Lue keskustelun säännöt.
Nykyään ihmisellä ei ole enää oikeutta vanhentua ja tulla heikoksi
15.05.2022 |
Entisaikaan jossain vaiheessa ihmiset totesivat, että nyt he ovat vanhoja ja saavat olla sitä, ei tarvi enää huhkia elättääkseen itsensä vaan nyt hommat siirtyy nuoremmalle polvelle joka pitää huolta meistä vanhoistakin. Kun he olivat lapsia me hoidimme heidät, nyt me olemme vanhoja ja kivulloisia ja he hoitavat meidät. Enää ei ole näin, vaan kaikkien on oltava teräsmummoja tai teräsvaareja ja tehtävä töitä satavuotiaaksi, koska lapset ei auta eikä eläke riitä. Pitää vaan urheilla ja elää terveellisesti että jaksaa satavuotiaana elää kuin työikäinen.
Kommentit (59)
Olet vanha joten olet hyödytön. Potkaise tyhjää, olet pelkkä menoerä yhteiskunnalle eikä kukaan jaksa elämäntarinaasi kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
Miksi lapset sitten tarvitsivat siihen luvan joltakin että voivat kasvaa aikuisiksi ja elää omaa elämäänsä? Se että kaikkeen tarvitsi luvan itsensä ulkopuolelta kuulostaa enemmän riippuvuudelta kuin asioiden hyväksymiseltä ja aikuisen elämältä.
Niin siis tämähän ei varmaan ihan tuosta vain aukea jollekin, kenellä ei kokemusta asiasta ole. Kyse ei kumminkaan ole mistään luvan pyytämisestä. Se on sitä, että tullaan ilmoittamatta kylään ja aletaan järjestellä aikuisen lapsen tavaroita lupaa kysymättä. Aikuisen lapsen ihmissuhteisiin sekaannutaan soittelemalla hänen tuttavilleen. Mitään henkilökohtaisia rajoja ei kunnioiteta. Soitellaan jatkuvasti ja puheluissa tivataan kaikkia yksityisasioita. Jos vanhemman mielestä jokin aikuisen lapsen tekemä ratkaisu on väärä, asiasta nousee haloo. Jos hän ei haukkujen kuuntelemisenkaan jälkeen suostu muuttamaan päätöksiäsi vanhemman mielen mukaisiksi, niin sitten mustamaalataan sukulaisille, soitellaan lapsenlapsista sossuun ja muuta mukavaa.
Nykyisin on olemassa aika hyviä lukkoja, kukaan ei tule kylään lupaa kysymättä. Jos ei halua kertoa yksityisasioista ei niitä kukaan voi pakottaa kertomaan.
Muuten toki tullaiset isovanhemmat kuulostaa mielenterveysongelmaisilta ja kyllä niinhin useinkin liittyy läheisriippuvuutta. Se että mielenterveysongelmaiset ei aina saa eivätkä halua apua ei kyllä ole lasten vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
No eikä tarvitse tehdä töitä satavuotiaaksi. Suomessa on ihan selkeät iät, jolloin pääsee vanhuuseläkkeelle. On alin, suositeltu ja ylin eläkeikä ja ikääntyvä saa itse valita alimman eläkeiän täytyttyä, milloin jää eläkkeelle. Mulla tuo alin eläkeikä on 64 v 9 kk. Täytän tänä vuonna 61 vuotta enkä nyt ainakaan vielä koe itseäni niin vanhaksi, että en jaksaisi tehdä töitä.
Sitä voi toki kysyä, miksi meillä on yhteiskunta, jossa maksetaan eläkkeitä. Eikä ole sellainen yhteiskunta, jossa eläkkeitä ei makseta vaan ikääntyvän lapset joutuisivat maksamaan vanhempiensakin elämisen. Kun eläkkeitä maksetaan, ei ole mahdollista, että jokainen kansalainen voisi itse päättää, milloin jää eläkkeelle. Tiedän, että työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, mutta se on kuitenkin sitten se väylä, jota pitää kokeilla, mikäli ei ole enää työkykyinen. Ellei sitten ole lapsia, jotka haluaisivat elättää myös vanhempansa. Suomessa vaan asumis- ja muut elinkustannukset on sen verran kovia, että harvan palkka riittää muiden kuin itsensä ja korkeintaan omien alaikäisten lastensa elättämiseen. Kaikilla ei riitä siihenkään vaan tarvitsee lisäksi yhteiskunnan tukia.
Kyllähän ne isovanhemmatkin voivat kantaa kortensa kekoon, ainakin kotitöiden ja lastenhoidon muodossa. Tai tarhastahakujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
Miksi lapset sitten tarvitsivat siihen luvan joltakin että voivat kasvaa aikuisiksi ja elää omaa elämäänsä? Se että kaikkeen tarvitsi luvan itsensä ulkopuolelta kuulostaa enemmän riippuvuudelta kuin asioiden hyväksymiseltä ja aikuisen elämältä.
Niin siis tämähän ei varmaan ihan tuosta vain aukea jollekin, kenellä ei kokemusta asiasta ole. Kyse ei kumminkaan ole mistään luvan pyytämisestä. Se on sitä, että tullaan ilmoittamatta kylään ja aletaan järjestellä aikuisen lapsen tavaroita lupaa kysymättä. Aikuisen lapsen ihmissuhteisiin sekaannutaan soittelemalla hänen tuttavilleen. Mitään henkilökohtaisia rajoja ei kunnioiteta. Soitellaan jatkuvasti ja puheluissa tivataan kaikkia yksityisasioita. Jos vanhemman mielestä jokin aikuisen lapsen tekemä ratkaisu on väärä, asiasta nousee haloo. Jos hän ei haukkujen kuuntelemisenkaan jälkeen suostu muuttamaan päätöksiäsi vanhemman mielen mukaisiksi, niin sitten mustamaalataan sukulaisille, soitellaan lapsenlapsista sossuun ja muuta mukavaa.
Nykyisin on olemassa aika hyviä lukkoja, kukaan ei tule kylään lupaa kysymättä. Jos ei halua kertoa yksityisasioista ei niitä kukaan voi pakottaa kertomaan.
Muuten toki tullaiset isovanhemmat kuulostaa mielenterveysongelmaisilta ja kyllä niinhin useinkin liittyy läheisriippuvuutta. Se että mielenterveysongelmaiset ei aina saa eivätkä halua apua ei kyllä ole lasten vastuulla.
Joo, katkaisin välit kyllä kokonaan lopulta. Miksi ihmeessä pitää ilkeillen heittää tällaisia ihan itsestäänselviä "neuvoja" lukoista yms.? Mikä sulla on huonosti? Aika iso kynnys mulla on jättää vaan avaamatta ovea, vaikka vanhempi ei olisikaan vierailustaan etukäteen ilmoittanut. Ja ei varmasti voi pakottaa ei, mutta luurinko sitten lyö vain korvaan, jos toinen ei anna periksi kyselemisessä. Ihme väkisin väärinymmärtämistä ja vänkkäystä taas, mutta onhan tämä toki vauva.
Vierailija kirjoitti:
Olet vanha joten olet hyödytön. Potkaise tyhjää, olet pelkkä menoerä yhteiskunnalle eikä kukaan jaksa elämäntarinaasi kuunnella.
Sinä tulet kalliimmaksi mielenterveysongelmiesi vuoksi yhteiskunnalle. Pelkkä menoerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikä tarvitse tehdä töitä satavuotiaaksi. Suomessa on ihan selkeät iät, jolloin pääsee vanhuuseläkkeelle. On alin, suositeltu ja ylin eläkeikä ja ikääntyvä saa itse valita alimman eläkeiän täytyttyä, milloin jää eläkkeelle. Mulla tuo alin eläkeikä on 64 v 9 kk. Täytän tänä vuonna 61 vuotta enkä nyt ainakaan vielä koe itseäni niin vanhaksi, että en jaksaisi tehdä töitä.
Sitä voi toki kysyä, miksi meillä on yhteiskunta, jossa maksetaan eläkkeitä. Eikä ole sellainen yhteiskunta, jossa eläkkeitä ei makseta vaan ikääntyvän lapset joutuisivat maksamaan vanhempiensakin elämisen. Kun eläkkeitä maksetaan, ei ole mahdollista, että jokainen kansalainen voisi itse päättää, milloin jää eläkkeelle. Tiedän, että työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, mutta se on kuitenkin sitten se väylä, jota pitää kokeilla, mikäli ei ole enää työkykyinen. Ellei sitten ole lapsia, jotka haluaisivat elättää myös vanhempansa. Suomessa vaan asumis- ja muut elinkustannukset on sen verran kovia, että harvan palkka riittää muiden kuin itsensä ja korkeintaan omien alaikäisten lastensa elättämiseen. Kaikilla ei riitä siihenkään vaan tarvitsee lisäksi yhteiskunnan tukia.
Nykyään eläkeikä alkaa aikaisintaan siinä 70-vuotiaana ja luultavasti sitä tullaan nostamaan jatkossakin. Mummoni on 91-vuotias ja jos miettii hänen elämänlaatuaan, niin on se elämä ollut viime vuosina aikamoista kitumista, vaikka kotonaan elääkin. Ei pääse enää liikkumaan, jalat turpoaa muodottomiksi ja jatkuvat kivut ja säryt. Ei saa nukuttua. Ei jaksa enää tehdä oikein mitään, ei ole käynyt ulkona ties miten pitkään aikaan, koska jalat ei kanna sinne asti. Että kun mietitään aina vain sitä, että miten pitkään ihminen elää, niin ei oteta ollenkaan huomioon elämänlaatua. Onko mummoni elämä ihanaa, leppoisaa eläkeläisen elämää? Kun eläkeikää jatkuvasti nostetaan, ei ihmisille todellisuudessa jää aikaa elämän loppupuoliskolla elämästä nauttimiseen. Koska elämä ei ole enää nautinnollista loppupuolella. Nykylääketiede on vain oppinut pitämään ihmiset hengissä ja kitumassa pidempään, mitä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikä tarvitse tehdä töitä satavuotiaaksi. Suomessa on ihan selkeät iät, jolloin pääsee vanhuuseläkkeelle. On alin, suositeltu ja ylin eläkeikä ja ikääntyvä saa itse valita alimman eläkeiän täytyttyä, milloin jää eläkkeelle. Mulla tuo alin eläkeikä on 64 v 9 kk. Täytän tänä vuonna 61 vuotta enkä nyt ainakaan vielä koe itseäni niin vanhaksi, että en jaksaisi tehdä töitä.
Sitä voi toki kysyä, miksi meillä on yhteiskunta, jossa maksetaan eläkkeitä. Eikä ole sellainen yhteiskunta, jossa eläkkeitä ei makseta vaan ikääntyvän lapset joutuisivat maksamaan vanhempiensakin elämisen. Kun eläkkeitä maksetaan, ei ole mahdollista, että jokainen kansalainen voisi itse päättää, milloin jää eläkkeelle. Tiedän, että työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, mutta se on kuitenkin sitten se väylä, jota pitää kokeilla, mikäli ei ole enää työkykyinen. Ellei sitten ole lapsia, jotka haluaisivat elättää myös vanhempansa. Suomessa vaan asumis- ja muut elinkustannukset on sen verran kovia, että harvan palkka riittää muiden kuin itsensä ja korkeintaan omien alaikäisten lastensa elättämiseen. Kaikilla ei riitä siihenkään vaan tarvitsee lisäksi yhteiskunnan tukia.
Kyllähän ne isovanhemmatkin voivat kantaa kortensa kekoon, ainakin kotitöiden ja lastenhoidon muodossa. Tai tarhastahakujen.
Ai että aikuiset lapset elättäisivät vanhempansa, jos nämä vanhemmat (jotka siis eivät jaksa enää käydä edes töissä) käyvät lastensa kodeissa tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia? Vai tarkoitatko aikaa, jolloin he vielä jaksoivat käydä töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikä tarvitse tehdä töitä satavuotiaaksi. Suomessa on ihan selkeät iät, jolloin pääsee vanhuuseläkkeelle. On alin, suositeltu ja ylin eläkeikä ja ikääntyvä saa itse valita alimman eläkeiän täytyttyä, milloin jää eläkkeelle. Mulla tuo alin eläkeikä on 64 v 9 kk. Täytän tänä vuonna 61 vuotta enkä nyt ainakaan vielä koe itseäni niin vanhaksi, että en jaksaisi tehdä töitä.
Sitä voi toki kysyä, miksi meillä on yhteiskunta, jossa maksetaan eläkkeitä. Eikä ole sellainen yhteiskunta, jossa eläkkeitä ei makseta vaan ikääntyvän lapset joutuisivat maksamaan vanhempiensakin elämisen. Kun eläkkeitä maksetaan, ei ole mahdollista, että jokainen kansalainen voisi itse päättää, milloin jää eläkkeelle. Tiedän, että työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, mutta se on kuitenkin sitten se väylä, jota pitää kokeilla, mikäli ei ole enää työkykyinen. Ellei sitten ole lapsia, jotka haluaisivat elättää myös vanhempansa. Suomessa vaan asumis- ja muut elinkustannukset on sen verran kovia, että harvan palkka riittää muiden kuin itsensä ja korkeintaan omien alaikäisten lastensa elättämiseen. Kaikilla ei riitä siihenkään vaan tarvitsee lisäksi yhteiskunnan tukia.
Nykyään eläkeikä alkaa aikaisintaan siinä 70-vuotiaana ja luultavasti sitä tullaan nostamaan jatkossakin. Mummoni on 91-vuotias ja jos miettii hänen elämänlaatuaan, niin on se elämä ollut viime vuosina aikamoista kitumista, vaikka kotonaan elääkin. Ei pääse enää liikkumaan, jalat turpoaa muodottomiksi ja jatkuvat kivut ja säryt. Ei saa nukuttua. Ei jaksa enää tehdä oikein mitään, ei ole käynyt ulkona ties miten pitkään aikaan, koska jalat ei kanna sinne asti. Että kun mietitään aina vain sitä, että miten pitkään ihminen elää, niin ei oteta ollenkaan huomioon elämänlaatua. Onko mummoni elämä ihanaa, leppoisaa eläkeläisen elämää? Kun eläkeikää jatkuvasti nostetaan, ei ihmisille todellisuudessa jää aikaa elämän loppupuoliskolla elämästä nauttimiseen. Koska elämä ei ole enää nautinnollista loppupuolella. Nykylääketiede on vain oppinut pitämään ihmiset hengissä ja kitumassa pidempään, mitä aiemmin.
Mummosi kuitenkin saa eläkettä eikä vanhempiesi tai sinun tarvitse elättää häntä (asia, mitä aloittaja ilmeisesti olisi toivonut). Se on totta, että eläkeikä nousee elinaikaennusteen myötä ja monet elävät niin vanhoiksi, ettei elämä välttämättä loppuvuosina tunnu kovin elämisenarvoiselta. Mutta mitä asialle voisi tehdä? Syanidikapseli, kun täyttää 80 vuotta?
Mitä itse olen ikääntyessäni todennut, niin oikeasti kannattaa pitää omasta terveydestään ja kunnostaan huolta. Kaikkia sairauksia ei voi elintavoillaankaan estää, mutta monet voi. Tai ainakin voi siirtää niiden ilmaantumista myöhemmäksi tai vähentää oireita. Ylipainosta - jos sellaista on päässyt syntymään - kannattaa hankkiutua eroon viimeistään viiskymppisenä. Liike on lääke, sanotaan. Se pitää paikkansa. Ei tarvitse huhkia missään kuntosalilla, mutta harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Jo pelkästään kävelylenkit pitävät ikääntyvän ihmisen kunnossa. Jos vielä asuu omakotitalossa, monet pihahommat ovat erinomaista hyötyliikuntaa.
Muuttaa lämpimään, saa olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli vanhempani pyytäisivät apuani niin varmasti sitä heille antaisin. Mutta ei.. Olen heille edelleen se pikkutyttönen, joka ei itse osaa mitään tehdä. Tuskinpa minulta apua tahtoisivat edes kun osaavat aina kaiken niin paljon paremmin.
Joo, lastenkaan ei monesti ikään kuin anneta kasvaa aikuisiksi. Vanhemmat roikkuvat aikuisissa lapsissaan ja yrittävät pitää heitä väkisin edelleen hoidettavina.
Tämä on ihan hullua aikaa.
Miksi lapset sitten tarvitsivat siihen luvan joltakin että voivat kasvaa aikuisiksi ja elää omaa elämäänsä? Se että kaikkeen tarvitsi luvan itsensä ulkopuolelta kuulostaa enemmän riippuvuudelta kuin asioiden hyväksymiseltä ja aikuisen elämältä.
Niin siis tämähän ei varmaan ihan tuosta vain aukea jollekin, kenellä ei kokemusta asiasta ole. Kyse ei kumminkaan ole mistään luvan pyytämisestä. Se on sitä, että tullaan ilmoittamatta kylään ja aletaan järjestellä aikuisen lapsen tavaroita lupaa kysymättä. Aikuisen lapsen ihmissuhteisiin sekaannutaan soittelemalla hänen tuttavilleen. Mitään henkilökohtaisia rajoja ei kunnioiteta. Soitellaan jatkuvasti ja puheluissa tivataan kaikkia yksityisasioita. Jos vanhemman mielestä jokin aikuisen lapsen tekemä ratkaisu on väärä, asiasta nousee haloo. Jos hän ei haukkujen kuuntelemisenkaan jälkeen suostu muuttamaan päätöksiäsi vanhemman mielen mukaisiksi, niin sitten mustamaalataan sukulaisille, soitellaan lapsenlapsista sossuun ja muuta mukavaa.
Nykyisin on olemassa aika hyviä lukkoja, kukaan ei tule kylään lupaa kysymättä. Jos ei halua kertoa yksityisasioista ei niitä kukaan voi pakottaa kertomaan.
Muuten toki tullaiset isovanhemmat kuulostaa mielenterveysongelmaisilta ja kyllä niinhin useinkin liittyy läheisriippuvuutta. Se että mielenterveysongelmaiset ei aina saa eivätkä halua apua ei kyllä ole lasten vastuulla.
Aloituksesta paistaa kyllä läpi se että noi asiat ei ole kaikille itsestään selvyyksiä. Ne ratkaisut omassa elämässä on jokaisen löydettävä itse tai sitten luovutettava sekä vastuu että päätäntä valta omasta elämästä jollekin muulle.
Jos itsestään selvyyksien sanominen on sinusta ilkeilyä, pahoittelut. Ehkä silloin ei kannata osallistua keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat keskimäärin NELJÄNNESVUOSISADAN eläkkeellä, vaikka heidän työuransa on miehiä lyhyempi.
Naiset tekee tutkimusten mukaan 4 vuotta töitä enemmän kuin miehet elämänsä aikana. Siihen on laskettu myös perheen eteen tehty työ ja palkaton työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Enää ei ole näin, vaan kaikkien on oltava teräsmummoja tai teräsvaareja ja tehtävä töitä satavuotiaaksi, koska lapset ei auta eikä eläke riitä."
No on se niiltä nuoriltakin vähän liikaa vaadittu että käyvät töissä, hoitavat perheen ja samaan aikaan pitäisi olla omaishoitajana. Varsinkin jos on jatkuvaa kitkaa.
Kyllä on tosiasiat hukassa jos luulee että ennen oli helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vanha joten olet hyödytön. Potkaise tyhjää, olet pelkkä menoerä yhteiskunnalle eikä kukaan jaksa elämäntarinaasi kuunnella.
Tuo ei ole kristillinen näkökulma asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on tosiasiat hukassa jos luulee että ennen oli helpompaa.
Päätellen siitä mitä itse osaat asiasta kertoa, niin ei ole sinulla tallessa yhtään sen paremmin.
Sehän on todellisuutta. Jos olet heikko, kuolet pois. Siksi ei kannata olla heikko.
Ennen vanhaan vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ihan heidän korkeamman ikänsä takia. Mihin toki kuuluu oletus, että pidemmän elämänkokemuksensa ansiosta ihminen on sitä viisaampi, mitä vanhempi on, mutta joka tapauksessa tämä on johtanut siihen, että ylipäätään vanhempia kunnioitetaan. Tai ennen kunnioitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on todellisuutta. Jos olet heikko, kuolet pois. Siksi ei kannata olla heikko.
Vauvatkin ovat yleensä hyvin heikkoja, mutta eivät silti yleensä sen takia kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikä tarvitse tehdä töitä satavuotiaaksi. Suomessa on ihan selkeät iät, jolloin pääsee vanhuuseläkkeelle. On alin, suositeltu ja ylin eläkeikä ja ikääntyvä saa itse valita alimman eläkeiän täytyttyä, milloin jää eläkkeelle. Mulla tuo alin eläkeikä on 64 v 9 kk. Täytän tänä vuonna 61 vuotta enkä nyt ainakaan vielä koe itseäni niin vanhaksi, että en jaksaisi tehdä töitä.
Sitä voi toki kysyä, miksi meillä on yhteiskunta, jossa maksetaan eläkkeitä. Eikä ole sellainen yhteiskunta, jossa eläkkeitä ei makseta vaan ikääntyvän lapset joutuisivat maksamaan vanhempiensakin elämisen. Kun eläkkeitä maksetaan, ei ole mahdollista, että jokainen kansalainen voisi itse päättää, milloin jää eläkkeelle. Tiedän, että työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, mutta se on kuitenkin sitten se väylä, jota pitää kokeilla, mikäli ei ole enää työkykyinen. Ellei sitten ole lapsia, jotka haluaisivat elättää myös vanhempansa. Suomessa vaan asumis- ja muut elinkustannukset on sen verran kovia, että harvan palkka riittää muiden kuin itsensä ja korkeintaan omien alaikäisten lastensa elättämiseen. Kaikilla ei riitä siihenkään vaan tarvitsee lisäksi yhteiskunnan tukia.
Kyllähän ne isovanhemmatkin voivat kantaa kortensa kekoon, ainakin kotitöiden ja lastenhoidon muodossa. Tai tarhastahakujen.
Ai että aikuiset lapset elättäisivät vanhempansa, jos nämä vanhemmat (jotka siis eivät jaksa enää käydä edes töissä) käyvät lastensa kodeissa tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia? Vai tarkoitatko aikaa, jolloin he vielä jaksoivat käydä töissä?
Kyllä eläkkeellä vielä noita hommia jaksetaan.
Paitsi musta.
Vaihdevuodet muuttivat lempeämmäksi. Naisillahan vähenee testosteroni vaihdevuosissa.