Lue keskustelun säännöt.
Työnantaja odottaa taaperon vanhemmalta ekstrajoustoa töissä - onko muilla tällaista?
19.05.2022 |
Sen tajuan, että työt hoidetaan ihan normaalisti, oli perhetilanne mikä tahansa. Sitä en ymmärrä, miksi ihmeessä työnantaja ajattelee joustoa löytyvän pikkulapsiarjessa vielä kaikkeen ylimääräiseen. Minulla on 1 v lapsi kotona ja palasin juuri hoitovapaalta töihin. Työnantaja ehdotti, että osallistuisin työn ohessa yli 2 viikkoa kestävään koulutukseen vuoden aikana (olisin aina kerrallaan koulutuksessa muualla Suomessa 5 päivää + matkat, en voi siis käydä koulutuksessa kotoa käsin). Eli olisin pois kotoa yli kaksi viikkoa sen lisäksi, että joudun olemaan työmatkoilla jo valmiiksi pari viikkoa vuodesta. Olisin siis yli kuukauden pois kotoa vuoden aikana työmatkoilla ja koulutuksessa (työni ei ole matkatyö, vaan pääasiassa ollaan työpaikalla). Puolisoni joutuisi olemaan täysin vastuussa lapsesta työmatkojeni ja koulutusjaksojen ajan + puolison töiden takia tuollaiseen koulutukseen sitoutuminen olisi todella vaikeaa. Eikä rehellisesti sanottuna riittäisi jaksamista pitkään koulutukseen töiden ohessa, kun töissä ja pikkulapsiarjessa on riittävästi hommaa. Koulutus on onneksi vapaaehtoinen, niin sanoin, että tässä elämäntilanteessa tuollainen pitkä poissaolo taaperon luota on minulle mahdoton. Katsellaan sitten, kun lapsi on vähän isompi. Sinänsä en vastusta koulutusta, mutta ajankohta on aivan väärä. Haluan käyttää jaksamiseni nyt töissä ja kotona, en kouluttautumalla. Olen ollut jo vuosia työelämässä ja työt kyllä hoituvat, vaikka en nyt koulutukseen menisi.
Erityisesti tämä koulutusasia pännii siksi, että aikanaan ennen lasta olisin halunnut käydä yhden tärkeän koulutuksen, josta olisi ollut hyötyä työssäni. Koulutus ei ollut pitkä eikä kallis. Työnantaja eväsi koulutuspyyntöni joka vuosi suoralta kädeltä ja sanoi, että tuon koulutuksen aika ei ole vielä ja olen liian nuori lähtemään tuohon koulutukseen. Tuo koulutus olisi mm. antanut minulle mahdollisuuden työllistyä toiseen työpaikkaan, kun olisin pätevöitynyt lisää. Maksoin tuon koulutuksen omasta pussistani ja kävin sen omalla ajallani, mistä työnantaja ei ollut lainkaan mielissään. Eivät kuitenkaan voineet estää, koska kävin koulutuksen vapaa-ajallani. Lapsettomana tuo onneksi onnistui helposti. Kummasti nyt on muuttunut ääni kellossa kouluttautumisen suhteen ja pikkulapsiarjessa pitäisi jaksaa kouluttautuakin. Sen takia nimenomaan halusin kouluttautua aiemmin, että ei nyt tässä vaiheessa tarvitsisi.
Onko muilla työnantaja odottanut vapaaehtoisiin koulutuksiin osallistumista ja muuta ylimääräistä, kun olette eläneet pikkulapsiarkea?
Kommentit (33)
Ei ole mitään velvollisuutta joustaa.
Jos teet työsi niin se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mitenkään liikaa, onhan sillä toinenkin vanhempi.
Sinä olet töissä ko työpaikassa ei lapsesi. Työnantaja on vastuussa yrityksestä ei lapsestasi. Lapset, serkut, mummot ja muut eivät ole työnantajan ongelma
Moni mies lähtis riemusta kiljuen, kun sais olla pois kotoa. Ehkä pomosi kuvitteli sinun ajattelevan samoin.😁
Hoitovapaalta palaavia ja pienten lasten äitejä ei haluta työpaikoille. Koska potkuja ei voi antaa, niin aletaan vaatia mahdottomua, ja sillä yritetään savustaa ihmistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuon koulutuksen käyminen on vapaaehtoista eikä se ilmeisesti (?) nosta palkkaasi, miksi ihmeessä kävisit sen?!
En lähtisi minäkään. Joku parin päivän koulutus nyt olisi ihan eri asia, mutta tuo on todella pitkä aika. Tuohan jo edellyttäisi puolison työpaikaltakin jotain joustoa, jotta puoliso saa hoidettua päiväkotikuviot ja muut yksin.
Vaikka jotkut länkyttää tässä, että perhe on yksityisasia, niin kohtuutonta on vaatia keneltäkään jotenkin kuormittavassa elämänvaiheessa olevalta tuollaiseen osallistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina työnantaja saa ehdottaa. Ihan ihme narinaa asiasta, mikä on pelkästään positiivinen.
Itse olin taaperoaikana reissussa jonkin verran, onhan sillä lapsella isäkin.
Mä oon kotona lapsen kans ja palaan syksyllä töihin. On miehen kans sovittu, että kumpikaan ei ota mitään tuollaista ylimääräistä nyt muutamaan vuoteen, kun lapsi on pieni. Siinä on riittävästi, että ollaan kumpikin töissä, hoidetaan lapsi ja saadaan itsekin jossain välissä levätä. Jaksamiskysymys. Ja kyllä minä mieluummin käytän sen liikenevän vapaa-ajan omiin harrastuksiin kuin johonkin työhön liittyvään koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä työnantaja ajatteli sun olevan kiinnostunut kouluttautumaan, kun olit kiinnostunut kouluttautumisesta ennen lasta?
"Onhan sillä lapsella toinenkin vanhempi, hoitakoon hän!"
Anteeksi nyt vaan, mutta on täysin eri asia hoitaa lasta vaikka viikko täysin yksin kuin puolison kanssa vastuun jakaen. On oikeasti todella raskasta käydä töissä, viedä ja hakea päiväkodista, laittaa ruoat, käydä kaupassa, siivota ja touhuta lapsen kanssa - ja kaikki tuo yksin. Mitään taukoa et saa, kun ei ole toista aikuista jakamassa taakkaa. Minua turhauttaisi, jos puolisolle tulisi pari viikkoa ylimääräisiä työmatkoja vuodessa - se tarkoittaisi sitä, että minulle kaatuisi arjen pyörittäminen yksin noina aikoina. Ei todellakaan olisi kiva juttu, varsinkaan kun tukiverkkoja ei ole. Nostan hattua yksinhuoltajille, jotka tuota jaksavat.<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olen muista inhottava, mutta mä en todellakaan jousta mitään ylimääräistä työpaikan takia. Työnantaja ei ole joustanut minun suuntaani, joten miksi minunkaan pitäisi? Saan palkan tekemästäni työstä, en siitä, että otan jotain ylimääräistä hoidettavaksi.
Mun olisi pitänyt lähteä yön yli koulutukseen, vaikka imetän 9kk ikäistä vauvaa enkä heru pumpulle. Luonnollisestikaan vauvan tai sen toisen vanhempainvapaalla olevan vanhemman yöpymistä ei olisi kustannettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitovapaalta palaavia ja pienten lasten äitejä ei haluta työpaikoille. Koska potkuja ei voi antaa, niin aletaan vaatia mahdottomua, ja sillä yritetään savustaa ihmistä pois.
Miten tuo savustaminen onnistuu käytännössä? Työntekijä voi kieltäytyä noista mahdottomuuksista.
Kumma, kun kukaan ei ajattele tässä keskustelussa lasta. Miltä siitä 1 v taaperosta tuntuu, jos se lähin vanhempi (äidistä tässä nyt todennäköisesti puhutaan) olisi pitkiä aikoja pois? Ei se olisi lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitovapaalta palaavia ja pienten lasten äitejä ei haluta työpaikoille. Koska potkuja ei voi antaa, niin aletaan vaatia mahdottomua, ja sillä yritetään savustaa ihmistä pois.
Miten tuo savustaminen onnistuu käytännössä? Työntekijä voi kieltäytyä noista mahdottomuuksista.
Voi kieltäytyä. Ja saa sillä hankalan työntekijän maineen. Ja sen takia alkaa saada huonoa kohtelua esimiehiltä, saa huonoimmat vuorot tai ikävimmät työtehtävät jne. Sitä se savustaminen on. Pakotetaan toinen hankalaan ja inhottavaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun kukaan ei ajattele tässä keskustelussa lasta. Miltä siitä 1 v taaperosta tuntuu, jos se lähin vanhempi (äidistä tässä nyt todennäköisesti puhutaan) olisi pitkiä aikoja pois? Ei se olisi lapsen etu.
Tämä. Vuoden ikäiselle lapselle yksi päivä ja yö erossa vanhemmasta on jo paljon. Vastaisi sitä, jos tuo kolmekymppinen vanhempi ei näkisi puolisoaan kuukauteen. Pienelle lapselle poissaolot ovat eri tavalla raastavia kuin isolle lapselle, joka jo ymmärtää, missä se kadonnut vanhempi on.
Olen törmännyt vähän vastaavaan. Eräässä työpaikassa laitettiin välillä oikein hankalia vuoroja, kun lapset oli pieniä. Ei olisi ollut iso vaiva laittaa niitä fiksuja vuoroja. Vedottiin toki siihen, että ei yhdelle voi tehdä tiettyä listaa lasten perusteella. No, muutama muu kyllä sai tehdä tiettyjä vuoroja. Eikä se olisi ketään häirinnyt, työkaverit päinvastoin ihmetteli tuota asennetta myös. Koskaan en ollut poissa lasten takia, ei he juuri koskaan kipeinä ole. Nytkin kyseisessä paikassa on pulaa tekijöistä, mutta en edes kysy. Vaikka nyt työtön olenkin.
En ole esimies, mutta minusta on itsestään selvää, että seuraavilta ryhmiltä ei vaadita jotain ekstraa töissä:
-raskaana olevat/pienten lasten vanhemmat
-omaishoitajat/iäkkäitä vanhempiaan saattohoitavat
-syövästä tai muusta vakavasta sairaudesta toipuvat/jos työntekijän perheenjäsen on tällainen toipilas
Ihan oikeasti noissa tilanteissa sen työntekijän jaksaminen menee siellä kotioloissa ja töissä mennään sillä minimillä, mitä pystytään. En näe mitään syytä olettaa, miksi työntekijästä pitäisi repiä jotain ekstraa irti, jos muutenkin on jo kuormittava tilanne kotona.
Työnantajan tyhmyyttä edes ehdottaa asiaa. Mulla pomo ehdotti myös tuollaista töihin palatessa. Hänellä oli jo sen verran isot lapset, että oli unohtanut millaista ihan pienen kans on.