Perheellisenä opiskelu ajaa (avio)eroon?

korkeintaan pätkiä. Miehellä sentään on vakituinen työpaikka! Veroprosentti ehkä kannattaisi käydä tarkistuttamassa, jospa sieltäkin hiukan lisää irtoaisi. Ja opiskelijan kohdalla muuten vaikuttaa asumistukeen viimeisen 12 kk:n työtulot, joten kun olen tienannut keskimäärin 450 e/kk viimeisen 12 kk:n aikana, niin se lasketaan tuloiksi. Ei sitä rahaa ihan niin helposti irtoa, kuin jotkut tuntuvat kuvittelevan...

Mikä tässä on selityksenä?

Itse olen opiskeleva yksinhuoltaja, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta heti korkeakouluopintojeni alussa miehelle, joka häipyi takavasemmalle heti raskauden alkumetreillä, eikä ole koskaan osallisutunut mitenkään (kaikkein vähiten taloudellisesti). Olen koko opintojeni ajan sitkutellut paitsi henkisesti myös rahallisesti; olen kyllä käynyt osa-aikatöissä sen minkä olen opinnoiltani kyennyt, mutta yhtälö korkeakoulututkinto+lapsen hoitaminen täysin yksin ei paljoa enää töille anna sijaa. Viimeiset kolme vuotta olen seurustellut ihanan miehen kanssa, jonka kanssa haluamme asua ja elää oikeana perheenä -ja asummekin, mutta emme virallisesti.



Nykyisen mieheni tulot ovat ihan hyvät, mutta eivät todellakaan sellaiset, joilla elättää kolmihenkisen perheen pk-seudulla täysin. Itselläni opintoja on jäljellä noin puolitoista vuotta ja tuet loppuvat tämän vuoden loppuun (opintoja venyttänyt mm. lapsen sairaus taaperoiässä ja oma henkinen sairastumiseni tämän jälkeen). Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä pelkällä miehen palkalla. Lisäksi tilannetta mutkistaa kohdallamme sekin, että kyse on uusperheestä. Vaikka nykyinen miesystäväni olisi valmis kituuttamaan ja laittamaan joka penninsä perheen elättämiseen, en oikein osaisi suhtautua tähän. Kyse on kuitenkin minun opinnoistani ja lähtökohtaisesti minun lapsestani. Ei olisi mielestäni reilua, että mies (joka itsekin on ponnistellut köyhistä oloista ja huonosta lapsuudesta akateemisiin hommiin ja päässyt vähän parempaan tulotasoon juuri viime vuosina) joutuisi takaisin hernekeitto-linjalle jonkun toisen lapsen elättämisen ja toisen opiskeluiden maksamisen takia.



Elämme siis toistaiseksi virallisesti erillämme, vaikka käytännössä yhdessä (tosin pienessä kodissa elämme joka tapauksessa perheellisiksi; mies muutti omasta yksiöstään minun ja lapsen vuokrakaksioon). Nostan siis asumistukea, lapsilisän yh-korotusta ja mahdollisesti ensi vuonna vielä sosiaalitukea periaatteessa vilpillisesti. Omatunto kolkuttaa hieman, mutta toisaalta, ihan tässä samassa asunnossa asuin ja samoja tukia sain ennen kuin miehen tapasin ja eläisin jos en olisi koskaan tavannut. Periaatteessa elimme ihan samalla tavalla myös seurustelun alkuaikoina: mies oli aina täällä meillä, mutta koska hänellä vielä oli oma asuntonsa, emme tehneet mitään VÄÄRÄÄ. -Saahan yh tapailla ja asunnossaan öisin majoittaa ketä haluaa...Periaatteessa ainoa asia, minkä tähden nyt olemme " yhteiskunnan huijareita" on se, ettei mies enää maksa turhaan vuokraa toiseen osoitteeseen, jossa ei koskaan kuitenkaan ollut. En oikein jaksa pitää tätä kauheana petoksena. Lisäksi tämä näyttäisi olevan ainoa keino kituutella opintoni loppuun. Opiskelen akateemista alaa, jossa pk-seudulla on jopa työvoimapula ja tulen todellakin maksamaan nämä parin vuoden aikana " huijatut" tuet veroissa takaisin korkojen kera alkaen heti valmistumisestani. Mieheni itse asiassa teki tästä kerran huvin vuoksi laskelmankin. Laskien nykyisen matalatuntipalkkaisen osa-aikatyöni palkan täyspäiväisenä ja siitä vuodessa kertyvät nykyisen veroprosenttini mukaan lasketut verot. Sitten verraten tätä tulevaisuudessa todennäköisesti tienaamaani akateemiseen palkaan ja siitä maksettaviin veroihin. Kun tämän kertoi kolmellakymmenelläviidellä työvuodella ja vähensi siitä kahden vuoden aikana maksetut asumistuet ym. oli valtion voitto aikamoinen!



Tunnen myös pari muuta lapsellista pariskuntaa, jotka ovat " eronneet" tai venyttäneet virallista yhteenmuuttoa toisen osapuolen opiskeluiden takia. Toisen osapuolen opiskelu kun näyttää taloudellisesti kaatavan tukibyrokratian takia aika monen perheen talouden, ainakin täällä Helsingissä, jossa asuminen on niin pirun kallista. Kahden opiskelijavanhemman perheetkin ovat periaatteessa usein paremmassa asemassa kuin perheet, joissa toinen opiskelee ja toinen tienaa (mutta ei paljoa).



Itse sanoisin, että älä stressaa. Tehkää juuri niin kuin on pakko, jotta selviätte. Minusta on olemassa " huijareita" ja sitten erikseen HUIJAREITA. Teidän tapauksessanne tähtäimessä on kuitenkin hyvä koulutus ja sitä kautta työllistyminen, joka todennäköisesti hyödyttää yhteiskuntaakin enemmän kuin se, että olisivat maksaneet opintotukia monta vuotta kesken jäävään tutkintoon ja sinä työskentelisit loppu ikäsi matalapalkkaisessa ammatissa. Tarkoitus ei ole sinun tapauksessasi elää yhteiskunnan loisena asenteella " kun en mä jaksa tehdä mitään" vaan nimenomaan halu tehdä ja saada hyvä paikka yhteiskuntaakin hyödyntävänä ammattilaisena. Suunnitelma on myös realistinen ja " huijaus" lyhytaikaista. Kuinkakohan monta itsensä työkyvyttämäksi juonutta densaa, kertakaikkiaan vain laiskaa taivaanrannanmaalaria ym. yhteiskunta elättää tälläkin hetkellä vuodesta toiseen...



GO FOR IT!

Olisiko vika rahankäyttötaidoissa? Onko liikaa velkaa, kulutusluottoja?

että kaikki tuet otatte vastaan, mitä yhteiskunnalta saatte. Tulette ne maksamaan kyllä monikertaisesti takaisin, kunhan valmistutte ja saatte kunnon työpaikat.

Tuosta kun maksetaan vuokra, vesi ja sähkö (yhteensä n. 700) lainan lyhennys (200) ja hoitomaksut (80), niin eipä siihen paljon jää.

Kauanko vielä kestää sinulla valmistua?

Etkö saa opintolainaakaan? Entä muuten vaan lainaa hankalan vaiheen yli? Vai onko teillä jo lainaakin paljon?

Miten miehesi suhtautuu? Kannustaako opiskelemaan vai hoputtaako ja tekee selväksi, että olet riippakivi, jota hän elättää?

Tiedän perheen, jossa äiti muutti pois kotoa opiskelemaan, ihan niinkuin lapsetkin muuttavat pois kotoa. Olivat silti naimisissa eikä mistään erosta siis ollutkaan kyse, opiskelupaikka vaan oli eri kaupungissa.

Ymmärrän kyllä täysin, että vaikka ylittää tulorajat voi olla vaikea tulla toimeen. Usein juuri nämä nippa-nappa tulorajan ylittäjät maksavat esim. täydet päivähoitomaksut ja korkeampaa vuokraa kuin pienempi tuloiset ja silloin käteen jäävä tulo onkin yllättäen pienempi, kuin jos eläisi kokonaan tuilla.



Minä pohtisin asiaa siitä näkökulmasta, että paljonko sinulla on vielä opiskeltavaa? Onko valmistumisen jälkeen töitä tarjolla?



Tilanne ei tosiaan kuulosta helpolta, jos tuollaisena jatkuu.



Minusta teidän olisi varmaan viisainta pitää perhepalaveria ja yhdessä miettiä, kuinka kauan pitäisi kitkuttelua jaksaa, jos sitten helpottaa, niin ehkä sen ajan jaksaa odottaa. Tai mietitte mistä voisitte vielä säästää/luopua, että olisi taloudellisesti helpompaa, tai mistä voisitte saada jotain lisätuloja.



Jos eroatte, miehesi ei yksinhuoltajana välttämättä saa edelleenkään esim. asumistukea, jos ette ole olleet siihen perheenäkään oikeutettu.



Nimimerkki entinen yksinhuoltaja, jonka ainoat ylimääräiset tulot olivat reilu 30 euroa lapsilisän yh-korotusta ja ex-miehen maksa elatusmaksu.

Tienaan itse saman verran ja maksan reilu 20 % veroja, käteen jää lähes 1500 e/kk !!

noilla tuloilla 4 henkinen perhe saa taatusti asumistukea

Juuri tällä hetkellä, kun omat tuloni ovat 0 ja miehen rahoista maksetaan kaikki eikä sekään tunnu riittävän, tuntuu tosi vaikealta. Kaikessa säästetään, lapsetkin tarvitsisivat uutta vaatetta, mutta ei ole varaa ostaa, edes käytettyä. Pakastimessa onneksi on viikoksi suunnilleen ruokaa, leipää ja maitoa pitää jostain kehitellä. Tämä on eka näin tiukka kuukausi, aina muulloin on minulla edes jotain tulonlähdettä ollut, tosin silloinkin sitkutellaan. Viimeeksi sain palkkaa elokuun lopussa, onneksi sain olla koko kesän töissä, vaikkakin todella pienellä palkalla! Seuraavaksi tulee rahaa, kun lapsilisät tulevat, tilillä tällä hetkellä 3 euroa... Ja vielä on lapsen sairaalalasku maksamatta, hänellä on pahoja allergioita ja migreeni, jotka vaativat lääkkeitä ja sairaalakäyntejä.



On jotenkin niin tyhmä ja avuton olo, tosiaan unet ja ruokahalu kadonneet. Koko ajan vaan pyöritän raha-asioita mielessäni. Nettiyhteyskin on kai kohta pakko katkaista, vaikka mies tarvitsisi töiden puoleen ja minä opiskelujen. Mutta mieluummin ostan lapsille ruokaa silläkin hinnalla...

Veroprossa on jotain 27, mutta kun bruttotuloihin lasketaan mukaan ruoka- ja puhelinetu, niin siinäkin on jo melkein parisataa, joka virallisesti on tuloja, mutta eivät koskaan rahoissa näy.

Meillä voi. Se on 160 euroa, jolla saa tosi paljon kotiruokaa. Teet miehelle eväät ja säästätte pitkän pennin.

Summa on kyllä paljon enemmän kun muutam kymppi. ja tuo veroprosenttikin on ihan p.stä, eli uusi kortti vaan tilaukseen niin nettolulot kasvavat.



Jotain häikkää tässä hommassa nyt on, provolta haiskahtaa.

puuttuu vaan tuo yrityslaina. Ihan perussetti siis, ei provon aineksia.

maksettu!! Hyvänen aika, kyllähän sitä sitten saa maksettua pois, kun on kahden tulot. Jos ajattelet vaikka 500e /kk niinä kuukausina, kuin ei ole muuta tuloa, se on max 4000 euroa (ajatellen, että olet vähintään kesän töissä), joten sen kyllä maksaa takaisin jopa vuodessa ihan helposti. Ehkä et tarvitsisi edes niin paljoa?! Hakekaa laina, ja nostakaa sen mukaan kun pakko on, sitten se on hätävarana olemassa, ei tarvi stressata niin paljoa. Nostamaton laina ei maksa mitään.