Lue keskustelun säännöt.
Jumissa parisuhteessa
16.05.2022 |
Puolisoni on masentunut ja itsetuhoinen. Riitojen yhteydessä hän uhkailee itsemurhalla. Olen väsynyt häneen enkä jaksaisi kannatella häntä. Tiedän, että hän on stressaantunut ja yritän vältellä hänen ärsyttämistään, erityisesti silloin kun hän käyttää alkoholia. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että en rakasta häntä enää ja hukkaan elämäni tässä liitossa. Toisaalta pelkään jättää hänet, sillä hän saattaa hyvinkin tehdä itselleen jotain. En tiedä, mitä tällä haen. Ehkäpä halusin vain jakaa, kun ei ole ketään kenelle tästä puhua.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kommentit, että "kaikkia ei voi pelastaa" ovat epäeettisiä. Kaikki ovat vastuussa kaikista ja ennen kaikkea tietysti puolisostaan. Törkeää edes miettiä eroa toisen mielenterveysongelmien vuoksi
Ei itseasiassa edes ole vastuussa kuin ensisijassa omasta terveydestään. Se läheisriippuvuutta, että uhraa oman henkisen hyvinvoinnin toisen vaatimuksesta. Syyllistämisen ja painostuksen alla eläminen tuhoaa myös kohteen mielenterveyden, muttei auta sitä painostajaakaan yhtään.
Sitäpaitsi itsemurhalla kiristäminen ei ole merkki mielenterveysongelmasta vaan ennemmin persoonallisuuden häiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kommentit, että "kaikkia ei voi pelastaa" ovat epäeettisiä. Kaikki ovat vastuussa kaikista ja ennen kaikkea tietysti puolisostaan. Törkeää edes miettiä eroa toisen mielenterveysongelmien vuoksi
Ei itseasiassa edes ole vastuussa kuin ensisijassa omasta terveydestään. Se läheisriippuvuutta, että uhraa oman henkisen hyvinvoinnin toisen vaatimuksesta. Syyllistämisen ja painostuksen alla eläminen tuhoaa myös kohteen mielenterveyden, muttei auta sitä painostajaakaan yhtään.
Sitäpaitsi itsemurhalla kiristäminen ei ole merkki mielenterveysongelmasta vaan ennemmin persoonallisuuden häiriöstä.
Aika spartalainen Hitler-näkemys
Pari entistä tyttöystävää joskus nuoruudessani olivat samanlaisia. Toisella itsetunto-ongelmia, toinen taas oli muuten vain outo. Molempia yhdisti kuitenkin yksi asia, kun olin jättämässä heitä (huom. eri suhteet, ei samaan aikaan), niin he muuttuivat itsetuhoisiksi. Tuolloin olin vielä niin naiivi, että rupesin kantamaan huolta toisen uhkailujen myötä. Vasta myöhemmin silmät aukenivat ja totesin, että pesen käteni moisesta touhusta.
Ja siellä ne molemmat ovat edelleen hengissä ja perheellisinä noin 25 vuotta myöhemmin. Iältään he olivat 17-20-vuotiaita, kun käyttäytyivät noin. Itse olin muutamaa vuotta vanhempi.
Ei se itsaria tee. Ei ne uhkailijat ikinä tee. Haluaa vain kiristää sinua jäämään suhteeseen. Juokse ja kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Pari entistä tyttöystävää joskus nuoruudessani olivat samanlaisia. Toisella itsetunto-ongelmia, toinen taas oli muuten vain outo. Molempia yhdisti kuitenkin yksi asia, kun olin jättämässä heitä (huom. eri suhteet, ei samaan aikaan), niin he muuttuivat itsetuhoisiksi. Tuolloin olin vielä niin naiivi, että rupesin kantamaan huolta toisen uhkailujen myötä. Vasta myöhemmin silmät aukenivat ja totesin, että pesen käteni moisesta touhusta.
Ja siellä ne molemmat ovat edelleen hengissä ja perheellisinä noin 25 vuotta myöhemmin. Iältään he olivat 17-20-vuotiaita, kun käyttäytyivät noin. Itse olin muutamaa vuotta vanhempi.
Sama kokemus poikaystävästä. Oli sairaalloisen mustasukkainen ja uhkaili itsemurhalla, jos jätän hänet.
Siedin tätä käytöstä pari vuotta, kunnes tyyppi itse jäi kiinni pettämisestä. Erosimme varsin myrskyisistä merkeissä. Kymmenen vuoden kuluttua "vainaja" käveli kadulla vastaan erittäin elävän näköisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari entistä tyttöystävää joskus nuoruudessani olivat samanlaisia. Toisella itsetunto-ongelmia, toinen taas oli muuten vain outo. Molempia yhdisti kuitenkin yksi asia, kun olin jättämässä heitä (huom. eri suhteet, ei samaan aikaan), niin he muuttuivat itsetuhoisiksi. Tuolloin olin vielä niin naiivi, että rupesin kantamaan huolta toisen uhkailujen myötä. Vasta myöhemmin silmät aukenivat ja totesin, että pesen käteni moisesta touhusta.
Ja siellä ne molemmat ovat edelleen hengissä ja perheellisinä noin 25 vuotta myöhemmin. Iältään he olivat 17-20-vuotiaita, kun käyttäytyivät noin. Itse olin muutamaa vuotta vanhempi.
Sama kokemus poikaystävästä. Oli sairaalloisen mustasukkainen ja uhkaili itsemurhalla, jos jätän hänet.
Siedin tätä käytöstä pari vuotta, kunnes tyyppi itse jäi kiinni pettämisestä. Erosimme varsin myrskyisistä merkeissä. Kymmenen vuoden kuluttua "vainaja" käveli kadulla vastaan erittäin elävän näköisenä.
Oletteko jotenkin katkeria kun uhkailijat eivät kuitenkaan tappaneet itseään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari entistä tyttöystävää joskus nuoruudessani olivat samanlaisia. Toisella itsetunto-ongelmia, toinen taas oli muuten vain outo. Molempia yhdisti kuitenkin yksi asia, kun olin jättämässä heitä (huom. eri suhteet, ei samaan aikaan), niin he muuttuivat itsetuhoisiksi. Tuolloin olin vielä niin naiivi, että rupesin kantamaan huolta toisen uhkailujen myötä. Vasta myöhemmin silmät aukenivat ja totesin, että pesen käteni moisesta touhusta.
Ja siellä ne molemmat ovat edelleen hengissä ja perheellisinä noin 25 vuotta myöhemmin. Iältään he olivat 17-20-vuotiaita, kun käyttäytyivät noin. Itse olin muutamaa vuotta vanhempi.
Sama kokemus poikaystävästä. Oli sairaalloisen mustasukkainen ja uhkaili itsemurhalla, jos jätän hänet.
Siedin tätä käytöstä pari vuotta, kunnes tyyppi itse jäi kiinni pettämisestä. Erosimme varsin myrskyisistä merkeissä. Kymmenen vuoden kuluttua "vainaja" käveli kadulla vastaan erittäin elävän näköisenä.Oletteko jotenkin katkeria kun uhkailijat eivät kuitenkaan tappaneet itseään?
No minä en ainakaan ole katkera siitä, että ex-poikaystävä ei tappanut itseään. Koko tyyppi on aivan yhdentekevä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tapaa itsesi.Lähde sitä litposta.Et ole velvolenine vastaaman aikuisesta ihmisestä etkä hänen sanoista.Sinulla on vain tämä yksi elämä.Älä tuhlaa sitä velvolisuuksiinMulla jutin tässä henkilö vuosien takaa 18-19 v.tuli itkee auta auta.Sanoin autamis homat olen lopetanut. Se mitä minulla enää on on poikani perhe keski-Suomessa!Kuiin otto_poikani Sami.Kumatkaan ei katsele hyvällä. jos minua aletan käytää hyväksi auta auta.Ne hommat tehnyt palkatomat vuosikymeniä.Minulla on tämä ainut elämä ja ei tarvii ysrtää käytää empatiani,tunteitani hyväksi ennä.Menen niden luokse joiden luonna olit viimeset 19 vuotta etsii apua,yömajaa ja ravintoa,pykinpesää.Minä en se ole!
Kaikki kommentit, että "kaikkia ei voi pelastaa" ovat epäeettisiä. Kaikki ovat vastuussa kaikista ja ennen kaikkea tietysti puolisostaan. Törkeää edes miettiä eroa toisen mielenterveysongelmien vuoksi