Mikä vaivaa ihmistä, joka todella törkeällä tavalla halua aiheuttaa draamaa? Oikein nauttii dramaattisista elämänkäänteistä, muiden ja itsenstä elämässä.

Uskon, että ehkä meistä jokainen jollain tavalla on dramaattinen välillä, jos vaikka jokin asia harmittaa. Se varmaan on osa ihmisyyttä, eipä siinä, eteenpäin vain kunhan ei laskelmoivasti ja sokeasti draamailun halusta vain halua aiheuttaa harmia ympäristölleen.

Kuitenkin tosiaan jos ihminen on sellainen, että on aina todella oudoissa tilanteissa. On paljon kavereita, osaa olla myötätuntoisen oloinen ja toisessa hetkessä jo kertomassa juoruja. Toisten ihmisten väleihin tunkeutuu ja aiheuttaa valheellisista asioita draamaa tai sitten suurentelee kovasti tapahtuneita, että edes jonkinlaista paloa saisi aikaan ihmisten välillä.
Juoruilee jatkuvasti. Rakastaa kaikenlaisia ihmissuhdesotkuja. Esimerkiksi itsellään lapsia varatun miehen kanssa, hakee siitä myötätuntoa itselleen ja samalla jatkuvasti aiheuttaa ympärillään hämmenystä toiminnallaan. Kokee oikeudekseen monenlaista pahaa mutta itse puhuu toisten virheistä kovin syyttävään sävyyn.
Ylistää "bestiksiään" ja kun hänen toimintatapojaan uskaltaa kritisoida, niin menee sitten paremman kaverin luokse suurentelemaan ja puhumaan ikäviä juoruja, jotta saisi taas myötätuntoa ja tekee toisesta ihmisestä ikävän muiden silmissä.
Ihan ihmeellistä menoa. Kun selkänsä kääntää, on jo supisemassa kaikkea epämääräistä ja tekee tikusta ison jutun. Ihan petturi, ei voi millään tavalla luottaa vaikka osaa näytellä ja ihmiset, jotka häntä ei täysin tunne niin kehuvat kuinka mahtava persoona onkaan. Osaa olla niin sosiaalinen ja rakentaa ympärilleen ihalijajoukon. Toisessa hetkessä haukkuu ja juoruaa näiden ihalijoidensakin asioita.
Aina on kuitenkin taas paljon draamaa ja ikäviä tilanteita, haluaa ihan systemaattisesti aiheuttaa. Sitten nostaa vain kädet ilmaan ja katselee toista ihmistä, että tuohan tämän aiheutti, en minä. Myhäilee tyytyväisenä ja katselee kun on taas maukas tilanne päällä, josta pääsee muillekin tarinoimaan.

Mitä tällainen oikein on? Jokin persoonallisuushäiriö vai?
En ole tekemissä henkilön kanssa, en enää. Sitä on vain jäänyt miettimään, mistä moinen voi johtua. Välillä myös harmittaa, että jäin yksin kun aloin kyseenalaistamaan tapahtumia. Kuitenkin myös iloinen, etten ole osa juorukerhoa, en halua mitään sellaista enää elämääni.