Oletko koskaan miettinyt, että kun ihmiskunta on niinkin vanha kuin on niin miksi vielä 1950-luvulla kovasti paheksuttiin aviottomia lapsia?
Ja onko sellaisella jokin tarkoitus eli onko lapsen paras kasvaa perheessä jossa on niin isä kuin äitikin? Sehän tiedetään, että on monekinlaista haittaa jos näin ei satu olemaan. Erityisesti lapselle.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
1950-luvulla verotus olisi olematonta nykyiseen verrattuna eikä ollut nykyistä toimeentulotukijärjestelmää. Moni avioton lapsi päätyi lastenkotiin eli yhteiskunta joutui maksajaksi.
Toisaalta meillä oli jo 1800-luvulla susipareja. Vihille saatettiin mennä siinä vaiheessa, kun piti kastaa kaikki kuusi lasta ja pappi sattui niille seuduille.
Monenlaista oli mutta paljon vähemmän ja kaikkea tuota paheksuttiin.
Naisen seksuaalisuuden kahlitsemisesta, naisen kurissa pitämisestä siinä on kyse. Mies haluaa omistaa naisen ja tietää että vain hän siittää juuri tälle naiselle lapsia. Siksi.
No en minä osaa olla yllättynyt, että 1950 -luvulla jolloin oli maailman sotien jälkeen puutetta monesta asiasta arvosteltiin aviottomia, koska avioliitto merkitsi tuolloin perhettä ja halua kasvaa yhdessä ja oletusarvoisesti avioparin saada lapsia ja saada Suomi nousemaan "taas" jaloilleen ..
Enemmän ihmettelen tälläkin palstalla sitä miten mustavalkoisesti ja 97% vastenmielisesti suhtaudutaan yksinhuoltajiin vielä 2020 luvulla.
Vaikka nykyisin luulsi olevan jo tiedossa että yksinhuoltaja voi tosinaan olla parempi vaihtehto kuin se, että lapsen vanhempien tulisi elää ja olla yhdessä vaikka se tosielle olisi yksinomaisesti pelkkää tuskaa ja kärsimystä ja lapset olisivat muka täysin immuuneita vanhempiensa käytökselle.
Se vähän yksinkertaisempi mies
No, eräässä pienessä maalaiskylässä paheksuttiin aviottomia lapsia vielä 90-luvulla omassa lapsuudessani. Koulukaveritkin toisti toki sitä mitä oli kotona oppineet ja olivat ihan ihmeissään, että miten niin sun vanhemmat ei ole naimisissa. Asuin siis äitini kanssa, isäni asui koko ajan muualla.
No ei se tänne levinnyt kristinusko ole vanhaa. Täällä oltiin paljon tasa-arvosempia kun oltiin vielä muinaisessa maailmassa täällä Suomen saloilla. .
Vierailija kirjoitti:
No, eräässä pienessä maalaiskylässä paheksuttiin aviottomia lapsia vielä 90-luvulla omassa lapsuudessani. Koulukaveritkin toisti toki sitä mitä oli kotona oppineet ja olivat ihan ihmeissään, että miten niin sun vanhemmat ei ole naimisissa. Asuin siis äitini kanssa, isäni asui koko ajan muualla.
Oli kyllä valtavan pieni maalaiskylä, koska vuonna 1991 aloitin koulun ja kyläkoulussa oli oppilaita ekalla muistaakseni 12 kpl ja näistä 7 vanhemmat ei olleet naimissa, Laurin isästä ei tiennyt kuin äiti (jos hänkään) ja Henrin isällä oli perhe muualla. Kukaan ei paheksunut tai kauhistellut eikä ihmetellyt, että eikö sun vanhemmat ole naimisissa.
1950-luvulla todella harva yh-äiti kykeni elättämään lapsensa ilman suvun apua. Haluaisitko sinä maksaa siskosi lasten päivähoitomaksut?
Vierailija kirjoitti:
Naisen seksuaalisuuden kahlitsemisesta, naisen kurissa pitämisestä siinä on kyse. Mies haluaa omistaa naisen ja tietää että vain hän siittää juuri tälle naiselle lapsia. Siksi.
Jos on vain se yksi selitys lykätä joka kohtaan näyttääkin juuri tuolta ja vaikuttaa umpimieliseltä. Sillä on kuitenkin selviä etuja juuri lasten kannalta että vanhempia on 2. Se tiedetään.
Vielä 50-luvulla uskottiin röökin olevan terveellistä, vesiputkien tekemisen lyijystä olevan loistava ratkaisu, ydinaseiden räjäyttelemisen ilmakehässä olevan hyvä ajatus, homoseksuaalisuuden olevan rikollista, asbestin olevan kätevä ja turvallinen rakennusmateriaali ja niin edelleen. Eli voi olla, että joskus uusi tutkimus ja uudet näkökulmat saattavat muuttaa käsityksiä siitä, mikä on terveellistä tai turvallista, ja ehkä ihan aiheesta. Vai maistuisiko lasillinen vettä lyijykupista?
Arvot ja kulttuurit vaihtuu. 1950 ei ole mikään poikkeus. Nytkin on ympäri maailmaa satoja kulttuureja ja toistensa vastakohtaisia arvoja. Tulevat ja menevät.
SK kirjoitti:
Vielä 50-luvulla uskottiin röökin olevan terveellistä, vesiputkien tekemisen lyijystä olevan loistava ratkaisu, ydinaseiden räjäyttelemisen ilmakehässä olevan hyvä ajatus, homoseksuaalisuuden olevan rikollista, asbestin olevan kätevä ja turvallinen rakennusmateriaali ja niin edelleen. Eli voi olla, että joskus uusi tutkimus ja uudet näkökulmat saattavat muuttaa käsityksiä siitä, mikä on terveellistä tai turvallista, ja ehkä ihan aiheesta. Vai maistuisiko lasillinen vettä lyijykupista?
Eli sinäkö uskot että lapsen yksin saaminen on lapselle edullista?
Kyllähän aviottomia lapsia paheksutaan vieläkin. Ja niillä on nimikin, joka on suomen kielen rumin sana.
Aivottomien lapsien paheksuminen on aina ollut yläluokan juttu. Ja sielläkin niitä oli yhdellä jos toisella, vaikkei asiasta puhuttu.
Duunarit ei ole ikinä tuollaisia pöyristelleet. Ja tosiaan susipareja on ollut aina ja ainoa paheksunut taho on ollut kirkko ja muutama yläluokkainen puritaani.
Paheksuminen on urpoille anyways.
Joko sanoo asiansa selkeästi, tai on hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vielä 50-luvulla uskottiin röökin olevan terveellistä, vesiputkien tekemisen lyijystä olevan loistava ratkaisu, ydinaseiden räjäyttelemisen ilmakehässä olevan hyvä ajatus, homoseksuaalisuuden olevan rikollista, asbestin olevan kätevä ja turvallinen rakennusmateriaali ja niin edelleen. Eli voi olla, että joskus uusi tutkimus ja uudet näkökulmat saattavat muuttaa käsityksiä siitä, mikä on terveellistä tai turvallista, ja ehkä ihan aiheesta. Vai maistuisiko lasillinen vettä lyijykupista?
Eli sinäkö uskot että lapsen yksin saaminen on lapselle edullista?
En välttämättä, vaan että yksinhuoltajien tai lapsien, joilla on vain yksi aktiivinen vanhempi, paheksuminen ei ole välttämättä yhteiskunnallisesti hyvä idea.
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vielä 50-luvulla uskottiin röökin olevan terveellistä, vesiputkien tekemisen lyijystä olevan loistava ratkaisu, ydinaseiden räjäyttelemisen ilmakehässä olevan hyvä ajatus, homoseksuaalisuuden olevan rikollista, asbestin olevan kätevä ja turvallinen rakennusmateriaali ja niin edelleen. Eli voi olla, että joskus uusi tutkimus ja uudet näkökulmat saattavat muuttaa käsityksiä siitä, mikä on terveellistä tai turvallista, ja ehkä ihan aiheesta. Vai maistuisiko lasillinen vettä lyijykupista?
Eli sinäkö uskot että lapsen yksin saaminen on lapselle edullista?
En välttämättä, vaan että yksinhuoltajien tai lapsien, joilla on vain yksi aktiivinen vanhempi, paheksuminen ei ole välttämättä yhteiskunnallisesti hyvä idea.
Siitä olen eri mieltä koska lapselle yksinhuoltajuus on huono asia.
Nämä asiat vaihtelevat. Se ei mene niin, että maailma menee koko ajan välinpitämättömämpään ja sallivampaan suuntaan. Esimerkiksi keskiajalla homouteen suhtauduttiin suvaitsevaisemmin kuin uskonpuhdistuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän aviottomia lapsia paheksutaan vieläkin. Ja niillä on nimikin, joka on suomen kielen rumin sana.
apara. mutta ä kirjaimella.
tänä päivänä varmaan 80% suomalaisista.
Tuolloin raskaana vain kiireen vilkkaan naimisiin kun avioton lapsi oli suvulle vielä häpeä ja naista pidettiin hiukan kevytmielisenä jos asia niin häirinnyt.
1950-luvulla verotus olisi olematonta nykyiseen verrattuna eikä ollut nykyistä toimeentulotukijärjestelmää. Moni avioton lapsi päätyi lastenkotiin eli yhteiskunta joutui maksajaksi.
Toisaalta meillä oli jo 1800-luvulla susipareja. Vihille saatettiin mennä siinä vaiheessa, kun piti kastaa kaikki kuusi lasta ja pappi sattui niille seuduille.