Miksi monet naiset valittelee mies valintojaan, joka vain kertoo omasta kyvyttömyydestä?
Niin. Eikö se ole omaa syytä, jos ei ole osannut tehdä hyviä valintoja esim miesten kanssa? Jos olisi ollut viisaampi, hyveellisempi, totuudenmukaisempi, aikuismaisempi jne niin asiat olisi eri tavalla.
Kommentit (21)
Tämä ei ole sukupuolesta kiinni, vai myöntääkö miehet, etteivät he ole itse voineet valita siihen, kenen kanssa parisuhteen muodostaa.. Sitä minäkin.
Niin. Tässäpä tuore kulma keskusteluun palstalla. Ap on suosikkiälykköni Suomessa ja oikeastaan Pohjoismaissa.
Ongelma on nimenomaan siinä kun on niin lempeä ja hyväksyvä, ymmärtää aina vaan. Silloin päätyy ongelmiin. Monoa päähän vaan ensimmäisestä red flagistä ja jatkat matkaa niin ei tule murheita.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Tässäpä tuore kulma keskusteluun palstalla. Ap on suosikkiälykköni Suomessa ja oikeastaan Pohjoismaissa.
Kuka on suosikkisi Pohjoismaiden ulkopuolella? Onko se Piketty?
Samasta syystä kuin meistä miehistäkin moni. - Meillä kaikilla miehillä ja luulempa, ettei kaikilla naisillakaan ole ollut käytössään kristallipalloa tai muutakaan tapaa, jolla olisi saattanut nähdä ja havainnoida miten oma ihastuksen ja mahd. rakkauden kohde (kumppani) tulee aikaa myöten käyttäytymään ja toimimaan. - Olisi tylsää olla ihastunut jos samaan aikaan vyöryisi mieleen kaikki ikävimmät ja tylsimmät asiat, joita kumppanista saattaisi vielä joskus ehkä paljastua.
Toki tälläkin palstalla tehtyjä avauksia lukiessa tosinaan huomaan aatelleeni, että tuliko nuo kaikki kirjoittajana mainitsemat asiat ihan oikeasti täytenä yllätyksenä, vai eikö niitä vain halunnut nähdä ja huomata?
Vai halusiko perustellusti uskoa ja toivoa, että kumppani muuttaisi jossain asiassa tapaansa toiseksi. Vaikka olisi yrittänyt lujasti pitää mielessään sen kiistattoman pääsäännön, että usein on parempi aatella, että voi vain muuttaa itseään kuin kuvitella ja uskoa muuttavansa tosita haluamaansa suuntaan, jollei toinen jaa ja koe yhtä tärkeäksi muuttua samalla tavoin.
Sinkkumies
Naiset valitsevat miehensä väärin perustein, jonka jälkeen alkaa koulutusleikit, kun miehestä yritetään tehdä mieleinen. Kun tämä ei onnistu, alkaa itku ja hammastenkiristely.
Haluaisin tavana sen ihmisen joka ei koskaan muutu.
Ei ole. Miksi aloittaja täällä itse valittaa toisten miesvalinnoista jne.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on nimenomaan siinä kun on niin lempeä ja hyväksyvä, ymmärtää aina vaan. Silloin päätyy ongelmiin. Monoa päähän vaan ensimmäisestä red flagistä ja jatkat matkaa niin ei tule murheita.
Tämän opin itsekin viimeisimmässä suhteessa, kun tietty epävakaus tuli jo hyvin alussa ilmi, mutta ajattelin että se johtuu vain karmaisevasta lapsuudesta. Ja jotenkin kuvittelin että voisin tavallani parantaa murjottua sielua. Mutta väärässä olin ja vieläkin vähän sattuu kaikki vuosi eron jälkeen.
Noin muuten olen onnistunut lukemaan hyvin ihmisiä läpi elämän ja tuossakin tapauksessa hälytyskellot soivat, mutta jatkoin silti kun siinä oli poikkeuksellisen hyviäkin ulottuvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tavana sen ihmisen joka ei koskaan muutu.
Onhan noita, aina yhtä kovaa tuomitsemassa muita kaikesta, missä on ite onnistunut, että vaikka olisi mikä vaan idiootti, aina löytyy joku, jota tuomita ja lyödä ja halveksia, että minä sentään en ole tuollainen ja minä olen parempi kuin tuo. Nämä hmiset eivät koskaan muutu. Uhrinsa kehittyvät ja tekevät ihan muita juttuja, mutta nämä eivät. Etsivät vaan uudet uhrit.
Luuletko, että miehet tulevat treffeillä naiselle kehuskelemaan, kuinka ovat olleet esimerkiksi väkivaltaisia entistä kumppaniaan kohtaan tai kuinka hakevat vain seksiä, mutta lupailevat parisuhdetta? Kerrohan, mistä erotat nämä tyypit, kun otsassa ei sitä lue ja he yrittävät mahdollisimman hyvin peittää asian.
Vierailija kirjoitti:
mistäpä naiset eivät valittaisi?
Aivan, naisetkin kun ovat ihmisiä, hekin voivat valittaa monesta asiasta. Kuten miehetkin. Mistäpä miehet eivät valittaisi?
Koulutusprojekti kirjoitti:
Naiset valitsevat miehensä väärin perustein, jonka jälkeen alkaa koulutusleikit, kun miehestä yritetään tehdä mieleinen. Kun tämä ei onnistu, alkaa itku ja hammastenkiristely.
Se mies on ilmeisesti täysin passiivinen, muuttumaton ja ikuisesti läpinäkyvä olento, joka vaan istuu jossain kukkasena kummulla, josta nainen, tuo hirvittävä väärintekijä, käy se sitten noukkimassa.
Ihmiset ovat muuttuneet.
Mun mies rakastaa mua 35 vuoden jälkeen koska olen hänen elämänsä rakkaus.
Nyt täytyy näyttää, monen, että on jotakin nuoren vaimonsa kanssa. Ei tuossa samaa välitttämistä ole kuin meillä harmailla panttereilla. Kertakäyttöiseltä tuntuu. Anteeksi vain.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tavana sen ihmisen joka ei koskaan muutu.
Sanotaan että narsistisesti häiriintyneet eivät muutu.
Kun se omatunto ja empatiakyky ei ole lapsuudessa kehittynyt, ei kehity myöhemminkään.
Näiden palikoiksi joutuu herkät ja empaattiset ihmiset. Mieti kumpia ihmisyys tarvii, kumpia ei pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kuin meistä miehistäkin moni. - Meillä kaikilla miehillä ja luulempa, ettei kaikilla naisillakaan ole ollut käytössään kristallipalloa tai muutakaan tapaa, jolla olisi saattanut nähdä ja havainnoida miten oma ihastuksen ja mahd. rakkauden kohde (kumppani) tulee aikaa myöten käyttäytymään ja toimimaan. - Olisi tylsää olla ihastunut jos samaan aikaan vyöryisi mieleen kaikki ikävimmät ja tylsimmät asiat, joita kumppanista saattaisi vielä joskus ehkä paljastua.
Toki tälläkin palstalla tehtyjä avauksia lukiessa tosinaan huomaan aatelleeni, että tuliko nuo kaikki kirjoittajana mainitsemat asiat ihan oikeasti täytenä yllätyksenä, vai eikö niitä vain halunnut nähdä ja huomata?
Vai halusiko perustellusti uskoa ja toivoa, että kumppani muuttaisi jossain asiassa tapaansa toiseksi. Vaikka olisi yrittänyt lujasti pitää mielessään sen kiistattoman pääsäännön, että usein on parempi aatella, että voi vain muuttaa itseään kuin kuvitella ja uskoa muuttavansa tosita haluamaansa suuntaan, jollei toinen jaa ja koe yhtä tärkeäksi muuttua samalla tavoin.
Sinkkumies
Näin on. Mutta vaikka kuinka ajattelisi että toinen alkaa hyväksi kun sitä puhtaasti ja vilpittömästi rakastaa, niin ei käy. Jälkeenpäin kun tajuaa että se oli sille vain peliä, niin ei sitä tajua.
Mahtavaa että näistä puhutaan. Mutta näitä lukee myös vialliset jotka ei koskaan kykene suhteeseen ilman valta-asettelua ja etsivät vinkkejä vedätykseen.
On hyytävää ettei toisilla ole omatuntoa. Toivottavasti omatunnottomat kärsisivät itsekin mitä kyllä epäilen.
Epäilen että kärsimys on normaalisti tuntevien riesa ja onnen kääntöpuoli.
Sanonpahan vain, että itsellä alkoi aikuisuus noin 40-vuotiaana kun tajusin, että minä itse olen tehnyt nämä valinnat, jotka johtivat nykyisiin olosuhteisiin.
Pätee ihmissuhteisiin, uraan, perhetilanteeseen, rahaan. Nytkin vatsasta kouraisee, kokemus oli hyvin kokonaisvaltainen valaistuminen. Sen jälkeen on ollut entistä helpompaa sitoutua omien tavoitteiden toteuttamiseen. Ei kipuu, ei hyötyy!
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on nimenomaan siinä kun on niin lempeä ja hyväksyvä, ymmärtää aina vaan. Silloin päätyy ongelmiin. Monoa päähän vaan ensimmäisestä red flagistä ja jatkat matkaa niin ei tule murheita.
Spartalainen Hitler-näkemys
Tottakai asia on noin kuin ap sanoo. Vakka kantensa valitsee jne. Lika barn leka bäst niin kuin ruotsalaiset tähän sanoisivat.