HELMET vko 34

Kiva, että teille kaikille kuuluu hyvää ja on tullut hyviäkin uutisia!



Kävin vielä maanantaina naistenklinikalla perinnöllisyyslääkärin luona juttelemassa tilanteesta ja lääkärikin sanoi, ettei pieni ole terve, sen verran selvisi maanantaina myös, että oli se niskaturvotus ensimmäisestä mittauksesta vaan lisääntynyt, jopa muutaman millimetrin, vaikka eikös sen pitäisi pienentyä raskauden edetessä ja samalla reissulla tehtiin TEO:lle lupahakemus raskaudenkeskeytykseen, lupa tuli jo eilen, huomenna alkaa sitten keskeytysoperaatio, käyn sairaalalla nielemässä sen ensimmäisen pillerin, perjantaina menen sitten osastolle, eli tällä erää alkaa olemaan tämä selvä! Jälkipuinti tulee sitten myöhemmin, ei tiedä vielä millaiset vaikutukset on henkiseen puoleen! Yksin en aio asian kanssa jäädä!



Eilen illalla olin varma, että luonto alkaa hoitamaan asiaa itse, ollu aivan järkyttävät alavatsakivut, ilmeisesti supistuksia, tuntuu selässä saakka, jatkunut sitten vaihtelevasti tänään. Ymmärrettävää, kun tietää, ettei kaikki ole tuolla ok!



Nyt sitten jättäydyn lopullisesti pois, toivottelen vielä kerran ihanaa odotusaikaa teille kaikille! Kiitän tuesta sydämellisen paljon!



Mayya

Onnistuin sit pistää saman viestin pariin kertaan, kohelo mikä kohelo!

Täältä vielä pikaiset nla kuulumiset. Kaikki oli ok, syke löyty pienen haeskelun jälkeen, siellä se pompotteli 140 vauhtia... Seuraava onkin sitte rakenneultra neljan viikon päästä, sillon mennään jo viikolla 21 ja neuvola heti siihen perään. Nyt telkkarin orja lähtee katton CSI:tä. Hyviä vointeja kaikille!!!



Sittis

Hilpsu: olen kuullut Hiilesmaasta pelkkää hyvää ja käytyäni eilen luonaan voin tosiaan yhtyä kiittäviin kommentteihin. Oli todella ystävällinen lääkäri, kuunteli, jutteli, kertoi, oli oikeasti läsnä. Hänen mielestään minulla toki on riski joutua sektioon, mutta hän sanoi myös, että annetaan raskauden nyt edetä normaalisti ja jos lapsi ei ole perätilassa (niinkuin esikoiseni oli) eikä kovin suuri niin mitä todennäköisimmin pääsen ainakin yrittämään synnytystä. Ja sitten katsotaan miten se etenee. Lantion mitoistani ei kuulemma ole mitään vaaraa lapselle, voi vain olla, ettei synnytys sitten etene.



Tämä lääkärinkäynti sisälsi enemmän toivoa, kuin minulla on pitkään aikaan ollut. Siis siitä, etten joutuisi sektioon.



Miinalle ihanan isot onnittelut hyvistä uutisista!



Ruoka ei vieläkään maistu, paino tippunut jo 4kg. Unohdan välillä kokonaan syödä, koska mitään ei tee mieli...kunnes on ihan kiljuva nälkä ja pakko syödä :)



Eilen saatoin tuntea ekan muljahduksen/potkun. Mutta varma en ole.



Pioni ja Pikkuinen rv 12+5

Minä taas syön koko ajan.. Luulin myös alkuraskaudessa, että paino tippui, mutta ilmeni että vaaka olikin rikki! :) Uusi vaaka näyttää 4 kg lisäystä alkupainoon nähden, tosin ei ole takeita että edellinen vaaka näytti silloinkaan ihan oikein. Mutta samalla painokäyrällä menen kuin esikoisen kanssa, joten eiköhän ole suunnilleen oikein.



Posti on sitten hukannut mun seerumiseulan tulokset! Kättärillä eivät tienneet mitään, kun tulokset kuulemma lähetetään suoraan laboratoriosta odottajalle. Neuvolassa tiedettiin vain että niskaturvotus on ok. Ois vaan ollut niin kiva tietää se suhdelukukin, kun se nyt kerran on laskettu.



Aina välillä potkii, ois kiva jos potkis enemmänkin.. :)



Sunny 14+2

Mayalle kovasti voimia jatkoon.



Nyt alkaa tämä viikko jo väsyttämään aika lailla - miten tämä elämä onkin näin raskasta?! Tuntuu, ettei millään selviä työviikon läpi ja minulla työ ei kuitenkaan varsinaisesti raskata. Tätä muuta elämää tuntuu vain olevan niin paljon, ettei sinne töihin jaksaisi mennä ollenkaan! Urheilemassa yritän käydä kolme kertaa viikossa, lapsia pitää kuskata, läksyjä vahtia, pyykkejä ja ruokia jne. Plaah... Onneksi huomenna on perjantai! :)



Miinalle onnittelut iloisista uutisista!! Hieno juttu! Minä en olisi kyllä malttanut olla kysymättä sitä sukupuoltakin, oikeastaan tässä raskaudessa haluaisinkin jo tietää, edellisissä en halunnut.



Kivoja neuvolakuulumisia Sittisontiaisella ja Aamuellakin! Onneksi ei käynyt Aamuelle pahemmin pyörtyillessä. Minä olen huomannut kanssa tuon, että yhtäkkiä voi tulla huono olo, tai kuuma tai mitä vaan. Viimeksi tuli huono olo työpöydän ääressä ja aloin kiireesti syödä salmiakkia ja juoda, mikä sitten auttoikin. Mutta jotain turvaravintoa siis tarvii olla aina käsillä.



Tikru: Vakuutusmaailma on kyllä mahdoton... Kun kaikissa on eri ehdotkin ja mitä vakuutus kattaa, niin tosi vaikea vertailla. Meillä on nykyisillä lapsilla vakuutukset jo Tapiolassa, niin siellä samassa yhtiössä sitten pysytään hamaan tulevaisuuteen. Mielestäni siellä on ollut ihan hyvät ehdot, esim. omavastuu menee vain kerran vuodessa ja netin kautta voi rahoja hakea takaisin kuitenkin monta kertaa vuodessa, aina kun haluaa.



Pioni: Hienoa, että sait toivoa alatiesynnytykseen. On inhottavaa murehtia koko raskauden ajan. Vaikka sektioon sitten päädyttäisiinkin, niin ainakin se toinen vaihtoehto on ihan mahdollinen, ja päivä kerrallaan mennään. No, meillä kävi sitten aikanaan hyvä tuuri, kun osuttiin sinne Hiilesmaalle, oli kyllä todella sympaattinen lääkäri.



Tajusin, kun lueskelin teidän juttuja, että minä en saanut mitään aikaa rakenneultraan, mutta se johtuu varmaan siitä, että olen menossa ensi viikolla sinne parvorokko-ultraan. Terkkari vähän pohti, että pääsenköhän kuitenkin rakenneultraan. Toivottavasti, koska ensi viikolla viikkoja on vasta 16+5. Täytyy sitten ensi viikolla kysellä.



Minulla ei tunnut edelleenkään liikkeitä, mutta supistelee ihan selvästi! Maha kovettuu palloksi, mutta ei vielä haittaa menoa.



Nyt iltapuuhiin ja ajoissa nukkumaan, että selviää vielä huomisesta. Jaksamista kaikille helmille!



Hilpsu rv 15+6

Mulla on ollut ongelmia sisäänkirjautumisen kanssa, joten en ole päässyt kirjoittelemaan, mutta voihan iloiset uutiset kertoa viiveelläkin. Viime perjantaina oli np-ultra ja jännitin sitä ihan hirvittävästi. Olin valmistautunut siihen, että jotain häikkää on ja joudun jatkotutkimuksiin, mutta valtava kivi vierähti sydämeltä, kun ultraaja sanoi, että siellä potkii oikea "priimakaveri". Niskaturvotusta oli 1,2 mm ja riskiluvuksi sain 1/8500, ei siis kohonnutta riskiä kromosomipoikkeamille. Samoin se hematooma, joka siellä alkuun kummitteli, oli jo melkein kadonnut, joten senkään puolesta ei pidä enää olla sydän kallellaan. Vauva oli todella vilkas ja hyvien laitteiden ansiosta saimme ihailla menoa tosi mukavasti. Koko vastasi viikkoja, joskin oli päivän verran laskennallista isompi, mutta se menee mittaustarkkuuden piikkiin. Emme siis tosiaan menneet tuonne ultraan "moikkaamaan vauvaa" vaan (varsinkin Mayyan tapauksen jälkeen) oikeasti tutkimuksiin. Mikä helpotus, että kaikki oli kunnossa!



Ultrauutisten jälkeen uskallettiin sitten kertoa lapsillekin tulevasta vauvasta. Yllätykseksemme molemmat olivat asiasta innoissaan, varsinkin isoveli, joka on tähän asti pitänyt vauvoja ällöttävinä huutajina ja kuolaajina! Nyt on jo suunnitellut vauvan sängylle paikkaa ja miettinyt sopivia nimiä, suloista. Vauva-aiheiset kirjatkin ovat kova sana.



Sitten muihin aiheisiin. Pahin nälkä on mennyt ohi, mutta tuossa viikoilla 9-11 oli jatkuva nälkä ja ruokahalua kuin rekkamiehellä. En voinut olla ajattelematta ruokaa! Toinen intohimo oli nukkuminen, mutta myös väsymys on aika hyvin helpottanut. Iltapäivisin töitten jälkeen olen kyllä väsynyt ja täytyy saada oikaista sohvalle, mutta aamulla ei enää itketä nousta sängystä!



Millaisia mielitekoja muilla on ollut? Itse himoitsin alkuun makeita ruokia, mutta enää niitä ei niin hirveästi tee mieli. Sen sijaan "kunnon suomalaista kotiruokaa" himoitsen, kuten janssonin kiusausta, lihapullia ruskeassa kastikkeessa, kaalikääryleitä jne. Ja myös pizza sekä grilliruoka maistuisi. Liekö siis poika tulossa!



Entä joko raskauden näkee päälle päin? Mulla todellakin näkee!! Lasten kaverin äitikin jo onnitteli minut nähdessään, ja kysyi, että koskas se syntyy. Vähän vaikeana siihen sitten vastasin, että menee vielä puoli vuotta! Joissain vaatteissa onnistun ehkä näyttämään vain lihonneelta, mutta sellaiset vaatteet kyllä alkavat olla vähissä. Kohta täytyy siirtyä kokonaan äitiysvaatteisiin. Töissä en ole vielä saanut kerrottua, mutta tänään aion sen tehdä - muuten juorut saavat liikaa tuulta siipien alle. Jännittää...



Ihanaa kun alkaa viikonloppu. Saa toivottavasti nukkua vähän pidempään! Mukavaa viikonloppua myös muille masunkasvattajille!



Rallentando 13+3

Ihan oikeastaan tarkoituksellakin, tai kun on ollut niin paljon kaikkea muuta hommaa, niin ei ehdi tähän koneelle jumittuun...



Mulla masu on jo niin iso, että pari ihmistä on arvannut. Yhdet stretch-farkut menee jalkaan, mutta niistäkään ei nappi mene kiinni. Kävin maanantaina ostamassa äitiysfarkut ja suorat mustat housut sekä pari paitaa. Niissä farkuissa on se masun päälle tuleva resori vielä aika valjä, mutta pitää ehkä kehittää joku hakaneulaviritys...



Pikkuisen liikkeitä tunnen jo lähes päivittäin. Yhtenä yönä en meinannut saada unta, niin pari kertaa tuntui ihan kunnon tönäisyjä... ;) On se vaan niin hieno tunne! Mulla on eteenpäin kallistunut kohtu, niin varmaan siksikin tuntuu liikkeet hyvin. Kotidopplerilla kuunnellessa pikkuinen meinaa koko ajan karata alta pois, ja kuuluu sellaisia poksauksia kun hän siellä jumppailee!



Nyt on väsymys laantumaan päin, oikeastaan päinvastoin nyt en tahdo saada unta, kun en löydä hyvää asentoa. Mahallaan en pysty enää nukkumaan, selällään en osaa nukkua ja kylkimakuulla alkaa lonkkia pakottaa... Kiitos liitoskivut! Liitoskivut tuntuvat myös välillä alaselässä ja häpyluussakin, varsinkin töissä jos on kiirettä, niin välillä pakottaa ja vihloo. Etovaa oloa on edelleen silloin tällöin, mutta nyt pahempaa on närästys. Väliin korventaa tosi kovasti rintaa ja tulee polttavia röyhtäisyjä. Mutta muuten olen ihan hyvällä mielellä ja virkeä! :)



Meillä on ensi viikon torstaina jo kolmas neuvola. Rakenneultra on 22.9. eli silloin on rv.19+1. Toivon kovasti, että mies saa silloin vapaata, niin pääsee mukaan...



Hyvää viikonloppua teille kaikille! Me lähdetään mummola-reissulle...



Mimmi & Yrjö-Kyllikki rv.14+5

olen lueskellut palstaanne alusta asti ja nyt uskallan jo liittyä itsekin mukaan!



vähän taustaa...

minulla LA 10.2, asustellaan kymenlaaksossa (pienessä kunnassa) miehen ja yhden yhteisen lapsemme (tyttö 07) kera. lisäsinkin itseni jo tuonne esittelyihin!



täällä vielä suuresti epäilen josko olen edes raskaana, vaikka np-ultrassa katselin pientä sinttiä kyyneleet silmissä! En tiedä miksi olo on vieläkin niin epätodellinen uuden vauvan suhteen, mutta ehkä se siitä todeksi muuttuu kunhan maha alkaa todella puskea ulos. Käyttelen edelleen vanhoja vaatteita, ainoastaan rintaliivit jouduin jo vaihtamaan suurempaan kokoon! (kammottavaa edes ajatella mitä loppuraskaudessa tapahtuu..)



ensimmäisessä raskaudessani en edes siirtynyt mamma vaatteisiin, omat farkut (matala vyötärö) menivät vielä viimeisinä päivinäkin. lääkäri vähän uhkaili että toinen raskaus näkyy aiemmin mutta vielä olen turvassa, kun emme ole mieheni kanssa edes kertoneet uudesta vauvasta kenellekään! paitsi esikoiselleni opetan hanakasti että vauva on äidin mahassa, jos vaikka sitten hän voisi isovanhemmille osoittaa missä uusi vauva on!



minusta tuntuu että räjähdän kohta tämän salaisuuden kanssa, mutta aika hyvin juorulevaksi ämmäksi olen onnistunut tiedon salaamaan!



meillä koksissa tuli esikoisen kohdalla kirje kotiin missä oli kromosomipoikkeavuuden suhdeluku tms. mutta enää sitä ei tule vaan he soittavat jos riski on suurempi, oletan? outoa.



jollain muullakin oli ollut virtsatieinfektio? minulla oli aivan alkuraskaudessa ja nyt se kummittelee mielessä jos vaikka uusiikin? kun neuvoloitakaan ei ole enää kakkosta odottavalla kuin muutama hassu. olen käynyt kerran neuvolassa, kerran lääkärillä ja np-ultrassa, seuraava neuvola on vasta viikoilla 23+ muistaakseni!? onneksi rakenneultra on edes ennen sitä. muistaakseni viikolla 20+3?



eiköhän se riittäne ensimmäiseksi viestiksi, hauskaa viikonlopun alkua muille helmille!



tiia rv15+3



sellaista halusin muilta kysellä että onko teillä tyttö- tai poikaoloja?

jos on aiemmin kyselty niin minulta on mennyt ohi, minulla on VAHVA tyttöolo!

kiitos kaikille myötäelämisestä:) Kyllä tuntuu, että kivi olisi vierähtänyt sydämmeltä noiden istukkatutkimusten tulosten jälkeen. Tänään sain vielä asiasta ihan mustaa valkoisellakin ja normaali siinä lukee, että kai se on uskottava!



Hilpsu: olisin kyllä toisaalta kovastikin halunnut tietää sukupuolen ja vähän salaa toivoin, että se olisi tuohon kirjeeseen vahingossa tullut. Mutta mun mies oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei sitä ennakkoon urkita niin ajattelin joskus kuunnella hänenkin toiveitaan. Ja voinhan mä aina soittaa Tampereelle jos uteliaisuus käy sietämättömäksi;)



Hyvien istukkatutkimusten tuloksena uskallettiin sitten kertoa meidän tytöillekin eilenä tulevasta vauvasta ja molemmat olivat aivan innoissaan ja eivät nyt sit muusta puhukkaan! ja tänään kun hain tyttöjä päiväkodista niin siellähän tiesi sitten kaikki, että nyt taisi alkaa sana leviämään!



Töissä en ole kertonut vielä, enkä aio! Jos joku suoraan kysyy niin sitten sanon, mutta mitään ilmoitusasiaa siitä en tee. Katsotaan missä vaiheessa joku kehtaa kysyä! Maha on kyllä jo sellainen, ettei siitä voi erehtyä ja kaikki tuijottaa, voisinhan pistää joku aamu lapun kaulaan tyyliin: "kyllä olen raskaana, älkää tuijotelko":)



Miina rv15+6

Tätä on odotettu. Kun vielä miestäkin joskus näkisi, niin olisi kiva. Meillä on sukulaisilla remontti- ja muuttotouhuja ja tuntuu, että mies luuhaa siellä auttamassa enemmän kuin on täällä kotona. Ei pidä tietenkään paikkaansa, mutta raskaana olevan naisen kieroutunut mieli näkee asian tietysti näin..! ;) Mutta oikeasti, lähden työmatkalle maantai-aamuna ja tulen tiistai-iltana ja ke iltana taas menoa, että vähiin jää tässä yhteiset illat. Ärsyttää, kun tekisi mieli vaan kainaloon käpertyyä.



Rallentando: Hienoa, että ultratulokset olivat hyviä ja kaikki hyvin! Ihanaa, että lapset noin innostuivat. Tekisi mieli itsekin jo kertoilla... Ehkä ensi viikolla sen ultran jälkeen.



Mieliteoista: Samoin kuin Rallentandolla, minun tekee mieli enemmänkin kunnon ruokaa nykyisin. Makeita ei hirveästi tee mieli, mutta olen kehittänyt itselleni epätavallisen himon pullaan..!



Olen kyllä kade niille, jotka tuntee jo liikkeitä, itse en edelleenkään tunne mitään! Onkohan istukka taas edessä, se vaimensi esikoisen kanssa liikkeitä kyllä tosi tehokkaasti.



Tigercatille tervetuloa kirjoittelemaan! Minulla on olot vähän vaihdelleet, aluksi olin varma, että se on tyttö, kun palelin koko ajan, mutta nyt kun tekee mieli vain suolaista olen ajatellut, että se on poika. Mutta oikeasti ei ole kauhean selvää oloa, sen takia haluaisinkin, että ultrassa kurkkaisivat.



Miina: Sinulla on tosiaan tuo hyvä takaportti, että voit halutessasi pirauttaa Tampereelle ja kysyä sukupuolta! :) Se olisikin kätevää, jos voisi vain pirauttaa... Teillä oli myös lapset innostuneet uutisista, ihanaa! Uskon myös, että meillä innostutaan ja että siitä kuulee parin minuutin sisään koko pihapiiri..! Ja kyltti kaulassa olisi kanssa aika hauska ajatus...



Minäkään en ole töissä vielä kertonut, mutta ensi viikolla luultavasti kerron. En haluaisi, että huhut alkavat liikkua ja mielestäni on reilua, että esimieheni tietää ennen muita. Mutta ennen keskiviikon ultraa minun on selvittävä kahden päivän työreissusta, jossa yllätys, yllätys, on taas tarkoitus juhlia ja nautiskella alkoholipitoisia juomia... Huoh. Pitää herätä aikaisin ja valvoa myöhään, en tiedä miten jaksan, mutta kai sitä yksi päivä menee vaikka päällään seisten.



Nyt on kyllä aika ihanaa olla raskaana, tuntuisi vielä liikkeet niin olisi rauhallisempi olo. Aika pian katoaa se neuvolan tuoma varmuus, maanantaina kävin ja eilen jo mietin, että onkohan siellä vielä kaikki hyvin. Eli tänään kyllä kuunnellaan doplerilla, että löytyykö ääniä.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Hilpsu rv 16+0

Voimia Mayalle! Todella surullisia uutisia.



Meillä päin ei ole ollenkaan rakenneultraa uudelleen synnyttäjillä. Aluks meinasin pärjätä ilman, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin, taidan varata ajan yksityiselle. Viikkoja on vasta kasassa 13, joten asialla ei ole vielä kiire. Niskapussiultrassa laskettu aika muutui pari kolme päivää, mutta laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu. Muutenkaan en pysy mukana noissa viikoissa.



Mulla on jo kunnon maha! Viikko sitten kaivoin kaapista mammahousut, vyötäröstä vielä löysät mutta paljon mukavammat kuin tavalliset farkut. Kiloja tullut lisää noin 3 kg. Neuvolan puntarissa vielä enemmän. Kotona käyn aamuisin ja ilman vaatteita, paljon kivempaa kuin keskellä päivää, just syöneenä ja vaatteet päällä :D Muutenkin stressaan liikaa kiloista mutta kun tytöistä tuli 25 kg ja 22 kg, niin enää en halua niin paljon ylimääräistä kanniskella. Ens viikolla aloitan kuntosalin ja jonkun jumpan. Koko kesä meni löhötessä!



Tein tänään kivan löydön. Meidän matkarattaat on ihan homeessa! Ne oli kauhean näköiset, taidan heittää suoraan kaatopaikalle. Ne on vielä semmoinen malli mistä ei saa kangasta irti. Ja meidän toisissa vaunuissa on myös hometta. Kiva kiva! Meinään käydä pesulasta kysymässä olisko niillä myytävänä jotain myrkkyä millä home lähtisi pois. Kannattaa säilyttä vaunuja tallissa, mikä on kylläkin kuiva paikka, mutta ei näköjään riitä. Onko muilla samanlaisia ongelmia?



Mulla on itellä ihan poika fiilikst. Tää raskaus on ollut niin erillainen kuin aikasemmat. Kaiki maholliset vaivat on ollu ja suolasta tekee mieli koko ajan. Mies tänää nauro, et syön jo enemmän kun se. On ihan oikeessa. Aikasemmin teki mieli makeaa ja nyt vain suolakurkut, hampurilaiset ja salmiakit pyörii mielessä.



Onko kukaan ollut raskaana ulkomailla? Me meinattiin lähteä Thaimaaseen marraskuussa. Olen kysellyt kaikilta lääkäreiltä ja terkkareilta. Jokainen on antanut luvan. Varataan ehkä tänä viikonloppuna matka! Se taitaa olla viimeinen reissu, mikä tehdään kahdestaan.



Viikonloppuja!

Jonttu 13+?

Meille syntyi tänään pieni enkelipoika, kaikki sujui kivuttomasti ja rauhallisesti! Minulla oli omahoitaja alusta loppuun josta oli korvaamaton tuki käytännössä niinkuin henkisestikin! Mieskin lähti tueksi mukaan, mikä oli aivan ihana juttu! Heitin pikkuiselle jäähyväiset, onneksi löytyi voimia tehdä se, tiedän, että siitä on tulevaisuudessa iso apu, helpottaa kovasti surutyötä! En ole katkera enkä vihainen, olen todella helpottunut ja olo todella rauhallinen!



Ensin päätettiin, että enää ei vauvoille tilaisuutta anneta, kuitenkin keskusteltiin asiasta, että jos ehkä kuitenkin katsellaan uudelleen, kun on mieli ja kroppa toipunut! Ehkä siirryn kuitenkin haavelijoihin :)



Mayya

.. ja ihanaa, että kaikki sujui rauhallisesti ja mieli on nyt levollinen!



Ei sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ;o)



V80

Eilisillalla mulla alkoi mahaa kouristelee ja sattumaan, kuvittelen että supistuksia (maha tuntuu myös kovettuvan vähän). Ei ne sietämättömän kipeitä ole, mutta kuitenkin vaivaa. Vielä oon pelännyt vähän että kävis samanlailla kuin ystävälle, joka näiltä viikoilta raskauden loppuvaiheeseen asti määrättiin vuodelepoon supistusten hilliintymiseksi...

Sitten yölläkin 1 aikaan heräsin ja heti rupes taas mahaan sattumaan ja valvoin ainakin 4:ään huolissani.

Tänäänkin mun maha on ollut herkkä, enkä itteeni kummemmin aio rasittaa.

Tosi vaikeeta, kun oon tottunut että aina tulee hyörittyä koiran ja esikon kanssa, ja arkisin on vielä oma yritys hoidettavana ja pari luottamushommaa siihen päälle.

Mitenköhän kaiken käy jos mulla rupeaa supistuksia tulemaan jo nyt??? Oon pikkuisen huolissani, onko kenelläkään mitään kommentteja tai kokemuksia?



Eihän tää tietenkään tarjoita, että koko loppuaika olis tällaista, mutta vähän huolestuttaa. Esikolla mulla ei tulut supistuksia kuin vasta h-hetkellä, eli ei sinänsä kokemuksia...



Kiitti jos joku vastaa ja rauhottaa mua ;o)



V (rv 15+2)

Mayya: Hienoa, että keskeytyskokemus oli ollut niin hyvä kuin se nyt voi olla. Voimia surutyöhön ja toiveikasta tulevaisuutta! :)



V80: Minulla on aina ollut tosi supistusherkkä kohtu, ja nyt siis huomaa, että supistelee jonkin verran. Kipeitä eivät kyllä ole, että jos sinulla on kipeitä, niin pitäisi varmaan käydä äitipolilla näyttäytymässä ja mielipidettä kysymässä. Inha vaivahan se on, invalidisoi loppuraskaudesta täysin, ei pääse liikkumaan ollenkaan. Nyt yritänkin liikkua varastoon niin paljon kuin voin... Mutta niin se vaan on, että tahtia on hiljennettävä vähitellen. Se on rankkaa kun on tottunut kaiken hoitamaan, nyt täytyy alkaa turvautua muiden apuun.



Päivä on minulla mennyt aika lailla lepäillessä, tuntuu ettei ole voimia mihinkään. Ruoanlaittokin oli aika ponnistus ja kyseessä oli kuitenkin tosi helppo ruoka... Väsyttää vaan ihan älyttömästi.



Eilen illalla kuuntelin vielä sydänäänet ja hienostihan ne kuuluivat! Heti helpotti...



Taidan kömpiä sohvan pohjalle ja siitä sitten kohta sänkyyn.



Hilpsu rv 16+1

Mayya, mukavaa kun jaksoit käydä kertomassa meille vielä viimeiset kuulumiset pienokaisestanne. Hyvää vointia teille, ja toiveikkuutta sekä onnea matkaan jos vielä joskus annatte uudelle pikkuiselle mhdollisuuden tulla perheeseenne.



V80: Odotan ensimmäistä, ja viikko sitten neuvolassa vasta ymmärsin että supistuksiahan nämä mun kivut ja masun kovettumiset on olleet. Sain ohjeeksi ottaa rauhallisesti (mikä on HYVIN vaikeaa) ja tukivyön sanoi mahdollisesti helpottavan oloa. En ole vielä sellaista hankkinut, tuntuu "tyhmältä" kun massukin on niin pieni! Mutta vaikea tällaiseen aikaiseen supisteluun on suhtautua. Olin ajatellut jaksaa täysillä mukana harjoittelussa koko syksyn aina jouluun saakka, mutta työn ollessa hyvin fyysistä niin tilanne täytyy kyllä viikoittain arvioida uudelleen.



Itse koen melkeinpä ärsyttäväksi sen, miten helposti vatsa ärtyy supistelemaan ja aristaa sitten koko loppupäivän. Toisaalta onhan se hyvä että varoittelee, etten pääse liikaa riehumaan ja jopa siten vahingoittamaan vauvaa. Mutta huoli on mukana koko ajan, kun tuntuu ettei mitään ruumiillista uskalla tehdä. Meillä on muutto kolmioon nyt kuun vaihteessa! Kiva asia sinänsä, mutta minä itse-luonteella, vatsan supistellessa, hieman haastavaa aikaa. Silti ihanaa päästä uuteen kotiin:))



Ja hiphei! Luulenpa, että Möykyn ekat liikkeet tuntui perjantaina! Ihan varma en voi vielä olla, kun en tiedä miltä sen "kuuluisi" tuntua... Sittenhän se varmistuu kun enemmän ja kovemmin alkaa liikkeet tuntua. Mutta sellainen ihme "poksahdus" tai muljahdus vatsassa tuntui, kaksi kertaa peräjälkeen. Sitten ei mitään, vaikka olen nyt todella kuulostellut. Nuo tulivat Salkkareita katsellessa kun olin rentona ja muissa mietteissä, eli en sillä tavalla ainakaan kuvitellut liikkeitä:)



Vaunuja tulee täälläkin jo kovasti katseltua ja vertailtua.... Hankalaa kuin mikä! Niissä kun tänäpäivänä piisaa tuota valinnanvaraa:)



mukavaa sunnuntaipäivänjatkoa helmi-siskoille!



tikru ja Möykky rv 16+6

Mayya: Paljon voimia teille suruaikaan... Vaikka enkelinne syntyminen olikin todella surullista, oli tarinasi kauniisti kirjoitettu. Ihana kuulla, että tämä teidän vaikea koettelemus hoidettiin ammattimaisesti ja hienosti.



tigercat: Tervetuloa mukaan!



Miina75: Kiva kuulla, että teillä istukkatutkimuksen tulos oli normaali! Varmasti kivi putosi sydämeltäsi...



V80: Mulla on tosi supistusherkkä kohtu. Nyt jo supistelee, varsinkin iltaisin ja jos on ollut kiirettä töissä. Yhtenä yönä nukuin huonosti, ja silloin supisteli tosi paljon. En kuitenkaan ole huolissani, koska edellisessä raskaudessa (toinen raskaus mulla) oli myös jo aika aikaisin supistuksia, mutta ne eivät aiheuttaneet mitään. Kohtu vain harjoittelee... Loppujen lopuksi meidän kakkonen syntyi vasta rv.41+5, joten ei ne ainakaan aikaistanu synnytystä! Jos yhtään lohduttaa, niin mulla ainakin synnytys oli nopea ja helppo, mikä kätilön mukaan olisi voinut johtua, että kohtulihas oli niin hyvässä kunnossa harjoiteltuaan... :) Tietysti, jos sua oikein huolestuttaa, niin ota huomenna yhteyttä neuvolaan ja pyydä lääkäriaikaa ja tarvittaessa sairaslomaa.



Minulla alkaa ihanasti masu jo näkyä... :) Muksut silittelevät ja kuuntelevat masua ja ovat tosi kiinnostuneita, minkä kokoinen vauva nyt on ja mitä se siellä masussa tekee jne. Liikkeitä tuntuu vaihtelevasti; välillä ihan hentoja hipaisuja ja toisinaan ihan kunnon muljahduksia ja tönäisyjä. Liitoskivut vaivaavat kyllä välillä tosi inhottavasti, varsinkin öisin lonkkia pakottaa, jos pidempään on ollut samalla kyljellä. Muuten on aika hyvä olo ja seesteinen mieli! Aika hyvillä viikoilla jo mennään...



Mimmi75, rv.15+0!

Joo, huomenna soitan omalle th:lle ja pyydän lääkäriaikaa, ihan varmuuden vuoksi. Tää päivä on sujunut ihan normaalisti ja olen koirankin kanssa pariin otteeseen lenkkeillyt. Mutta siis ihan varmuuden vuoksi haluan lääkärille, viikon päästä nimittäin alkaa jumppa, joka kestää marras-joulukuuhun, ja jos yhtään siltä näyttää, en sitä edes aloita!

Ja siis saikulle en tahdo, mulla kun asiakkaat on ainoa tulo, sairaslomalta ei tule rahaa (ainakaan paljon) ja ne on pakko hoitaa. Vaikka tietysti jos tarvii, niin tää on ykkösasia kuitenkin. Yritän vaan välttää viimiseen asti.



Kiitos Mimmi, sun kokemus ainakin rauhoittaa oloa ;o)



V 15+3

että jaksoit vielä tulla kertomaan viimeisimmät kuulumiset. Olet kovasti ollut mielessäni. Jäähyväisten jättö pienelle teki varmasti hyvää, itse ainakin koin sen hyvin tärkeäksi silloin aikoinaan.



Antakaa itsellenne aikaa parantua ja surkaa surunne rauhassa. Ja ihanaa, että uskallatten vielä haaveilla vauvasta.



Kaikkea hyvää teidän koko perheelle toivoottaa Miina