Lue keskustelun säännöt.
Masennusta sairastavat, älkää tehkö itsellenne pahaa. Yritin itse päästä pois mutta epäonnistuin ONNEKSI.
18.05.2022 |
Nyt hävettää aika paljon ja olen todella harmissani siitä, että yritin. En ole kertonut siitä kenellekkään, joka minua tuntee mutta se, että terveystiedoissani moinen asia on nyt olemassa tiedoissani, niin ajoittain hävettää.
Oikeasti nyt, heti tuon tapahtuneen jälkeen olen alkanut arvostamaan elämää. En tiedä mitä tapahtui tuon jälkeen mutta asiani todella ovat kunnossa. Jaksan ratkoa arkisia päänvaivoja, haluan tehdä töitä, rakennan elämääni eteenpäin. Minusta tuntuu, että olen elämässä pitkästä aikaa kiinni.
En voisi kuvitellakaan tekeväni enää viimeisintä ratkaisua, en todellakaan. Arvostan elämää nyt ja sen vuoksi tuo asia nostaa häpeää ja epätodellisuutta. Oikeasti se ei ole normaalia tuntea haluavansa kuolla. Hakekaa apua rakkaat ihmiset, rohkeasti vain. Itsekkyyttä tarvitaan ja asiat selkeästi pöydälle. Suosittelen todella, olen saanut valtavan paljon onneksi osakseni ymmärrystä ja armollisuutta, olen niin otettu ja kiitollinen kaikesta.
Kehoitan vain olemaan rehellinen ja näyttämään haavanne läheiselle ja ammattiauttajille.
Kiitollinen saan olla, että tuosta tapahtumasta ei ihme kyllä(!) jäänyt elimistööni mitään vaivaa lopulta. Kaikki arvot ja sydämen toiminta on ihanteellista. Kaikki on hyvin ja nyt elän itseäni varten, välitän itsestäni ja kanssaihmisistä. Kaikki järjestyy kyllä, olkaa rohkeita ja ottakaa apu vastaan. Suurin osa ihmisistä kyllä auttaa mielellään ja ovat myötätuntoisia, ei tarvitse pelätä.
Terveiset jokaiselle masentuneelle (ja muille). Olette arvokkaita <3
Kommentit (12)
Olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti onnistumatta. Ehkä kolmas kerta toden sanoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti onnistumatta. Ehkä kolmas kerta toden sanoo
Ikävä kuulla :(
Haluaisitko kertoa tarkemmin mitkä asiat sinua ovat vieneet päätökseesi? Ehkä voimme auttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti onnistumatta. Ehkä kolmas kerta toden sanoo
Ikävä kuulla :(
Haluaisitko kertoa tarkemmin mitkä asiat sinua ovat vieneet päätökseesi? Ehkä voimme auttaa sinua.
En jaksa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei varmaan joudu asioimaan te-toimiston kanssa tai hakemaan toimeentulotukea. Tai jos joutuu niin on osunut mukava virkailija kohdalle, onneksi olkoon!
Oma olotila on usein pääosin surkea, mutta voittaapa se huonokin elämä silti huonomman vaihtoehdon.
Masennusta olen sairastanut 15 vuotiaasta saakka ja en aika varmasti olisi tähän näin vaikeasti sairastunut, ellen olisi ollut muiden toimesta kiusattu ja syrjitty hylkiö vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma olotila on usein pääosin surkea, mutta voittaapa se huonokin elämä silti huonomman vaihtoehdon.
Masennusta olen sairastanut 15 vuotiaasta saakka ja en aika varmasti olisi tähän näin vaikeasti sairastunut, ellen olisi ollut muiden toimesta kiusattu ja syrjitty hylkiö vuosien ajan.
Todella ikävää. Ymmärrän sinua ja se on raskasta kun tulee monien ihmisten tuomittavaksi pelkällä olemuksellaan. Tiedän itsekin, olen kanssa ollut se viimeisimpiä tyyppejä, jotka on valittu joukkoon. Kuitenkin oli pakko jossain vaiheessa sitten alkaa muuttamaan jotain itsessään kun tuntui, että minussa on jotain niin "outoa". Nyt veikkaan, että se oli vain todella huono itsetunto joka paistoi läpi enkä kokenut olevan yhtä arvokas kun muut. Tämä taas johtui varmaan siitä, että kasvoi turvattomassa, väkivaltaisessa ympäristössä lapsuutena kun omat vanhemmat olivat kännissä suurimman osan ajasta.
No kun aloin muuttamaan itseäni, muutuin ensin vain ulkonäöllisesti. Lopulta aloin saamaan ystäviä aivan eri tavalla ja itsetunto kasvoi. Sitten jatkui sen nuorison pariin, jotka olivat päihteistä kiinnostuneita. Siitä vielä eteenpäin ja olin jo aikuisten päihderiippuvaisten hyväksikäytötavaraa. Loppuen lopuksi tuskan kautta oli kasvettava omaksi itsekseen ja siitä hiljalleen on mennyt jo paljon paremmin vaikka joskus sitä on astuttu harhaan liian useita kertoja. Massennusta myös ollut ihan sieltä nuoruudesta ja uusiutunut kymmeniä kertoja. Tai kroonistunut ja sitten ollut voimakkaampia kausia.
Joka tapauksessa tärkeintä on varmaan löytää itsensä, että se itsevarmuus ja itsetunto tulee omasta takaa. Olen jättänyt huonot ihmissuhteet taakseni ja mennyt eteepäin. Yksinäisyyskin on aika väsyttävää ja tuskaisaa mutta nyt olen alkanut iloitsemaan omasta elämästä näinkin. Luulen, että ystäviäkin vielä löydän kunhan nuolen haavoja ja olen oma itseni, ei tarvitse enää naamareita tullakseen hyväksytyksi.
Kiltteys on ollut yksi suosikkinaamari, siis liiallinen kiltteys. Nyt yritän vain olla normaali, itseäni arvostava enkä yritä mitään, takerru mihinkään tms.
Aikamoista opettelua mutta luovuttaa ei kannata. Apua on saatavilla ja on niin paljon traumoja kokeneita ja jo pelkästään tämä yhteiskunta asettaa aika paljon odotuksia, joten varmasti jokaisella on tiettyjä epävarmuuksia. Emme siis ole mitenkään "epänormaaleja" vaan vain ihmisiä, muutumme ja kehitymme alituiseen. Terapiakin on varmasti ihan mahtava juttu, itse olen hakeutumassa. Ehkä tulee uusia oivalluksia ja sitä sisäistä itsevarmuutta rakentuu sitäkin kautta.
AP
Minua ei siis hävetä se, että jotkut näkevät terveystiedoistani tuon. Ei, voin olla avoin asian kanssa. Olen kuitenkin vain ihminen ja joskus me vain teemme vääriä ratkaisuja. Kuitenkin se, että elämä on niin ihanaa, että se mitä tunsin ennen on aika outoa nyt. Halveksin ennen itseäni ja kaikkea, sitä tuli niin sokeaksi sen masennuksen kanssa , niin se ehkä saa vähän tuntemaan sitä häpeää etten osannut arvostaa elämää. No olen kuitenkin lopulta sujut nyt asian kanssa, onneksi tämä lopulta meni näin.
AP