisin, että ei missään tapauksessa aio kokeilla kepillä jäätä ja yrittää olla kohtuukäyttäjä. Se ei onnistu, alkoholistista ei tule kohtuukäyttäjää. Muita rajoitteita alkoholismi ei asetakaan!

Onnea tutustumiseen ja orastavaan suhteeseen!

En ehkä ymmärtänyt kysymystäsi, siis mietityttääkö, pystytkö itse olemaan selvinpäin tai tukena? Kysy häneltä, me emme voi tietää. Voihan olla, ettei hänellä ole mitään juomahaluja. Eikä hän sinulle voi asettaa mitään rajoja, sitä on turha pelätä. Eikös suhde ole aina yhteispeliä?

Kysyitkö tarkennusta, mitä tarkoittaa "toipuva alkoholisti"? Että vieläkö tekee mieli viinaa, vai käsittääkö hän olevansa koko loppuelämänsä toipuva alkoholisti, vaikkei olisikaan juonut moneen vuoteen eikä aikomustakaan juoda enää ikinä? 

Hän ei voi enää koskaan juoda alkoholia. Et voi viedä häntä ravintolaan ilta-aikaan etkä käyttää alkoholia hänen kanssaan. Et voi mennä ystäviesi kanssa baariin ja tulla kotiin alkoholilta tuoksuen.

Alkoholisti on toipuva alkoholisti loppuelämänsä. Hän elää raittiina päivän kerrallaan.

Elämä voi olla silti todella hyvää, jopa paljon parempaa kuin alkoholin kanssa läträtessä. Tästä meillä kaikilla varmaan on paljon kokemusta.

Harkitse tarkoin, mihin ryhdyt. Toipuva alkoholisti ei kaipaa rinnallaan ihmistä, joka juo.

Ei. Älä vedä häntä siihen paskaan uudestaan. Parempi että lähdet idiootti kävelemään ja annat hänen löytää tosiystävät.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei voi enää koskaan juoda alkoholia. Et voi viedä häntä ravintolaan ilta-aikaan etkä käyttää alkoholia hänen kanssaan. Et voi mennä ystäviesi kanssa baariin ja tulla kotiin alkoholilta tuoksuen.

Alkoholisti on toipuva alkoholisti loppuelämänsä. Hän elää raittiina päivän kerrallaan.

Elämä voi olla silti todella hyvää, jopa paljon parempaa kuin alkoholin kanssa läträtessä. Tästä meillä kaikilla varmaan on paljon kokemusta.

Harkitse tarkoin, mihin ryhdyt. Toipuva alkoholisti ei kaipaa rinnallaan ihmistä, joka juo.

Lisään, että kaikki toipuvat alkoholistit eivät ole niin helposti lankeavia. Heille voi olla ok käydä baarissa eikä haittaa, jos muut juovat. Tämä varmasti riippuu tapauksesta. En ole tämmöisestä kyllä ennen kuullut.

Itse en kuitenkaan halua juoda toipuvan alkoholistin seurassa enkä altistaa häntä kiusauksille alttiiksi.

On hyvä, jos yhteiset harrastukset ovat muun tyyppisiä. Luonnossa kulkeminen on varmasti hyvää terapiaa.

Ompas hienonimi toipuvaalkoholisti Ennen juoppo oli juoppo Ei se uudella nimellä miksikään muutu

Et vaikuta tarpeeksi kypsältä ihmiseltä suhteeseen. Koska pohdit, kuinka saada toinen ihminen elämään tahtosi ja toiveittesi mukaan. Hän on oma yksilönsä ja tekee omat päätöksensä, kuten sinäkin. Jos haluat käyttää alkoholia niin käytät ja toinen voi olla käyttämättä jos ei halua käyttää. Älä painosta mihinkään kohtuukäyttöön siksi, että itse haluat käyttää. Keskustele, onko ok, mitä toinen ajattelee.

Muutenkin keskustele, äläkä tee ihme oletuksia toisen metsään tuijotuksista. Tosi lapsellinen teksti, ei ehkä ison asian kanssa kamppaileva ihminen tarvitse tuollaista draamaa elämäänsä. Hän on kypsä henkilö, yrittää selättää ongelmansa. Jos oikeasti haluat tukea, älä ajattele asioita ensisijaisesti itsesi kautta. Toivottavasti hän väistää luodin, sori rehellisestä vastauksesta.

Sano vaan reilusti: "Lähetääks kaljalle!". "Nyt kyllä maistuis huurteinen!"

Sinun kiinnostuksesi ei ole riittävän syvää, jos ylipäätään mietit onko oma juomisesi tärkeämpää kuin toisen tilanne.

Musta on alunperinkin erikoista, että joku, joka haluaa käyttää alkoholia, edes harkitsee suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka sitä ei käytä (siis missään nimessä).

Että ruokaillessa juoda viiniä yksin, saunassa juoda huurteinen yksin Onko sellainen hauskaa? Voiko olla? En jotenkin ymmärrä yhtälöä.

Olen itse toipumisen tiellä oleva alkoholisti, ja mulle on ihan sama ottaako joku vierelläni vai ei siis siitä näkökulmasta, että alkaako mulla tehdä mieli (ei ala), mutta se taas ei ole ihan sama, että minulle tulee suorastaan kiusaantunut olo sen toisen puolesta, koska eihän siinä voi aidosti rentoutua ja pitää hauskaa.

Vai voiko? Saatan kuvitella, mutta tämä on minun kokemuksiini perustuva kysymykseni.

Usko voi auttaa. Vie kirkkoon.

Alkoholistista ei tule koskaan kohtuukäyttäjää. Olen itsekkin toipuva sekäkäyttäjä. Voi minua juopoksikin sanoa, mikäli se omaan ajatteluun sopii paremmin.

Toipuva kuvaa mielestäni hyvin sitä että olen nyt tällä hetkellä raitis, eli en käytä mitään keskushermostoon vaikuttavia aineita, en edes lääkkeitä.

Raittiutta takana reipas puolitoista vuotta, päivä kerrallaan. En koe muiden ihmisten päihteidenkäyttöä mitenkään ongelmallisena. Olen sitä mieltä että kukin vetäköön mitä haluaa, autan kyllä jos joku haluaa siitä elämästä pois.

Voin vallan mainiosti olla illanvietossa, missä muut juovat alkoholia. Mitään yletöntä kännäämistä en jaksa katsella, joten poistun siinä kohtaa paikalta.

Raittius on paljon muutakin kuin pidättäytymistä päihteistä, itselle se on pyrkimys olla paras versio itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Musta on alunperinkin erikoista, että joku, joka haluaa käyttää alkoholia, edes harkitsee suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka sitä ei käytä (siis missään nimessä).

Että ruokaillessa juoda viiniä yksin, saunassa juoda huurteinen yksin Onko sellainen hauskaa? Voiko olla? En jotenkin ymmärrä yhtälöä.

Olen itse toipumisen tiellä oleva alkoholisti, ja mulle on ihan sama ottaako joku vierelläni vai ei siis siitä näkökulmasta, että alkaako mulla tehdä mieli (ei ala), mutta se taas ei ole ihan sama, että minulle tulee suorastaan kiusaantunut olo sen toisen puolesta, koska eihän siinä voi aidosti rentoutua ja pitää hauskaa.

Vai voiko? Saatan kuvitella, mutta tämä on minun kokemuksiini perustuva kysymykseni.

En ymmärrä, miten se "hauskuus" vaatii toisen siihen samaan tilanteeseen. Vaikuttaahan alkoholi ihmisiinkin eri tavoin. Nuorena oli ehkä enemmän sellaista ajatusta, että vaatii että kaikki ollaan sekaisin ja sitten sekoillaan.

Kumppanini lopetti alkon käytön ihan vain huvin vuoksi. Alkoi urheilla ja se ei sopinut enää kuvioon. En kokenut tästä mitään haittaa, itse käytän kun siltä tuntuu. Eihän se ole Itseltä pois jos toinen ei ota mitään. Yhtä hyvältä se huurteinen maistuu vaikka kumppanilla olisi alkoholiton juoma :D Ihan ymmärtäväisesti, ehkä huvittuneesti, suhtautuu "kännijuttuihini" jos tilanne siihen menee. Kuitenkin suhteellisen harvinaista, ei häntä haittaa.

Alkoholisti ei voi "toipua" koskaan, eikä hän voi juoda pisaraakaan, koska jos juo, alamäki alkaa taas.

Suhtaudun kokemuksiini nojaten hyvin skeptisesti ajatukseen siitä, että alkoholisti voisi jossain elämänsä vaiheessa muuttua kohtuukäyttäjäksi. Yrityksiä siihen olen nähnyt monta ja kaikkien kohdalla se on epäonnistunut ja johtanut pohjalle, aina uudestaan ja uudestaan.

Alkoholi on voimakas päihde ja alkoholismi on voimakas riippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on alunperinkin erikoista, että joku, joka haluaa käyttää alkoholia, edes harkitsee suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka sitä ei käytä (siis missään nimessä).

Että ruokaillessa juoda viiniä yksin, saunassa juoda huurteinen yksin Onko sellainen hauskaa? Voiko olla? En jotenkin ymmärrä yhtälöä.

Olen itse toipumisen tiellä oleva alkoholisti, ja mulle on ihan sama ottaako joku vierelläni vai ei siis siitä näkökulmasta, että alkaako mulla tehdä mieli (ei ala), mutta se taas ei ole ihan sama, että minulle tulee suorastaan kiusaantunut olo sen toisen puolesta, koska eihän siinä voi aidosti rentoutua ja pitää hauskaa.

Vai voiko? Saatan kuvitella, mutta tämä on minun kokemuksiini perustuva kysymykseni.

En ymmärrä, miten se "hauskuus" vaatii toisen siihen samaan tilanteeseen. Vaikuttaahan alkoholi ihmisiinkin eri tavoin. Nuorena oli ehkä enemmän sellaista ajatusta, että vaatii että kaikki ollaan sekaisin ja sitten sekoillaan.

Kumppanini lopetti alkon käytön ihan vain huvin vuoksi. Alkoi urheilla ja se ei sopinut enää kuvioon. En kokenut tästä mitään haittaa, itse käytän kun siltä tuntuu. Eihän se ole Itseltä pois jos toinen ei ota mitään. Yhtä hyvältä se huurteinen maistuu vaikka kumppanilla olisi alkoholiton juoma :D Ihan ymmärtäväisesti, ehkä huvittuneesti, suhtautuu "kännijuttuihini" jos tilanne siihen menee. Kuitenkin suhteellisen harvinaista, ei häntä haittaa.

Minä olenkin alkoholisti ja minua kännijutut haittaisivat, eivätkä ne olisi minusta luonnollisesti ollenkaan huvittavia.

Jos minun kumppanini tämän tietäenkin joisi seurassani jopa känniin asti, niin kyseenalaistaisin hänen itsensä suhtautumisen alkoholiin.

Olen alkoholisti ja toipuva. Minä kunnioitan ihmistä joka hyväksyy sairautensa ja hoitaa sitä. Se kertoo tosi paljon ihmisestä.

Minua ei haittaa toisten juominen, eikä tule himoa jos muut juo jossain tapahtumassa.

Toipuva alkoholisti tarvitsee sitä että myös muut ymmärtävät hänen sairautensa. Voit ottaa, et kuitenkaan hirveää känniä. Se sairas osapuoli ei voi ottaa, ei yhtäkään.

Yleisellä tasolla parempi olla muuta puuhaa elämässä kuin baarit, festarit jne. Se tukee sairasta.

Ei alkoholisti ole yhtään huonompi kuin terve, toipuva/raitis alkoholisti on paljon kokenut ja oppinut itsestään.