Kokemuksia haastavista lapsen tapaamisriidoista

Kaipaisin kokemuksia ja tukea pienen taaperoikäisen lapsen tapaamisiin liittyvistä erimielisyyksistä vanhempien välillä.

Lapseni isä asuu nykyään kauempana (yli 500km) ja on tavannut lasta epäsäännöllisesti syntymästä saakka. Hän on vaikeahko persoona eikä toimi lainkaan lapsentahtisesti. Tapaamissopimusta ei ole suostunut tekemään (ei tullut lastenvalvojalle) ja tapaamisetkin onnistuu vain isän ehdottamina ajankohtina. Jos isän ehdottama aika ei sovi minulle, hän ei tapaa lasta ja voi pitää kuukausien tauon ja ilmestyy sitten taas tyhjästä ja vaatii lapsen pitkäksi aikaa itselleen. Vaatii myös videopuheluita usein mutta vain hänelle sopivina aikoina. Ei suostu etukäteen sopimaan aikoja, vaan soittaa kun itselle lystää. Jos olen haastavassa paikassa, enkä pysty vastaamaan tai ehdottomani tapaamisaika ei käy ja ehdotan uutta, saan vihaisia haastemiehellä uhkailevia sähköposteja.

Olen henkisesti erittäin loppu ja ahdistunut ex-mieheni käytöksestä. Olimme vuosia yhdessä, mutta hän jätti minut raskausaikana ihastuttuaan vanhaan opiskelukaveriin. Raskaus oli molemmille toivottu.

Olen haastanut isän oikeuteen elatuksesta ja huoltajuudesta ja toivon isän tekevän vastahaasteen tapaamisista jolloin tapaamisille sovitaan raamit. Itken joka ilta tätä ahdistavaa tilannetta ja toivon lapseni vielä saavan hyvän isäsuhteen. Lapsen vuoksi joudun olemaan isän kanssa tekemisissä mutta muuten haluaisin katkaista kaiken yhteydenpidon häneen.