9v ei opi eikä halua oppia tuntemaan kelloa,suuttuu vain kun ehdotan että opetellaan
Eihän tuota voi laittaa itsenäisesti lähtemään kouluun kun ei osaa katsoa lähtöaikaa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä diginatiivit opi välttämättä koskaan kunnolla viisarikelloa. Tyttäreni on 23 ja joutuu edelleen pinnistelemään viisarikellon kanssa. Osaa kyllä, mutta ei yhtä luontevasti, kuten me kalkkikset.
Joku on käynyt tätä alapeukuttamassa, mutta ihan tottahan tämä on. Jokunen vuosi sitten oli ihan uutinenkin, jossa opettajat kertoivat, että moni nuori ei hahmota viisarikelloa lainkaan.
Alapeukutin, koska kyse 23-vuotiaasta! Olen itsekin 23, ja vielä mun lapsuudessa viisarikello oli se normi ja digikello spesiaalimpi. Ongelma koskee ehkä heitä, joiden eka puhelin ollut älykännykkä, kaikissa kodinkoneissa ollut lapsuudesta asti digikello, ranteessa kellon sijaan älykello... Nää asiat on muuttunu vasta meidän ysiysien nuoruudessa.
Minä 32 v. olen niin jäykkis, että esim. suunnitellessa työpäivän tekemisiä ja ehtimisiä pitää aina nähdä oikea kellotaulu, ja sormella viisaroida siihen, missä vaiheessa aion olla tekemässä mitäkin. Digitaalikellosta en hahmota ajan kulumista samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä diginatiivit opi välttämättä koskaan kunnolla viisarikelloa. Tyttäreni on 23 ja joutuu edelleen pinnistelemään viisarikellon kanssa. Osaa kyllä, mutta ei yhtä luontevasti, kuten me kalkkikset.
Joku on käynyt tätä alapeukuttamassa, mutta ihan tottahan tämä on. Jokunen vuosi sitten oli ihan uutinenkin, jossa opettajat kertoivat, että moni nuori ei hahmota viisarikelloa lainkaan.
Alapeukutin, koska kyse 23-vuotiaasta! Olen itsekin 23, ja vielä mun lapsuudessa viisarikello oli se normi ja digikello spesiaalimpi. Ongelma koskee ehkä heitä, joiden eka puhelin ollut älykännykkä, kaikissa kodinkoneissa ollut lapsuudesta asti digikello, ranteessa kellon sijaan älykello... Nää asiat on muuttunu vasta meidän ysiysien nuoruudessa.
Mä olen 45, ja kaikilla oli digitaalikello mun lapsuudessani! Niitä tosin paheksuttiin, koska arveltiin etteivät lapset opi kellotaulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä diginatiivit opi välttämättä koskaan kunnolla viisarikelloa. Tyttäreni on 23 ja joutuu edelleen pinnistelemään viisarikellon kanssa. Osaa kyllä, mutta ei yhtä luontevasti, kuten me kalkkikset.
Joku on käynyt tätä alapeukuttamassa, mutta ihan tottahan tämä on. Jokunen vuosi sitten oli ihan uutinenkin, jossa opettajat kertoivat, että moni nuori ei hahmota viisarikelloa lainkaan.
Alapeukutin, koska kyse 23-vuotiaasta! Olen itsekin 23, ja vielä mun lapsuudessa viisarikello oli se normi ja digikello spesiaalimpi. Ongelma koskee ehkä heitä, joiden eka puhelin ollut älykännykkä, kaikissa kodinkoneissa ollut lapsuudesta asti digikello, ranteessa kellon sijaan älykello... Nää asiat on muuttunu vasta meidän ysiysien nuoruudessa.
Älykännykkäänkin saa viisarikellonnäytölle. Mullakin on, hahmotan siitä vilkaisulla ajan paljon helpommin.
Minä olin lapsena samanlainen, että suutuin, kun äiti yritti opettaa jotain. Johtui siitä, että en luottanut äitiin. Jouduin aina pelkäämään, että mikä jekku tässä on, miten äiti nyt huijaa, miten hän aikoo kääntää tämän minua vastaan, miten hän aikoo häpäistä minut.
Koulussa olin sitten ihan innokas oppimaan.
Eivät kaikki osaa. Taustalla on yleensä muitakin hahmottamisvaikeuksia tai esim. dyskalkuliaa eli numerosokeutta.
Kännykkä auttaa siinä ihanasti, että sen voi laittaa soimaan tiettyyn aikaan. Niin minunkin kellon huonosti tunteva lapsi tekee. Hän myös varmuuden vuoksi lähtee aina vähän etuajassa. Tasatunnit ja puolen hän hahmottaa nykyään hyvin, mutta nää "25 yli" ja "10 vaille" on hänelle tosi haastava konsepti, joita ei harjoittelusta huolimatta meinaa muistaa tai oppia.
Meillä laitetaan tytölle puhelimeen herätykset, milloin nousta aamulla ylös ja lähtee kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nämä diginatiivit opi välttämättä koskaan kunnolla viisarikelloa. Tyttäreni on 23 ja joutuu edelleen pinnistelemään viisarikellon kanssa. Osaa kyllä, mutta ei yhtä luontevasti, kuten me kalkkikset.
Joku on käynyt tätä alapeukuttamassa, mutta ihan tottahan tämä on. Jokunen vuosi sitten oli ihan uutinenkin, jossa opettajat kertoivat, että moni nuori ei hahmota viisarikelloa lainkaan.
Alapeukutin siksi että ärsyttää vastuuttomat vanhemmat. Miksi sitä viisarikelloa ei opeteta? Se on ehdottomasti asia mikä opetellaan kotona. Jos kelloa ei jostain syystä ole kodin seinällä, sellaisen voi ostaa kaupasta varmaan ihan kymmenellä eurolla. Digitaalinen kello opetellaan vasta myöhemmin.
Hahmottamishäiriö, niin viisarit vain heiluu.
Au pairina hoidin tyttöä, joka ei 10-vuotiaana tuntenut kelloa.
Myöhemmin hän opiskeli Iso-Britannian yliopistossa. Kannattaa säästää niin paljon rahaa, että voi myöhemmin ostaa lapselle opiskelupaikan jostain ulkomaisesta yliopistosta. En tiedä, toimiiko Suomessa.
Samaa ongelmaa ollut, se on hankalaa nykynuorille. Ihmettelin myös kun lapsi ei meinannut oppia englanniksi kuukausia vaikka on hyvä siinä muuten. Sitten selvisi, ettei hän osannut niitä edes suomeksi.
Itselleni on vaikeaa hahmottaa lähtöaikoja. Esim, matkaa 70 km, varattu aika on 13.15. Milloin pitää lähteä ajamaan, että ehtii sopivasti.
Opettakaa asioita jo ennen koulua, jotta tälläisiltä ongelmilta vältytään.
Kun muutaman kerran on koulussa tullut jälki-istuntoa myöhästymisen takia niin eiköhän motivaatiota ala tulla kellon opetteluun. Kotonakin kannattaa olla kotiintuloajat käytössä ja luonnollisesti rangaistus jos myöhästyy kotiintuloajalta.
Onko lapselle hankittu omaa rannekelloa missään vaiheessa? Rannekello on yleensä sellainen josta on iso apu kellon opettelussa sekä yleisesti että motivaation kannalta.
Kellon ymmärtäminen on hyvä alku geometrian ja suunnistuksen osaamiselle. Vai eikö diginatiivi tarvitse niitäkään?