Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri ja tervehtiminen
22.05.2022 |
Tuli noista hoitajien ja lääkärien suhteista ja sairaalahierarkiasta mieleen tämä.
Olen käynyt samalla tk-lääkärillä jo muutaman vuoden, ja olen aivan varma, että lääkäri tuntee minut jo niin hyvin, että tunnistaisi minut potilaakseen, jos vaikka törmättäisiin sattumalta kaupassa.
Jos näin tapahtuisi, mitä siinä pitää potilaan tehdä? Saako hän tervehtiä lääkäriään vai pitääkö lääkärin antaa olla rauhassa, kokeeko hän tervehtimisen häiritsevänä tai jopa häirintänä? Vai pitääkö potilaan olla kuin ei tuntisikaan, vaikka tunnistetaan puolin ja toisin? Onko potilas tk:n ulkopuolella lääkärille ilmaa? Juttelemaan en menisi, tervehtisin esim. nyökkäämällä ja jatkaisin matkaa. Saako niin tehdä?
Ja joo, kärsin jonkinasteisesta lääkärikammosta eikä suhteeni lääkäreihin ole ihan ns. normaali.
Kommentit (12)
Niin minäkin kärsin samasta kammosta.
Mutta voi sitä tervehtiä, niinkuin mitä hyvänsä tuttavaa. Epäkohteliastahan se on, jos ei tervehdi. Se on taas eri asia, että rupeaisit siellä kaupassa selostamaan jostain peräpukamista ja jalkasilsasta... Tavallisesti tervehtii, niinkuin mitä hyvänsä muutakin tuttavaa. Opettajaa, kaupantätiä, naapurin Seppoa...
Mun piti kyllä kerran mennä hyllyn taakse piiloon, kun psykiatrini, joka asui lähelläni, sattui lähikauppaan yhtäaikaa ja olin häneen ihastunut (järjetöntä, mutta ei tunteille voi mitään, ne tulee ja menee omia aikojaan) ja lisäksi pilvessä. Liian vaikea vaikuttaa normaalilta, äkkiä hyllyn taa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärithän ovat vaitiolovelvollisia.
Miksi lääkäri silloin voisi tunnistaa potilaansa ja ruveta häntä moikkailemaan "siviilissä", eli vastaanoton ulkopuolella?
Sehän olis sama kuin jos kuuluttaisi kaikille, että juuri tuo henkilö on minun potilaani.
Lääkäri on töissä vastaanotollaan ja sairaalalääkäri töissä sairallassa.
Ei heidän tarvitse tuntea eikä tervehtiä asiakkaitaan työn ulkopuolella.
Eihän sitä tervehditä puolin eikä toisin koskaan apteekinkaan henkilökuntaa, vaikka monen farmaseutun tuntee ulkonäöltä ja on useita kertoja asioinut hänen kanssaa.
Ei myöskään paikallisbussien kuljettajia, vaikka heitä näkee joka ikinen päivä kaksi kertaa vuorokaudessa työmatkallaan ja niin edelleen ja niin edelleen.
Noiden asioinnin ulkopuolella ei ole syytä ruveta moikkailemaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus... jos katseenne kohtaavat, niin voit hymyillä ja sanoa hei, jos olette kaempana toisistanne, niin nyökkäys on ok jne. Aikuisilla ei pitäisi olla tuollaisia ongelmia!
Kiitti. Tiedän, ettei pitäisi, ja tuomitsen tämän itsekin itsessäni ja kärsin siitä. Araknofoobikolle en menisi silti sanomaan, että aikuisen ei pitäisi pelätä hämähäkkejä.
Olen tätä ongelmaa yrittänyt parhaani mukaan työstää. Niin paljon se ei jokapäiväiseen elämään vaikuta, että ammattiauttajille sen takia menisin.
-Ap
No kyllä se niin on, että työ on työtä ja vapaa-aika on vapaa-aikaa.
Vapaa-ajalla ei kenenkään työntekijän tarvitse huudella hei tai moi, tai nyökkkäilä sinne tänne, niille asiakkaille / potilaille, joita he työssään tapaavat.
Niille itselleen, jotka asioivat usein samassa paikassa liikkeessä tai terveyskeskuksessa tai sairaaloiden poliklinoikka, heitä palveleva ja hoitava työntekijä voi jäädä hyvin mieleen.
Mutta ei se samoin ole sille työntekijälle, jonka läpi kulkee melkoinen asiakasmäärä päivittäin ja viikottain.
Tuskin edes tunnistaisivat ihmistä joka rupeasi noin vaan moikkailemaan eri paikoissa tai aina kun vastaan tullaan.
Kyllä mä tervehdin. En aina muista, kuka kukin ehkä on, mutta kun tutun näköinen on, niin tervehdin. Mutta mä kyllä tervehdin kaupan myyjää, bussikuskia ja monia muitakin, joiden kanssa asioin, ihan vaan vaikken oisi aiemmin tavannutkaan.. ( jonkun mielestä kun sekin on omituista, tässä ketjussa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tästä todella syvä ja traumaattinen kokemus, että itse en tevehdi lääkäreitä enää edes vastaanotolle mennessä - saatika sitten vapaalla. Istun, ja kerron asiani. Tervehtimiseni tätä ammattiryhmää kohtaan on tervehditty.
Ok, kannattaa siis ehkä kaikin keinoin vältellä katsekontaktia ja mennä vaikka sinne hyllyn taa piiloon. Toivottavasti en koskaan edes joudu siihen tilanteeseen. 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok, kannattaa siis ehkä kaikin keinoin vältellä katsekontaktia ja mennä vaikka sinne hyllyn taa piiloon. Toivottavasti en koskaan edes joudu siihen tilanteeseen. 😱
Tämä siis Ap.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tervehdin. En aina muista, kuka kukin ehkä on, mutta kun tutun näköinen on, niin tervehdin. Mutta mä kyllä tervehdin kaupan myyjää, bussikuskia ja monia muitakin, joiden kanssa asioin, ihan vaan vaikken oisi aiemmin tavannutkaan.. ( jonkun mielestä kun sekin on omituista, tässä ketjussa)
Tietenkin noita myyjiä ja kassoja ja bussikuskeja tervehditään kun heidän kanssa asioidaan.
Kun menee kassalle ja kun menee vaatekauppaan ja kun nousee bussiin, niin kyllä minäkin tervehdin heitä. Samoin kun asioin missä tahansa paikassa, kuten virastoissa, kirjastoissa jne.
Mutta ei oleta, että nuo samat ihmiset tervehtisivät ja moikkailaisivat minua vapaa-aikana, eli työnsä ulkopuolella.
Siksi en tietenkään huomio heitä sen kummemmin, heidän työnsä ulkopuolella.
En itsekään halua tulla huomioiduksi työni ulkopuolella, omien työssä kohtaamieni asiakkaiden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse siis tervehdin, mutten odota vastatervehdystä automaattisesti. Ja jos oma asiakkaani tulee vastaan vapaalla, niin tervehdin häntäkin..
6
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tästä todella syvä ja traumaattinen kokemus, että itse en tevehdi lääkäreitä enää edes vastaanotolle mennessä - saatika sitten vapaalla. Istun, ja kerron asiani. Tervehtimiseni tätä ammattiryhmää kohtaan on tervehditty.
Minulla on sama! En tervehdi edes vastaanotolle mennessä enää. Siinähän miettivät.
Tsiisus... jos katseenne kohtaavat, niin voit hymyillä ja sanoa hei, jos olette kaempana toisistanne, niin nyökkäys on ok jne. Aikuisilla ei pitäisi olla tuollaisia ongelmia!