Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden mies ei suostu laittamaan juhliin pukua päälle?
23.02.2010 |
Olen tuntenut mieheni kohta 10v. Ollaan käyty yhdessä häissä ja hautajaisissa ja 50-vuotispäivillä ja 60-vuotispäivillä ja 75-vuotispäivillä jne. Eikä mies ole suostunut laittamaan yksiinkään juhliin pukua päälle.
Laittaa mustat housut ja miesten paidan ja kravatin (eikä aina sitäkään), mutta ei pukua, koska ei halua hienostella. Kotoaan on tämän oppinut, siellä ei ole mitään juhlapukeutumistapaa, ihan t-paidassa saattavat tulla perhejuhliin, joissa muut on parhaimmissaan.
Oltiin häissä, missä oli varmaan 60 vierasta ja oikein katsoin, että kaikilla muilla miehillä oli se puku.
Onko mulla Suomen ainoa mies, joka ei suostu ostamaan juhlapukua?
Kommentit (54)
Miehillä on niin idioottimaisen helppoa. Osta yksi puku, laita se juhliin. Ei tarvi joka helkkarin juhliin miettiä uuttta asua niinkuin meidän naisten. Ei miehille kukaan tule sanomaan että "Hei, onks toi se puku mikä sulla viime juhlissakin?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten puku on kuitenkin ihan yleinen juhla-asu. Ihan pelle äijä sulla.
o
Kun vain hienoperseet juhlivat ja heistä on erottauduttava jollain tapaa... Mieheni muuten kutsuu juhlapukuun pukeutuneita miehiä pukupelleiksi :D
Ei vittu mikä juntti!!!
Puolisoni suvussa on tuollaisia ja pidämme hauskaa heidän kustannuksellaan. Ei parranajo ja hygieniasta huolehtiminenkaan oikein tahdo heiltä sujua...
Mies käy aina välillä shoppaamassa itsekseen pukuja, koska käyttää niitä töissä. Rakastaa hyvin pukeutumista ja sen kyllä huomaa. Vapaa-aikana hilluu sitten verkkareissa tai vaikka utilitykiltissä...
oli tuollainen juntti ja moukka myös! Akateemisesti koulutettu, mutta kaapissa roikkui mm. isältään peritty sinapinkeltainen liian iso pikkutakki, sininen "bussikuskin" palttoo jne. Pakotin sen ostamaan mustan puvun, juhlakengät, tyylikkään solmion ja muut tamineet. En olisi ottanut sitä avecikseni meidän perheen juhliin noissa vanhoissa mauttomissa rytkyissä.
Mieheni kohdalla on kyse siitä, että hänellä on tavallista herkempi tuntoaisti. Hänelle kelpaavat ihoa vasten vain pehmeät luonnonkuidut ja vaatteet, joissa on sileät saumat ilman pesumerkintälappuja. Kielteinen perussuhtautuminen vaatteisiin juontuu jo lapsuudesta, kun anoppi ei tajunnut tätä aistiherkkyyttä vaa puki poikaa väkisin kiduttaviin vaatteisiin.
Kun tällainen mies sitten kokeilee pukua suoraan kaupan tangolta ilman asiantuntevaa myyjää, on selvää, ettei tulos ole erityisen hyvä. Puku on epämukava ja kiristää aina jostain. Mittatilauspukua ei mies tällaisten kokemusten jälkeen suostu hankkimaan - miksi maksaa valtavasti kidutusvälineestä?
Ja vaikka hänellä nyt onkin pari suht mukavaa ja hyvännäköistä pukua niin ei hän niitä mielellään käytä.
Anopin vika taas tämäkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei todellakaan pukeudu pukuun. Just toi "hienostelua" kommentti tulee siltäkin. Sitten ollaan valokuvissa kuin eriparia muiden parien kanssa!! Ihan kuin meillä ei olis rahaa sen pukuun ku kaikki menee mun mekkoon tai jotain. Säälipisteitä?
Oikeesti.. Mitä niiden miesten päässä oikeen liikkuu?? Mä en suostuis kulkemaan sellaisen juntin kanssa, joka ei pukua päälleen laita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän naisten päässä liikkuu? Itse tykkään pukeutua. En tosin mihinkään perinteisiin juhlapukuihin mutta aina tilanteen mukaan, omalla tyylilläni.
Jos minä saisin valita toki miehei pukeutisi toisin kuin nyt, mutta lähtipä hän perhejuhliin missä vaatteissa hyvänsä en minä häntä häpeä.
Junttia on hävetä miestään mokomasta syystä.
ja rennot juhlat mökillä.
Mutta hautajaisiin olen pakottanut laittamaan, joku roti sentään! Aikuisella miehellä kuuluu olla hautajaisissa puku, sanoisin että 15-vuotiaasta lähtien mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta huono käyttäytyminen on noloa. Ja pukeutumiskoodiin ylimielisesti tai välinpitämättömästi suhtautuminen on erittäin huonoa käytöstä.
teidän naisten päässä liikkuu? Itse tykkään pukeutua. En tosin mihinkään perinteisiin juhlapukuihin mutta aina tilanteen mukaan, omalla tyylilläni.
Jos minä saisin valita toki miehei pukeutisi toisin kuin nyt, mutta lähtipä hän perhejuhliin missä vaatteissa hyvänsä en minä häntä häpeä.
Junttia on hävetä miestään mokomasta syystä.
Osoittaa käytöksellään, ettei arvosta juhlan sankaria tai muita vieraita. Tilanteen mukainen pukeutuminen on ihan perussivistykseen kuuluva asia - eikä mitenkään riipu tuloista tai asemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on tosi iso osa kavereista väitöskirjantekijöitä, ja jo n. 5 v on käyty vähintään 3 karonkka vuodessa juhlimassa, mies vielä enemmän (itse en tee väitöskirjaa enkä tunne siis niin paljon väitöskirjantekijöitä kuin mies) + hautajaiset + häät + muut pukujuhlat.
En ymmärrä ollenkaan sitä "vaan hienoperseet käyttävät pukua"-ajattelutapaa, kuulostaa niin epäkypsältä teinikapinalta. Asiaankuulumaton asu näyttää aina naurettavalta: farkut+paita näyttää idiootilta jos muilla on juhlapuku (esim. häissä) ja juhlapuku näyttää idiootilta jos muilla on farkut + paita (esim. pihatalkoissa).
Jos kyse on siitä että puku on epämukava, niin kyse on siitä että puku on huono! Hyvä kangas + istuvuus takaavat mukavuuden. Pukuja on myös niin monen tyylisiä, että luulisi jokaisen tyyliin ja persoonaan löytyvän sopivan, ainakin kun mukaan otetaan asusteet, paidan ja solmion värit yms.
Täysin samaa mieltä!!!
Minusta huono käyttäytyminen on noloa. Ja pukeutumiskoodiin ylimielisesti tai välinpitämättömästi suhtautuminen on erittäin huonoa käytöstä.
teidän naisten päässä liikkuu? Itse tykkään pukeutua. En tosin mihinkään perinteisiin juhlapukuihin mutta aina tilanteen mukaan, omalla tyylilläni.
Jos minä saisin valita toki miehei pukeutisi toisin kuin nyt, mutta lähtipä hän perhejuhliin missä vaatteissa hyvänsä en minä häntä häpeä.
Junttia on hävetä miestään mokomasta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä muut, mutta hänellä ei ole käytöstapoja.
Vai meinaako hän että jos hän ei pane pukua niin se tekee jotenkin muista pukeutujista naurettavia?
Minua huvittaa juhlissa ne mieshenkilöt keillä ei ole puvuntakki tai pukua. Näyttävät yleensä niin junteilta ja maalaisilta kuin ikinä voivat. Ja ikävä kyllä monesti se asu on just joku lila kauluspaita ja järkky kirjava kraka ja vaaleet housut, yäääh.
Jaa, pukeutujat eivät mielestäni ole naurettavia, mutta eivät myöskään ne, jotka eivät syystä tai toisesta tahdo sitä pukua laittaa. Käytöstavat pitäisi mielestäni näkyä jossain ihan muualla kun ulkoisissa tekijöissä. Olen sitten mielelläni vaikka juntti, mutta minusta on tyhmää "vaatia" pitämään pukua, jos se aiheuttaa toiselle "ahdistusta". Itse kunnioitan ihmisiä, jotka tulevat juhliin omana itsenään, oli sitten pukua tai ei.
esim. hautajaisiin olisi minusta erittäin huonotapaista laittaa vaikka punainen vesirajaminihame, tai lempifudisjoukkueen paita.
Jaa, pukeutujat eivät mielestäni ole naurettavia, mutta eivät myöskään ne, jotka eivät syystä tai toisesta tahdo sitä pukua laittaa. Käytöstavat pitäisi mielestäni näkyä jossain ihan muualla kun ulkoisissa tekijöissä. Olen sitten mielelläni vaikka juntti, mutta minusta on tyhmää "vaatia" pitämään pukua, jos se aiheuttaa toiselle "ahdistusta". Itse kunnioitan ihmisiä, jotka tulevat juhliin omana itsenään, oli sitten pukua tai ei.
Kaikki muut viel jotenkuten meni, mut ei hautajaiset. Mun isän hautajaisissa oli yksi vieras farkkukauluspaidassa! En varmasti ikinä unohda sitä. Samainen mies tuli isäni 50v päiville nuhjuisena bändipaidassa (vaikka itse oli saman ikäinen). Mun tekee vieläkin pahaa katsoa kuvaa jossa isäni oli puku päällä kuoharilasi kädessä ja vieressä kaverinsa mustassa bändipaidassa. Kai hän uskoo että hän on niin erikoinen ihminen ettei pukeutumissäännöt koske häntä. Hänen vaimonsa oli kyllä pukeutunut siististi.
Mun mielestä pukeutuminen ei ole sitä että halutaan hienostella, vaan pukeutumisella kunnioitetaan sankaria. Pukeutuminen on tapa näyttää että tämä päivä on erityinen myös vieraalle. Kyllä mä sulatan vielä suorat housut ja kauluspaidan. Jopa farkut ja kauluspaidan ilman kravattia jos tietää jo etukäteen että juhlat ei ole erityisen muodolliset eikä sankarikaan pukeudu pukuun.
en pidä juhliin pukeutumisesta. Mutta hampaat irvessä pukeudun siististi. Minustakin on ehkä hieman hienostelua minun makuuni se pukeutuminen, mutta tottakai pukeudun sankarin kunniaksi. Sellaisissa juhlissa huonosti pukeutuneet ovat yleensä olleet jotain vähän reppanoita joilla ei varmaankaan ole kunnon pukua, mutta toisaalta näkee että ovat yrittäneet parhaansa vaikka näyttävät silti nuhjuisilta. Jos taas ei ole pukeutunut kunnolla vaikka todennäköisesti olisi voinut, niin kyllä siitä tulee olo että hän pukeutumisessaan viestittää ettei arvosta isäntäperheen hienostelua ja onhan se tosi epäkohteliasta ja junttia.
Kun itse tai mies on olut sankari niin olen järjestänyt synttäreinä "kesäjuhlat" joissa kutsussa on mainittu vapaamuotoinen mukava pukeutuminen. Vieraat ovat silloin tulleet lähinnä rennoissa kauluspaidoissa ja jopa farkuissa (joka on ihan ok) tai siisteissä shortseissa jos on ollut kuuma päivä. Kyllähän sitä itsekin ilahtuu ettei vieraat pukeudu päivänäni ihan niin kuin muinakin päivinä ja ovat vuokseni pukeutuneet siististi.
Onko mulla Suomen ainoa mies, joka ei suostu ostamaan juhlapukua?
Eli kun tapasin aikoinaan mieheni, niin silloin se oli juuri tuollainen, että eihän hän sitä pukua mihinkään tarvi, että housut ja kauluspaita kelpaa hyvin. Tietysti minä olin järkyttynyt, että 25-vuotias mies vierastaa puvun käyttöä kuin joku teinipoika (jotka ei edes ne nykyään vierasta pukua).
Asiasta ensin vähän väiteltiin, kunnes se tuli oikeasti ajankohtaiseksi, kun oli mun kaverin häät tulossa. Mulla oli silkkileninki ja häät oli hienot kartanossa limusiineineen ja ilotulituksineen. Ja meidät oli plaseerattu ihan morsiusparin viereiseen pöytään, joten mulle ei tullut kuuloonkaan että mun poikaystävä tulisi jossain eriparisessa kyhäelmäasussa näyttäen pikkupojalta.
Kun sitten sanoin miehelle, että sen on nyt aika mennä ostamaan itselleen puku, että päästään sinne häihin, niin mies vastasi, ettei hän ala pukua ostamaan jonkun mun kaverin häiden vuoksi. Johon minä vastasin, että selvä, ei sen tarvi, minä voin kyllä ostaa sen puvun sille. Ja että mies voi itse valita tuleeko sovittamaan sitä pukua vai ostanko minä sen sovittamatta.
Se taisi ottaa sen verran kunnian päälle, että sillä sain miehen pukuliikkeeseen, ja muistaakseni se ihan itse sen puvun sitten maksoikin. Mutta kyllä minä sen olisin ilomielin maksanut.
Ja kyllä sillä puvulla on ollut käyttöä. Viidessä vuodessa se on kulunut jo niin, että uusi olisi pitänyt ostaa jo viime vuonna.
Minun on nytaivan pakko miehenä kommentoida tätä keskustelua. Aivan liian usein tuijotetaan että pitää olla puku, ja muita vaihtoehtoja ei saisi olla olemassakaan. Eikö se ole naisilta hieman itsekästä ajattelua kun heillä itsellään on kuitenkin muita vaihtoehtoja vaikka miten. Pääasiahan on että mieskin pukeutuu juhlavasti. Ei sen aina tarvitse olla se viimeisenpäälle vakioitu tumma puku. Itse en edes omista tummaa pukua ja käytän juhlissa yleensä aina kilttiä ja muita hauskoja yhdistelmiä. Kenenkään juhlista ei ole tullut häätöä tai jupinaa pukeutumisesta. Tämä on asenne kysymys että aina pitää olla puku, vai naiset laitatteko aina päällenne pikkumustan joka juhliin, kysyn vaan...
t. Puvuton mies
Mies ei lainkaan viihdy puvussa eikä haluaisi laittaa. Kun ruvettiin seurustelemaan, se omistikin vain jotain ikivanhoja isoisänsä jäämistöpukuja :)
En oikein tiedä mistä asiassa täysin on kyse: mies on korkeakoulutettu ja akateemisesta suvusta, isänsä pukeutuu mielellään pukuihin, miestä ei erityisesti kammotta pukuihin pukeutuvat myyjät tms. EHkä ei rehellisesti vain viihdy puvussa?
Meillä homma hoidettiin niin, että miehelle ostettiin hyvän myyjän avustuksella kaksi hyvälaatuista pukua: tumma ja sitten sellainen arkisempi, ja minä vain yksinkertaisesti komennan häntä laittamaan ne päälle kun lähdetään niitä vaativiin tilaisuuksiin. Puvut on ostettu varmaan 10 vuotta sitten, mutta hyvälaatuisina ja -mallisina kelpaavat yhä eivätkä juuri kulu käytössä ;) Perustelen miehelle pukuun pukeutumista mm. sillä että se on tosi helppoa (ei tarvitse miettiä mitä laittaisi!), juhlien ja juhlittavien kunnioituksella ja sillä että minä en halua erottua joukosta.