Lue keskustelun säännöt.
Agilityryhmään tuli ihan tavallinen mies koiransa kanssa. Tästä ihmeestä melkein tapeltiin.
18.05.2022 |
Koiraharrastuksissa jokainen mies on varattu muutama viikko harrastuksen aloittamisesta.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pitää kukista, muumeista ja eläimistä.
Kävelytäppä kissaa remmissä, niin saat pelätä väkisinmakausta mammojen toimesta. Erikoispelottavia on humalaiset naiset
mies54v
Eipä ole tällaiseen pelkoon ollut aihetta, vaikka mulla on kävelyllä kaksi kissaa hihnoissa :)
M44
Jos haluat, että nainen lähestyy sinua, ota lyhyt katsekontakti ja hymyile. Jos näytät pelottavalta, ei me uskalleta tulla lähettyville vaikka sulla olisikin maailman söpöimmät kissat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkistä. Täytyypä lainata koira ja lähteä tarkastamaan tarjonta.
Kun minä ulkoilutan kissoja, tulee juttusille vain mummoja ja pikkulapsia. :( N36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuna näyttelyissä yksi pappa sanoi, että koirat aina opettaa naiset hyviksi. Eivät ole liian tarkkoja siisteydestä yms. Se nauratti. Varmaan tottakin.
Ja totta on, ettei koiralliset miehet (sinkut tai eronneet, ihan sama), kauaa ilman naista kulje, kun harrastuksen aloittavat.
Nim. Kolme koiraa
Koiraharrastajanaiset on oksettavia.
Niinpä, mikään ei ole hirveämpää kuin nainen joka tykkää liikkua luonnossa ja saa toisen luontokappaleen tottelemaan kohottamalla kulmakarvaansa.
Oikeasti koiraharrastajanaisia pelkäävät ja inhoavat ne miehet, jotka ovat epävarmoja mieheydestään ja olettavat, että kahden viikon päästä kun nainen sanoo "istu!" miehen perse on maassa ennen koiraa.
Ja niinhän se näiden palstamiesten kanssa menisikin.
20v koiraharrastuksessa mukana olleena suosittelen jokaiselle eläinrakkaalle sinkkumiehelle niitä apajia! Siellä todella saa valkata kenet ottaa, on nuorta ja vanhaa. Olen myös huomannut että ulkonäkö ei ole tärkeyslistan yläpäässä jos harrastat koirilla, naiset näkee sinusta sen muun kauneuden. Hyvin usein nähnyt kauniin naisen, ja hyvinkin rosoisen tai hintelän tai jollaki tavoin ei ulkonäöltään erityisen vetävän kanssa suhteessa, juurikin siellä koiraharrastajien keskuudessa.
On tietenkin hullujakin osa harrastajista, siis sen koirien hoivaamisen ja hyysäämisen kannalta. Mutta on myös niitä mitkä suhtautuu koiraansa ja niiden pitoon hyvin tavallisesti, kuten tavalliset koiranomistajat. Tämän voin vakuuttaa lukemattomien leirien ja tiiviiden kanssakäymisten perusteella, ei kaikilla ole niin fanaattinen suhtautuminen. Myös on paljon harrastajia ketkä tekee sitä vasemmalla kädellä, käy silti ihan samoissa harjoituksissa kuin ne fanaattisetkin. Joten ei pidä säikähtää että osa on hyvinkin omistautuneita koirilleen.
Itse en puhu agilitypiireistä, vaan ihan kaikki. Palveluskoiralajit, metsästyskoira, tapakasvatuskurssit, ihan mitä vaan järjestetään eri koiraharrastus yhdistysten nimissä.
Sinne vaan niin loppuu se ainainen vaikea naisseuran löytäminen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Agilitymiehet ei ole kovin kiinnostavia deittimielessä.
Paitsi jos olet agilitynainen.
Tuo on harrastuksena niin aikaavievää ja matkustelua vaativaa että harrastaja on hyvin todennäköisesti nuorehko nainen jolla ei ole perhettä tai ainakaan kovin intensiivistä parisuhdetta.
Kun rupesin muistelemaan tuntemiani agilityharrastajia niin kaikki kolme olivat noin. 30v koulutettuja sinkkunaisia joilla biologinen kello oli jo torkutettu pari kertaa mutta pirahteli viiden minuutin välein.
Tässä kohtaa monesti tulee juurikin se ongelma, että törmää liian vimmaiseen ihmiseen. Ollaan ihan lukossa johonkin tiettyyn ja se määrittää koko muun elämän.
Itselläni on koiria, harrastan niiden kanssa, mutta niin, ettei edes koirilla ole pakkomiellettä tiettyyn lajiin. Toimin monipuolisesti niiden kanssa ja mikään ei ole kiveen hakattua.
Harrastan myös muuta, mutta en vimmalla.
Juoksen kiljuen karkuun, kun tapaan ihmisen, joka harrastaa purjehtimista. Se tarkoittaa vinossa könöttämistä keväästä syksyyn jossain paatissa.
Samoin seinäkiipeily, roikutaan joka päivä jossain palikkaa hamuten.
Ammunta, *pam pam* ja miten upeaa ja mahtavaa. Pelataan kotona, ammutaan radalla, luetaan tussarilehteä ja silmät kiiluen himoitaan jotain loistorynkkyä.
Pyöräily. 140km illassa. Kiva. Ja rahkaa päälle.
Mopo/auto. Jatkuvat öljytahrat ja pärinä.
Jotenkin tulee fiilis, että ihmiset jumiutuvat liian helposti.
On kiva vaeltaa, ratsastaa, soutaa, pyöräillä, metsästää, tanssia... Ihan mitä vain, mutta ilman vimmaa. Sillä tavalla rennosti.
Etsipä siihen kumppania...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs harrastus toimis sitten toisin päin, että mistä nainen löytäis pomminvarmasti hyvää seuraa? Tässähän tosiaan nämä agilityharrastajanaiset ovat jo sikäli laadukkaita, että ovat aktiivisia, liikunnallisia ja sosiaalisia, kun tuollaista harrastavat. Niin mikä toimis samaan tapaan naiselle, että mistä löytyis todella helposti kelpoa miesseuraa?
Retkeily-, eräily-, kalastus- ja metsästysmaailmasta. Suurin osa eräjormista on nykyään todella tasokasta sakkia. Vanhempi polvi usein vähän viinaan menevää.
Ammuntaurheilu on takuuvarma myös. Siinä on sitten sekä lääkäri että vallesmanni tehnyt esikarsinnan naisen puolesta, kun kollot ja pöyrööt ei saa nykyään enää aselupia.
Vapepa, SRVA ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on myös hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä ulkoilutan kissoja, tulee juttusille vain mummoja ja pikkulapsia. :( N36
Kunnes kerran ilta-auringossa kävelee vastaan se oikea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suurin osa koiranaisista sinkkuja vai onko varatutkin siellä torttu kosteana hakemassa miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs harrastus toimis sitten toisin päin, että mistä nainen löytäis pomminvarmasti hyvää seuraa? Tässähän tosiaan nämä agilityharrastajanaiset ovat jo sikäli laadukkaita, että ovat aktiivisia, liikunnallisia ja sosiaalisia, kun tuollaista harrastavat. Niin mikä toimis samaan tapaan naiselle, että mistä löytyis todella helposti kelpoa miesseuraa?
Kuntosoutu; myös kirkkovene soutu.
Kaikki ketkä soutaa yli 10 km lenkkejä, ja Sulkavalla 30 / 60 km, eivät ole lihaskunnoltaan pelkkiä nollia.
Merimelonta.
Yli 10 km ei muuten ole hyvällä veneellä matka eikä mikään, jos oikeasti osaa soutaa. Meinaan kun et aikarajaa mitään antanut, 10 km soutaminen ei vaadi mitään sen erikoisempaa kuntoa. Jos ei tarvitse soutaa kovaa tai kovassa aallokossa, hyvällä veneellä kokenut soutaja jaksaa soutaa ihan loputtomiin, vaikka ei olisi mitenkään kisakunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu haluaa agilitya harrastavan naisen?
Liikunnallisen aktiivisen eläinrakkaan naisen? Jotkut haluavat.
Kokeilin joskus. Kaikkialla oli karvoja. Niiden petojen kanssa piti kolmesti päivässä vetää kilometrien lenkki. Kun vähänkään pitemmälle lähti oli takakontissa show ja perillä show ja koirathan kaikkialla oli keskiössä.
Kun halusin viettää pitkää aamua sängyssä (aina kun ei ollut töitä), jäin yksin kun toinen lähtee huurteisille pelloille etsimään jotain jälkiä. Lisäksi oli ilmeisesti hauskaa käyttää tunteja sen koiran komentamiseen jotta tekisi jonkun voltin mikä testataan jossain koiratutkinnossa. Ja ne otukset söi kaiken mitä jätin keittion pöydälle. Joo oli vähän liikaa kun olisin halunnut vain mukavan naisen.
Kuulostaa siltä, että oli naisen voitto päästä sinusta eroon.
Sinulla oli kumppanina itsenäinen ihminen, jolla on omia mielenkiinnonkohteita, ja sinä kitiset että olisit halunnut vaan "mukavan naisen"?
En tajua ihmisiä, joille riittää se, että kumppani on "mukava". Kuulostaa uskomattoman tylsältä. Mutta tietysti jos itseä kiinnostaa vaan telkkarin katsominen, onhan se raskasta jos toisella on elämässä mielenkiintoa ja intohimoa.
Ne koirat ei muuten kunnioittaneet sinua, jos ottivat jättämääsi ruokaa pöydältä. Minulta ei ole yksikään koirani varastanut -ei edes se yksilö, joka otti tyynesti anopin kädessä olevasta voileivästä päälliset. En viitsinyt edes torua.
Mikä koirarotu helppo aloittelevalle agilitymiehelle?
M36 183cm/76kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu haluaa agilitya harrastavan naisen?
Eläinihkuttajanaiset on rasittavia. Oli se koira tai hevonen niin siihen pitää hurahtaa. Yhteistä näille naisille on se että haluavat jotain/jonkun joka tottelee.
Jaa. Mitä mielestäsi sitten haluaa mies, jolla on vaikka neljä koiraa? Tunnen useitakin, joilla on. Paimen- tai metsästyskoiria.
Vai olisiko niin, että nainen tahtoo harrastaa asiaa, jota harrastetaan eläimen kanssa? Esim. esteratsastus on vähän huonoa ilman hevosta. Samoin MEJÄ ilman koiraa. Jne.
Yhteistyö ja kumppanuus eläimen kanssa on hieno asia. Mutta jos ei sellaiseen kykene, ei tietenkään pysty ymmärtämään asiaa.
Onneksi meillä koira- ja hevosnaisilla ei ole koskaan viennistä pulaa, ei olla palstamiesten varassa. En ole missään muualla kuin tällä palstalla törmännyt miehiin, jolle naisen eläinharrastus olisi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvan flirtin ja ehdottelun lisäksi jokainen nainen tuntui olevan jotenkin päästään vialla koiriensa kanssa. Tai, oli siellä yksi vähemmän sekaisin oleva nainen, hänen kanssaan sitten tapailinkin melkein vuoden...
Tunnen muutaman koira- kissa- ja hevosharrastajanaisen joten voin vahvistaa että kaikki muumit eivät yleensä ole laaksossa.
Yleensä tarina on pohjimmiltaan sama: akateemisella naisella kriteerit olivat mallia "prinssi noutaa valkoisella ratsulla" liian monta vuotta ja kaikki kaveritkin kaikkosivat lopulta ympäriltä lapsiperheen ruuhkavuosien syövereihin.
Oman perheen ja lasten puutteessa hoivaamisvietti suunnataan eläimiin ja touhu lipsuu välittömästi lapasesta. Eläinharrastus ei päätä sekoita, kuuppa oli jo valmiiksi himmennyt kun tuo aloitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu haluaa agilitya harrastavan naisen?
Liikunnallisen aktiivisen eläinrakkaan naisen? Jotkut haluavat.
Eh, nuo jotkut aktiiviharrastajat tuppaa olemaan luonteeltaan sitä porukkaa joista joutuu toteamaan että "avoid".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs harrastus toimis sitten toisin päin, että mistä nainen löytäis pomminvarmasti hyvää seuraa? Tässähän tosiaan nämä agilityharrastajanaiset ovat jo sikäli laadukkaita, että ovat aktiivisia, liikunnallisia ja sosiaalisia, kun tuollaista harrastavat. Niin mikä toimis samaan tapaan naiselle, että mistä löytyis todella helposti kelpoa miesseuraa?
-Harvinaisemmat kamppailulajit, kuten filippiiniläiset (FMA).
-Teknisen alan kerhot, kuten jotkut hackclub tyyliset, missä porukka rakentelee vaikka elektroniikkaa.
-Ammuntaan liittyvät harrastukset.
Tuossa voi sittne valita vähän preferenssien mukaan. Teknisissä kerhoissa käy nörtit, jotka voi olla hyvinkin rikkaita. Kamppailulajityypit on yleensä atleettisia. Ammunta kertoo yleisestä lainkuuliaisuudesta, eli poliisi on antanut aseluvan. Noista voi sitten valita omaa preferenssiä.
Itse varmaan naisena valitsisin jonkun filippiiniläisen kepinheiluttelulajin, kuten kuten escriman. Ei perustu voimaan, joten nainen pärjää hyvin, eikä ole kontaktilaji. Kehittää uskomattomasti koordinaatiota, kun eri käsillä tehdään eri asioita samaan aikaan, ja yleensäkin kaikki tehdään myös vasemmalla. Halpaa, ei tarvi kuin rottinkikepit ja verkkarit. Treeneissä ja leireillä on 99% miehiä. Porukka on kohteliasta ja rauhallista.
Suosittelen! Ihan harrastuksenakin! Oppii heilumaan keppien/miekkojen/yms. kanssa.
Minä kannustaisin budo-lajeihin. Niissä on toki paljon naisiakin, mutta niillä perinteisillä dojoilla, missä edelleen korostetaan kurinalaisuutta ja kunnioitusta, löytää tasokkaita miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin tansseihin, nyt agilityyn.
Turvallisempaa jonkun saksanpaimenkoiran kanssa lähteä vaikka kahville miehen luo.
Vierailija kirjoitti:
koiranaiset eivät ole ihan normaaleja. tinderissä niillä on lähinnä koirankuvia tai, jos jossain kuvassa näkyy oma naama, niin se on pusuttelemassa koiran kanssa.
Niin, katsos kun meillä on muutakin tekemistä kuin ottaa tai otattaa kuvia itsestämme.
Mutta jos haluat turhamaisen naisen, jonka elämän tarkoitus on kuvata itseään, niin skrollaa sinne mihin ne eit nyt sitten skrollataankaan.
Allekirjoitan niin aloituksen. Naispuolinen ystäväni ei tapaturman takia voinut viedä koiraansa sovittuun koirajuttuun. Minä tarjouduin viemään, kun muutenkin ulkoilutin piskiä. Voi herrajumala sitä menoa, varsinkin sen jälkeen kun naiskoiranomistajille selvisi, että olen sinkku. Kirjaimellisesti harrastustilanteista olisi pitänyt paeta ilmastointikanavia pitkin, niin kuin josku aikoinaan Hotelli Vantaan yökerhosta. Jatkuvan flirtin ja ehdottelun lisäksi jokainen nainen tuntui olevan jotenkin päästään vialla koiriensa kanssa. Tai, oli siellä yksi vähemmän sekaisin oleva nainen, hänen kanssaan sitten tapailinkin melkein vuoden...