Te,jotka asutte kahdestaan miehen kanssa

Minä hoidan meillä usein kauppareissut mutta kysyn miehen mielipidettä ja mahdollisia toiveita ruuan suhteen. Syödään siis useimmiten samaa ruokaa. Suunnitellaan siis yhdessä ruuat. Jos hänellä ei ole ideoita niin sitten minä päätän. 

Kumpi ehtii. Välillä molemmat syö omaan tahtiin, välillä syödään yhdessä.

Meillä mies kokkaa. Se tietää, että jos se ei itse sitä tee, ruokaakaan ei tule koska mä elän lähinnä suklaalla ja leivällä.

Me syödään eri aikaan eri ruokia. Joskus toinen kokkaa jotain mistä molemmat tykkää. Se vain tapahtuu, ei me suunnitella sen enempää. Me ei oikein tykätä samoista jutuista. Mutta ostataan kuitenkin kaupasta niitä toisenkin juttuja tietenkin.

En ole ikinä tykännyt syödä yhdessä, paitsi juhlapäivinä.

Syödään arkena aina tosi eri aikoihin ja eri tavoilla.

Minä olen päivätyössä kodin ulkopuolella, miehen päivätyö toteutuu kokonaan etänä. Itse olen kasvissyöjä, mies elää ketoosissa pihveineen ja syö tyyliin kerran vuorokaudessa. Mies kuitenkin ystävällisesti usein ostaa kauppareissuillaan minulle ruokatarpeita, toisinaan myös laittaa minullekin ruokaa, vaikka ei itse siihen koskekaan.

Miehellä on huomattavasti paremmat tulot, hän ei kertomansa mukaan koe ongelmaksi ostella minulle sapuskaa. Hän myös tykkää käydä kaupassa, itse vihaan aterioiden suunnittelua, valmistamista ja tarvikkeiden ostelua. Oikeastaan syöminenki on aika ankeaa.

Vierailija kirjoitti:

Yrität vissiin jotenkin passiivis-aggressiivisesti kouluttaa miestäsi? Luulet että hän osaa lukea ajatuksiasi?

Mitä jos vaan reilusti sanoisit, että haluat hänenkin tekevän välillä ruokaa. Tai tehdään yhdessä. Tai mennään ulos syömään. Voisi ehkä tulla vähän hedelmällisempää keskustelua.

en minä keskustelua halua, vaan riidan ja huomiota

Mä teen arkiruuan, sekä valmistuksen että päätöksen siitä mitä huvittaa tehdä. Tämä on aikataulujen sanelemaa, mies tulee töistä sen verran myöhemmin. Viikonloppuisin keskustellaan yhdessä mitä tekee mieli, mies aika usein tekee suorittavan puolen ellei tehdä jotain työläämpää yhdessä. Ja jossei jakseta, niin sitten ulkoistetaan.

Arkena kumpi käy kaupassa eli ehtii aikaisemmin ja ostaa mitä ostaa. Mies ostaa usein jotain valmista tai puolivalmista - sushia, eineksiä tai lämpötiskistä annokset. Minä taas teen alusta asti kuorin perunat ja aina salaatit ja vihannekset tai teen keittoa, mies kyllä jeesaa mielellään. Vkl käydään yhdessä kaupassa ja monesti ostetaan niin, että ne riittää alkuviikollekin. Uuniruokia viikonloppuna kun on aikaa.

Meillä mies on tarkempi omasta ruokavaliostaan (minä olen suorasuoli, eli hoikka ilman dieettejä) ja on muutenkin innostunut ruuanlaitosta. Toki meillä ruokatilausta tehdessä mietitään vähän yhdessä, että mitä tekisi mieli syödä. Mie myös seikkailee kauppojen alelaareissa, joten kala ja liha tulee sen mukaan. Kasviproteiinit tulee tilauksen yhteydessä.

Vastaan vaikka ei asuta kahdestaan miehen kanssa, meillä siis myös 2 lasta. Mutta syödään miehen kanssa aina eri ruokia. Meillä on eri aikaan nälkäkin. Jouluna ja juhannuksena syödään samaan aikaan ja samaa ruokaa, muutoin ei ikinä. Mies tekee itse omat ruokansa, minä kokkaan ruuat itselle ja lapsille. Oon aina pitänyt ruuanlaitosta eli ei haittaa, vaikka teen enemmän ruokaa kuin mies.

28 jatkaa. Ja aina syödään yhdessä ruokapöydän ääressä, sekä aamupalat että päivälliset, sehän on parasta siinä ruokailussa. Illalla saatetaan hakea jääkaapista vain itselle jotain.

Me syödään aina yhdessä, ja minä laitan aina ruuan ja päätän siitä. Kysyn toiselta osapuolelta useinkin, että mitä hän haluaisi syödä. Jos ja kun en viitsi tehdä ruokaa, niin syödään joko ravintolassa, tai noutoruokaa tai periaatteella mitä kaapeista löytyy. Puoliso tekee pääsääntöisesti ruokaostokset ja osallistuu ruuanlaittoon pesemällä, pilkkomalla, kuorimalla, tiskaamalla jne.

Mies hoitaa ruokapolitiikan. Näin oli jo silloin, kun lapset asuivat kotona. Ruuanlaitto on miehelle harrastus ja haluaa olla siitä päävastuussa. Minä kokkaan lähinnä silloin, jos mies ei ole kotona tai hän on sairaana tms. Ruuista keskustellaan ja yhdessä sovitaan, mitä syödään. Miehellä yleensä enemmän ideoita tähän kuin minulla. 

Molemmat pidetään ruuanlaitosta. Oon nyt etätöissä tehnyt ruuan, mies sitten viikonloppuisin. Joskus kun kyllästyttää, pyydän arki-iltana tuomaan jotain valmista tai haen itse läheisestö ravintolasta.

Minä päätän ja minä teen, mies ei edes kysyttäessä keksi mitä syötäisiin. Kerran viikossa käydään ulkona syömässä, mies maksaa. Ihan kiva päästä valmiille.

Ollaan kotitomistolla oltu enemmän tai vähemmän jo 10v. Lauantaiaamuna mietitään seuraavan viikon lounaat ja päivälliset. Mulla ehdotus valmiina ja yhdessä päätetään mitä muutetaan.

Minä teen yleensä lounaat, päivällisiä molemmat.

Suomessa ollessa herään pari tuntia ennen miestä ja syön aamiaisen yksin. Kun olemme 2. kodissamme maailmalla elämme samassa aikataulussa. Minä nukun pidempään ja yömme hitaan aamiaisen yhdessä

Syödään yleensä eri ruokia. Minä tykkään syödä terveellisesti, mies taas elää pakastepizzalla ja muulla eineksellä.

Usein syödään omaan tahtiin mitä itse tekee mieli, mutta illallinen yhdessä jos sellaista kokataan tai tilataan. Olen itse napostelija ja nautin eniten pikkusyömisistä, kun taas mies voi vetää lihapulla-annoksen tms heti aamiaiseksi.

Me syödään milloin huvittaa eikä kumpikaan kuole nälkään jos toinen ei tiedä. Meillä ei ole ollut lapsia, ollaan aina eletty näin kahdestaan. Joskus jompi kumpi kokkaa, joskus syödään valmisruokaa, tai tehdään leipiä. Saatetaan syödä ihan eri ruokia. Ei ole ruoka-aikoja, kumpikaan ei syö aamiaista.

Ainoa mistä ns. sovitaan on kahvin juonti :D Tyyliin "minäpä keitän kahvit" tai "pitäisikö keittää kahvit".

Nousen lähes aina ekana ja keitän meille aamukahvit. Aamupalat ja iltapalat syödään erikseen omaan tahtiin, Yleensä keskustellaan hyvissä ajoin mitä ruokaa jompikumpi tekee ja kumpi käy kaupassa. Tehdään kerralla ruokaa n. kolmeksi päiväksi: kumpaakaan ei kiinnosta kokkailla kauhean useasti.

Minä teen ehkä hieman enemmän ruokaa meillä koska osaan tehdä parempia sapuskoja ja tämä on meille ok.