Mikä on rakkain paikkasi maailmassa?

Ruskea Talo Turussa.

Serkkujen lapsuudenkoti, koska se on ollut myös äitini lapsuudenkoti. Niin rakastan sitä taloa, vaikka tuskin enää sinne pääsen käymään. :(

Oma sänky, painopeitto ja kaksi halityynyä.

Mummola Saimaan rannalla, jossa vietin lapsuuteni kesiä sekä joulu- ja hiihtolomia serkkujeni kanssa. Talo oli mäellä ja pihalta näkyi metsää sekä pelto joka päättyi rantaan. Pääskyset lentelivät pihalla ja sujahtelivat pesiinsä navetan vintille. Kesäisin nukuimme aitassa ja kun aamulla aukaisi silmänsä, näki aitan seinän raosta paistoiko aurinko. Pellon reunassa kulki polku venerantaan. Laulurastaat ja punakylkirastaat säestivät matkaamme uimaan tai onkireissuille. Rannalla odottivat onget jotka nostimme soutuveneeseen ja soudimme läheiselle luodolle tai saareen narraamaan kaloja. Kalalokit ja tiirat liitelivät läheisyydessä. Kissoille riitti pikkukaloja. Kesäiset heinäntekotalkoot olivat muistorikkaita. Kahvitauko oli pellon reunalla ja janojuomana oli kotikaljaa. Kaikki hyvät metsämansikkapaikat tiedettiin. Jos ei ollut astioita mukana, kerättiin mansikat pujottamalla ne pitkiin heiniin. Lehmiä haettiin laitumelta lypsylle. Posti piti hakea monen kilometrin päästä vuoroviikoin naapurin kanssa. Elämä on kuljettanut minut pois näistä maisemista, mutta kun suljen silmäni, palaan mielessäni näihin rakkaimpiin maisemiin.

Oma sänky.

Tämä nykyinen kotini, iso vuokrayksiö. Olen asunut täällä kohta 20 vuotta. 

Tämä on hyvä pohja, ei niin kuin nykypäivän asunnot. Ihanat maisemat, paljon puita ja järvikin näkyy vielä silloin kun puissa ei ole lehtiä. Puusto on monimuotoista ja korkeaa. 

Hyvällä paikalla kaupungissa. Oikeastaan aikas erinomainen sijainti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon sisällä. Siitä olen saanut nauttia 20 vuotta, siellä ollaan henkisesti ja fyysisestä lähellä, se on nautintoa joka solulla, siellä koetaan rakkautta ja siellä rakennetaan jokapäiväisiä palikoita kohdalleen. Siellä unohtuu stressi, siellä vaihdetaan rakkauden hormoneja ja siellä ollaan yhtä. Se on energia pesä kaikkeen elämässä. Toinen paikka on mökki ja rantasauna.

Kiinnostavaa lukea tällaisiakin viestejä...kieltämättä pistää miettimään, millainen nainen on halunnut olla tällaisen vastauksen kirjoittavan miehen kanssa 20 vuotta....Näköjään ollaan niin erilaisia.

Minua vastaus ällötti.

Minua ei ällötä. Mitä ällöttävää siinä pitäisi olla, että on löytänyt pysyvän kumppanin, puolison jota rakastaa yli kaiken? Itse en ole löytänyt, mutta lukiessani tätä kommenttia kuvittelen erästä tiettyä ihmistä. Jos hän voisi olla kotona minun lähellä ja sisällä. Voisin elää loppuelämäni vaikka pommisuojassa, jos vaan saisin olla siellä hänen kanssa.

Oma sänky,nukkua rauhassa.

Tampere. Aikoinaan muutin opiskelemaan tänne ja olen saanut seurata miten kaupunki on kasvanut ja kehittynyt. Jokin tässä jaksaa kiehtoa, vaikka välillä olen asunut muualla.

Oma koti 🥰

Humppila ja vanhempieni mökki siellä.

Niin ihana pikku maalaispitäjä, niin rauhallinen paikka ja ihanat vehreät maisemat.

Ihmiset kivempia kuin asuinpaikkakunnallani.

Maailmassa on paljon ihania paikkoja, mutta Humppila on mulle se the paikka <3

Näitä on kiva lukea! Minulla se paikka on tunturin juurella, puron varressa, muutaman tunnin kävelymatkan päässä. Vähintään kerran kesässä tulee käytyä ja yleensä jään yöksi.

Elämä on reiässä rattoisaa, reiässä, jonka ympärillä on vain oma perse. Täältä on välillä kiva kurkkia, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu.

Kummivanhempieni talo. Se oli vanha, mutta hyvään kuntoon remppailtu kaksikerroksinen, iso hirsitalo, joka sijaitsi kaupungin ulkopuolella peltojen ja metsien vieressä. Siellä riitti huoneita ja hauskoja soppeja (joita voisi kutsua myös hukkaneliöiksi), joissa oli hyvä leikkiä piilosta ja tehdä majoja kummieni lasten kanssa. Kummitätini oli sisustanut talon kauniin maalaisromanttisesti, ja se oli täysin erilainen kuin tylsä ja kliininen lapsuuskotini.

Nyt kummini ovat eronneet, enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. En siis enää koskaan pääse heille kyläilemään, mutta onnelliset lapsuusmuistot onneksi säilyvät.

Oma koti kullan kallis.

mummola maalla

Pohjois-Norja. Monta kalareissua tehty upeissa maisemissa. Juhannuksen jälkeen taas Norjaan kalastelemaan.

Vaikea sanoa. Toisaalta kaipaan kotipaikkakunnalleni Turkuun. Mutta elämä on nyt täällä Pohjois-Suomessa, täälläkin on paljon hyviä ystäviä ja rakkaita paikkoja.

Niitä paikkoja tulee lisää joka viikko. 3000km tällä kesällä etsiskelyä matkailu-autolla pohjoisempana Suomessa.

Ehtii vielä reilun kuukauden olla reissun päällä. Kotona mökkitalkkari hoitaa hommat.

Lapsuudenkoti metsän keskellä. Nykyään on mökkinä käytössä. Koko kesäloma olisi tarkoitus viettää yksin siellä.