Ilmiö: juhliin kutsutaan ihminen yksin, puolisoa/perhettä ei kutsuta

Ei kenenkään pippaloihin ole mikään pakko mennä.

Jos jo kutsun sisältö närästää, niin kannattaa jäädä suosiolla kotiin ja tehdä näin palvelus muille juhlijoille.

Korona-aika on opettanut ihmisille, että on ihan OK pitää juhlat pienemmällä porukalla. Vieraslistat on ehkä laadittu kun on ollut vielä koronarajoituksia. Siinä on mietitty tarkkaan, ketä voidaan rajoitusten puitteissa kutsua. Kutsuja lähetettäessä vielä epävarmuus siitä, tuleeko rajoitukset takaisin. Niitähän on veivattu edes ja takaisin viimeisen 2v aikana.

En ole törmännyt vastaavaan ilmiöön.

Minä ja avecini emme mielellämme lähde toistemme sukujuhliin. Avecini ei viihdy minun sukulaisteni seurassa enkä minä avecini sukulaisten seurassa. Joten meille sopisi vallan hyvin se, että vain se läheisempi kutsutaan.

Jos ei tunne ketään ennestään niin aina voi tutustua.

Ei ole varaa kutsua kaikkia. Jos kutsuu visi kaveriaan ja se onkin yhteensä 20 ihmistä, kalliiksi tulee, lisäksi ne 20 ihmistä ei mahdu mihinkään etkä edes kenties tunne niitä ollenkaan.

Ja vielä: jos ei tunne ketään juhlista ennestään eikä halua tutustua, niin mitä se avec siinä auttaisi? Yhtä hyvin voi jäädä hänen kanssaan kotiin.

Kyllä vähintään aviopareille pitää osoittaa kutsut. (No ring no bring jotkut sanoo, esim. Pippan häät.) Itse kutsuisin myös vakiintuneet avoparit ja jos olen tavannut puolison. Vierastaisin vieraani deitin kutsua johonkin intiimiin juhlaan, kuten häät tai ristiäiset. Mutta jos on isot häät, kutsuttakoon sitten kaikki avecilla, että jokainen voi tuntea olonsa mukavaksi häissä.

Rahan ja tilan puute sekä etenkin häissä halu pitää pienet häät

Olin kerran häissä, joihin sain kutsun avopuolisoni avecina. Hän taas oli sulhasen kaveri. Häihin saavuttaessa morsian katsoi minua varsin epäluuloisesti ja kysyi hymyttömästi, että kuka olen? Tilanne oli kiusallinen.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran häissä, joihin sain kutsun avopuolisoni avecina. Hän taas oli sulhasen kaveri. Häihin saavuttaessa morsian katsoi minua varsin epäluuloisesti ja kysyi hymyttömästi, että kuka olen? Tilanne oli kiusallinen.

Minä suostuin edellisessä parisuhteessani seurustelukumppanini aveciksi hänen ystäväpariskuntansa häihin, joissa hän itse oli bestmanina. Olin tavannut pariskunnan pari kertaa, mutta eiväthän he minun ystäviäni silti olleet enkä tuntenut häistä ketään muuta. Ei koskaan enää. En ole ujo eikä minulla ole ongelmia seurustella vieraiden ihmisten kanssa, sitä joudun tekemään koko ajan työssänikin (lounaat, päivälliset, muut vastaavat tilaisuudet), mutta juuri siksi, että joudun työssäni olemaan sosiaalinen, en todellakaan enää vapaa-ajalla laita itseäni vastaaviin tilanteisiin. Seurustelukumppaniani hädin tuskin näin koko aikana, kun hän toimi seremoniamestarina ja hoiti tilanteita ja ratkaisi ongelmia.

Juhlissahan joka tapauksessa on ideana seurustella muiden ihmisten kanssa eikä nysvätä jossain nurkassa oman perheen kesken. En ole koskaan kokenut ongelmaksi käydä yksin juhlissa ja olen tutustunut niissä moniin mukaviin ihmisiin.

Kutsu ei ole käsky. Jos ei ole avec tai lapset kutsuttu, etkä halua ilman heitä mennä, ilmoitat kohteliaasti, että kiitos kutsusta, mutta tällä kertaa en pääse tulemaan. Jos kutsuja kyselee syitä kieltäytymiseen, hän on epäkohtelias. Siihen voit vastata, että syy on hyvin henkilökohtainen.

Riippuu juhlista. Näin kun olen jo vähän vanhempi, kutsu tulee yleensä koko perheelle. Koska ollaan yleensä tuttavapiirissä kaikki tuttuja. Työkaverin 50-vuotisjuhliin kutsu tuli minulle yksin, täysin ymmärrettävää, mieheni on nähty vain ehkä vilaukselta, ja jos koko meidän perhe olis kutsuttu, se olis lisännyt väkimäärää kuudella. Nyt juuri tuli kutsu rippijuhliin, kutsussa luki minun nimeni ja perheineen. Osallistun minä ja kaksi vanhinta lasta, me olemme tuttuja rippilapselme. Kaksi nuorinta lasta ja mies jää kotiin. Ollaan uusperhe, ja rippilapselle nämä nuorimmat ja mieheni ovat vähemmän tuttuja. Eli kyllä voi myös kutsuttu käyttää omaa harkintaa Kunnioituksesta juhlien järjestäjää kohtaa pyrin yleensä osallistumaan, oli sitten kutsu yhdelle tai kaikille. Nykyään on niin harvinaista saada kutsua mihinkään juhliin, että iloitsen kyllä kutsusta. Ja juhlat ovat juhlijan järjestämät. Vaikka olisin eri mieltä mistä hyvänsä järjestelyistä, ei ole minun asiani arvostella. Erityisen tylsää on myös se, että jotain järjestää, ja ketään ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut, että kaikki on kallistunut ihan äly paljon? Haluan kutsua ne joiden seurassa oikeasti viihdyn. Jos tämä on jollekin ongelma se on hänen ongelmansa.

Halvaksi tulee kun ne yksin kutsututkin jättää tulematta.

Tulee kutsu miten tahansa, jokainenhan osaa päättää itse osallistuuko vai ei. Vaikka tulisi koko perheelle kutsu, ei välttämättä koko perhe pääse.

Toivoisin, että minua ei kutsuttaisi puolisoni (minulle tuntemattomien) ystävien ja sukulaisten juhliin. Jäisin mieluusti niistä pois. Mutta menen, jos kutsutaan. Koska kuvittelen sen olevan kohteliasta. Kuten varmaan kutsujat kuvittelevat minun kutsumiseni olevan kohteliasta. Kohteliaisuuden kierre?

Toivottavasti ap:n kuvailemat kutsut yleistyvät (pian).