Väsynyt keski-ikäinen, millaisen ystävän haluaisit?

Vierailija kirjoitti:

Mummot istuvat joskus kerrostalon pihalla istuinryhmässä juttelemassa. Miksi myös keski-ikäiset eivät saisi varata sitä pöytää? Yksi menisi ulos ja muut näkisivät ikkunasta ja menisivät perässä turisemaan.

Meidän ikkunasta näkyy vain katu + autoja.

Äitini ikäisen elämästä vielä kiinnostuneen ja keskustelevan "mummon" kanssa on leppoisaa jutella.

Ehkä hän edustaa jonkinlaista vara-äitiä, kun omani on jo sairas, eikä tietyllä tapaa elä enää tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin paskana, että haluaisin tasan jakaa ajatusvirtaa silloin kun siihen voimia riittää. Lapset on aikuisia, lapsenlapsia ei ole, sairastan. Perhe-elämän pyörteet, sukulaiset tai ydinperhejargoni ei enää kiinnosta. Työelämässä ei tavoitella, hyvä jos entinen jaksetaan. Eli jonkinlainen elämän assosiointi aktiivilevelillä nolla. Sellaista.

Täällä toinen, harmi ettei täällä voi vaihtaa yhteystietoja. Kuulostaa loistavalta.

Miksi tämä ketju tyrehtyi? Odotin/toivoin syntyvän jtn pidempiaikaista.

Ku olivatko kaikki kesken?

Tämä ketju on hienointa mitä täällä on ollut pitkään aikaan. Ei tätä kukaan jaksa sitä paitsi päivittää. Me kaikki vaan tuijotetaan ketjun otsikkoa ja mietitään että tuotakin vois klikata. Jos jaksais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin paskana, että haluaisin tasan jakaa ajatusvirtaa silloin kun siihen voimia riittää. Lapset on aikuisia, lapsenlapsia ei ole, sairastan. Perhe-elämän pyörteet, sukulaiset tai ydinperhejargoni ei enää kiinnosta. Työelämässä ei tavoitella, hyvä jos entinen jaksetaan. Eli jonkinlainen elämän assosiointi aktiivilevelillä nolla. Sellaista.

Täällä toinen, harmi ettei täällä voi vaihtaa yhteystietoja. Kuulostaa loistavalta.

Ehkä tapaamme seuraavassa elämässä :)

Sellaisen, joka kutsuisi luokseen syömään valmiiseen pöytään.

Aika syvällisen. En ole kova valittamaan livenä, vuodatan ennemmin tänne. Tykkäisin hiljaisista kävelyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin paskana, että haluaisin tasan jakaa ajatusvirtaa silloin kun siihen voimia riittää. Lapset on aikuisia, lapsenlapsia ei ole, sairastan. Perhe-elämän pyörteet, sukulaiset tai ydinperhejargoni ei enää kiinnosta. Työelämässä ei tavoitella, hyvä jos entinen jaksetaan. Eli jonkinlainen elämän assosiointi aktiivilevelillä nolla. Sellaista.

Täällä toinen, harmi ettei täällä voi vaihtaa yhteystietoja. Kuulostaa loistavalta.

Ehkä tapaamme seuraavassa elämässä :)

Toivotaan toivotaan..

Tähän aikaan vuodesta olen väsynyt ja juuri siksi en halua minkäänlaista ystävää. Minulla on yksi, jonka kanssa ei juuri pidetä yhteyttä koska molemmat olemme kiireisiä ja väsyneitä, mutta tiedän että jos joskus tarvitsen, hän tulee avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Väsyneillä keski-ikäisillä naisilla pitäisi olla oma kahviloiden pappakerhon tyylinen systeemi. Haet kupin kahvia ja istut jonnekin katse tyhjänä ja jos seuraan tulisi toinen väsynyt ehkä kolmaskin...siitä sitten lähtisi hiljalleen.

Kuka perustaa ketjukahvilan nimeltä Väsyneiden Keski-ikäisten Naisten Kahvila? Jokaiseen kaupunkiin semmonen.

Keski-ikäinen olen mutta en väsynyt.

Parhaimmat ystävät kaikki pettäneet minut.

En koe tarvetta ystävälle. Empiirinen tutkimus osoittaa siinä käyvän huonosti.

Pari kaveria on ja tarkoituksella pidän heidät etäällä. Toistaiseksi sujunut ok.

Ystävä on luotettava. Ei takana päin naura mun jutuille, kertoo sen suoraan että on eri mieltä ja siitä syntyy keskustelu jossa molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen eikä se loukkaa mitään tai ketään.

Joten ei. Ei kiitos. N50

tällä väsyneellä tyypillä on ystäviä. yksi asia jota toivon ,on se et voidaan sopia tapaamiset harvakseltaan ja etukäteen kalenteriin,kun elämässä kaikkee raskasta.tämä on yhdes sovittu juttu ja sopii myös mun työtelijäille tutuille.

joku eks tempore, joka päivä juttu, olis liikaa mulle.

Miehen, jonka kanssa olis helppo jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, ja joka lähtis ex tempore ajelulle vaikka maalle tai huoltoasemalle kahville.

Joka ei olisi vaativa esim.kestitsemisten suhteen. Yhdellä vanhalla opiskelukaverilla oli joku ihme fiksaatio ystäväperheilystä, pitää kutsua mökille ja meille syömään ja viettää aikaa koko perheiden kesken. Mä paljon mieluummin tapaisin vain paineettomasti kahvilla tai lastenkin kanssa voi käydä jossain. Emännöinnistä on vaivaa ja hänen mies tylsä

Myöskin lasten synttärikutsuja inhoan, suvussa niitä tarpeeksi.

Muutenkin olen kyllästynyt perheasioista puhumiseen, lasten harrastuksista ja arkiaskareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin paskana, että haluaisin tasan jakaa ajatusvirtaa silloin kun siihen voimia riittää. Lapset on aikuisia, lapsenlapsia ei ole, sairastan. Perhe-elämän pyörteet, sukulaiset tai ydinperhejargoni ei enää kiinnosta. Työelämässä ei tavoitella, hyvä jos entinen jaksetaan. Eli jonkinlainen elämän assosiointi aktiivilevelillä nolla. Sellaista.

Täällä toinen, harmi ettei täällä voi vaihtaa yhteystietoja. Kuulostaa loistavalta.

Up

Haluaisin ihan tavallisen ystävän jonka kanssa voisi viettää aikaa, käydä jossain, jutella kaikista asioista jne.

Olen 41v ja mulla ei ole edes kavereita.