Kerro pelottavin unesi

Ufoalus tulee hakemaan ja herään kauhusta täristen. Olen muutamia kertoja nähnyt näitä.

En pelännyt itse unessa, mutta herättyä oli ihan hirveä olo siitä unesta. 

Menin johonkin salaiseen leffakerhoon, minut oli kutsuttu sinne. Siellä oli valkokangas (ei niin iso kuin leffateattereissa), yksittäisiä nojatuolia ja kahvilan pöytiä tuoleineen. Muutamia ihmisiä oli, sekä naisia ja miehiä. Mutta oli myös muutamia tyhjiä paikkoja, johon istua.

Leffat olivat mustavalkoisia, ja niissä oli filmejä toisen maailmansodan ja vietnaminsodan aikana kuvatuista sotarikoksista. Todella yrjöttävää gore-kamaa, rikoksia ihmisyyttä vastaan. En mene yksityiskohtiin. Mutta siinä unessa nautin niiden katselemisesta. Ihan kuin olisin ollut kokonaan toinen ihminen.

Ja kun heräsin, niin oli todella inhottava olo niistä filmeistä ja omasta uni-minän reaktiosta niihin.

Lähestyvä maailman loppu, jossa maanjäristyksiä ja ympärillä oleva maa nousi kymmenien metrien korkeuteen, pelkäsin hautautuvani maan alle, tiesin että loppu tulee ehkä 15 minuutin kuluttua.

Sitten ajattelin että: ei helvetti minähän en mitään maailman loppua odota, ja sitten lähdin lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Ufoalus tulee hakemaan ja herään kauhusta täristen. Olen muutamia kertoja nähnyt näitä.

Minulla oli näitä lapsena, muutaman kerran. Aikuisena en ole nähnyt. Toinen toistuva painajainen lapsena oli, että kävelin pimeällä illalla koululta harrastustoiminnasta kotiin, ja aina kun lähestyin katuvaloa, se sammui edessäni. Kuljin kuitenkin eteenpäin aina seuraavaa ja seuraavaa kohti. Ja tiesin, että kun kadun viimeinen valo sammuu, niin maa kääntyy ympäri ja nielaisee minut. Mutta en voinut lopettaa kotiin päin kävelemistä, vaikka pelkäsin kauheasti.

Herään, eikä tuo helvetin äijä ole vieläkään pakannut tavaroitaan ja häipynyt 😠

Äiti kävi hakemassa mulle kellarista "lahjan", joka oli ensin kukkaruukku, mutta kun otin sen käteen, se muuttui ruumisarkuksi. Minä heräsin siihen, kun yritin huutaa. Unesta on n. 40 vuotta aikaan.

Nuorempana oli painajaisia jokusen kerran, joissa oli tavallisia ihmisiä sairaaloissa joilla oli vakava tilanne, se oli kauheaa. Olivat jotenkin sidottuja siihen tilanteeseen ja laitosmaisuuteen, epätoivo. Henkilökunta oli aina pelottavaa tunteetonta porukkaa. Unet loppuivat kun lopetti alkoholin, vaikka joi hyvin vähän muutenkin. Toivottavasti joku auttaa ihmisiä takaisin kotiin tai terveyteen, peloista pois.

Teininä näin unta sodasta. Helikopterit lensi matalalla, muistan siitä vain sen ja ahdistavan tunnelman. Ahdistaa vieläkin jos helikopterit lentää liian alhaalla.

Ja siis tuossa sairaalaunijuttussa oli vielä se piirre, että melkein kukaan potilaista ei pystynyt puhumaan tai ei uskaltanut. Tila oli heikko. Ja olivat jotenkin manipuloitu muutenkin kuin jossain transsissa tai hypnoosissa.

Olen nähnyt elämässäni paljon hyvin ahdistavia unia, mm. sellaisia jossa en ole pystynyt suojelemaan lapsiani kidutukselta tai kuolemalta. Siitä huolimatta tunnelmaltaan järkyttävimpänä painajaisena muistan nuoruudesta unen, jossa minua seurasivat (pikkusiskoni katsoman ja siksi minulle tutun) Hamtaro-animesarjan söpöt hamsterit. Muuta unessa ei tapahtunut, enkä tiedä mitä niiden hamstereiden oli mulle tarkoitus tehdä, mutta se tunnelma oli hyvin paniikinomainen ja toivoton ja jäi tosi pitkäksi aikaa päälle herättyä. Mitään tunnelmaa selittävää konkreettista en muista, se hätä ja vääjäämätön uhka vain oli.