3 vuotta vielä yhdessäoloa miehen kanssa
Ja sitten nuorin lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja meitä ei sido täällä enää mikään. Asumme siis landella ja täällä ei ole muutakuin ala- ja yläaste, esikoinen kulkee bussilla lukioon. Sen jälkeen mä aion muuttaa kuopuksen ja ehkä esikoisen kanssakin toiselle paikkakunnalle ja mies saa jäädä tänne omalle sukutilalleen ihan yksinään asumaan. Ei tarvitse enää tuijottaa ruostuneita autonromuja pihassa ja kuunnella anopin valitusvirsiä. Ai että. 3 tuskaista vuotta ja pääsen taas elämään itsenäistä kaupunkilaiselämää.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Haavemaailma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua odottaa normaali elämä täällä. Harrastukset uudet ystävät, terassit, ravintolat ja kulttuuritarjonta. Lisäksi saat uuden seksielämän ja työpaikan ja kivan asunnon. Älä ihan heti ala perustaan uudelleen perhettä.
Joo, eronneille, keski-ikisille naisille on maailma auki. Hyväpalkkaisia työpaikkoja, joilla maksaa hienot asunnot, ravintolaat ja kulttuuririennot on rajattomasti tarjolla. Sieltä löytyy niitä tasokkaita miehiäkin oikein valittavaksi asti, joita ei lapsetkaan haittaa.
Todellakin on maailma auki kun pääsee nahistuneesta parisuhteesta elämään omaa elämäänsä, mitä se sitten kellekin tarkoittaa. Itse en eron jälkeen voinut edes kuvitella uutta parisuhdetta, niin ihanaa oli olla täysin vapaa mistään velvoitteista.
Kai sitä taas pitäsi osata onnitella itseään kun en ole eläessäni ollut parisuhteessa. Sitä vaan jaksaa ihmetellä, että mikä tällaiset parisuhteet oikeasti aina syntyvätkään...
Ymmärrän täysin. Miksi odotat 3 vuotta. Lähde heti niin ei kulu aika hukkaan jos olet asian päättänyt.
Äh, muuttakaa nyt jo vaikka kesän aikana. Tai ensi kesänä. Lapsetkin varmaan ihan tympääntyneitä lande elämään tässä vaiheessa, kaupungissa saa uusi kavereita helpommin.
Mies joka on torpannut kaikki haaveeni. Olen elänyt sellaista elämää, missä en saa toteuttaa itseäni ollenkaan. Missä mies on päättänyt kaikesta. Missä mies aina valittaa, miksi teen asioita eri tavalla kuin hän. Ja näin ei ollut aluksi. Mutta kun perhe oli perustettu, miehestä tuli kotona viihtyvä jääräpää. Myös nuorena olin rakkaudenhaluinen ja mies osasi sanoa kaikki oikeat sanat, jotka koukuttivat. Mutta nyt vihdoin tiedän mitä haluan.
Ja vielä ei voi muuttaa, koska en halua repiä lastani pakosti uuteen kouluun. Muuton ja muutoksen aika on, kun muutenkin pitäisi koulua vaihtaa. Kestän kyllä vielä.
-alkuperäinen
Vierailija kirjoitti:
miehen rahoilla lokkeilusta sossun rahoilla lokkeiluun. eli 3v päästä me veronmaksajat saamme taas uuden mamman elätettäväksi
Tuskinpa jos saa puolet miehen omaisuudesta. Vaikka sen sukutilan.
Mikset muuta ja eroa samantien?
Olen ollut samassa tilanteessa, enkä ikinä olisi kestänyt olla siihen asti et nuorin lähtis opiskeleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehen rahoilla lokkeilusta sossun rahoilla lokkeiluun. eli 3v päästä me veronmaksajat saamme taas uuden mamman elätettäväksi
Tuskinpa jos saa puolet miehen omaisuudesta. Vaikka sen sukutilan.
Jos kyseessä on oikeasti sukutila joka on peritty, on melko varmaa että testamentissa on ollut avio-oikeuden poissulkeva ehto. Ja toisinkuin normaali avioehto, tuo ei vanhene eikä sitä voi sovitella. Se on sitten eri asia jos puolisot ovat ostaneet yhdessä tuon sukutilan.
Muistan tuon kun päätin lähteä.
Oli se hienoa kun sai suunnitella ihan ikiomaa elämää ihan itsensä näköiseksi.
Kyllä siinä alkuajat kulki ihan jalat irti maasta, niin hyvälle se totaalinen vapaus maistui.
Se vaan että tähän tottuu, se alkuaikojen euforia katoaa vaikka jos valita pitäisi kumman valitse ei koskaan enää sinne palaisi.
Sun pitää tehdä sellainen "aamukampa", se pitää tsemppiä yllä! :D