Te jotka asutte tiiviisti rakennetulla kerrostaloalueella, eikö teitä häiritse kymmenien naapurien ikkunat muutaman metrin päässä

Vierailija kirjoitti:

No häiritsee, mutta plussapuolet lohduttavat. Kauppakeskus on 10 askeleen päässä.

Niin, kukapa nyt ei haluaisi asua ostos-hiton-keskuksessa.

Minulla näkyy ikkunoista Tennispalatsi ja aukio. Kiva seurata ihmisvilinää. 🙂

Valitsin asuntoni niin että pääosa ikkunoista on metsään päin (johon ei enää rakenneta). Muutama ikkuna on naapuritaloon päin ja hieman häiritsee se että eräs naapuri kyttää (soittikin kerran ja kysyi minkä huoneen ikkuna se on...). Mutta tämä on väliaikainen koti. Kun lapset muuttavat kotoa niin muutan muualle.

Todellakin häiritsisi, jos sellaisessa joutuisin asumaan. Valitettavasti tämä on nykyään tyylinä, ja suurin osa rakentamisesta ainakin tässä kaupungissa tehdään aivan liian tiiviisti. Ahdistava ajatus, että joutuisi asumaan näillä tiiviisti rakennetuilla alueilla.

Onneksi itselläni näkyy ikkunoista vain luontoa joka puolella taloa.

Ei häiritse. Kivempi olisi jos näkyisi vaikka merimaisema tai puisto (sitä näkyy osittain) tai jos asunto olisi edes vähän korkeammalla niin että katunäkymiäkin olisi hauskempi katsella. Mutta ei naapurin ikkunat häiritse.

Sinkkumiehenä tykkään päivystää ikkunassa auringonlaskun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Se, että asun uudessa asunnossa Helsingin kantakaupungissa on valinta ja jos ei ole varaa merinäköalaan, ei kannata muuttaa, jos naapurit häiritsevät. Minua ei häiritse ollenkaan.

Onnittelut sinulle ja tuolle Tennispalatsin kyljessä asuvalle toiselle onnelliselle stadilaiselle, mutta 99 % tiiviisti rakennetuista kerrostaloalueista ei sijaitse Helsingin kantakaupungissa.

Ikkunasta näkyy yhden tontin verran koivumetsää:). Yksi linnunpesäkin siellä puun oksilla heiluu tuulen mukana:). Loput on sitten esikaupunkia. Ok, ihan hyvä asua, niinkauan kun ei puita kaadeta ja kerrostaloa tule tilalle.

Meillä ei näy yhtään luontoa, vain ne rumat ikkunat. Eikä ole edes parveketta. Toisaalta täällä on mentävä aina ulos. Isoa valoisaa parveketta todella kaipaisin, ettei tule mökki höperöksi.

Etuna on halpa asuminen.

Siihen tottuu ja on osa elämää. Ihminen on sopeutuvainen.

Asun talvet kaupungissa ja kesät maalla ja aina menee hetken totutella ympäristöön ja ääniin.

Nyt kun maalla ollaan asuttu pari kuukautta, niin aluksi lokkien kirkuminen ja pullohaikaran äänet kävivät korvaan, kun muuten hiljaista, eikä aluksi risukasat hyväilleet silmiä. Nyt ok.

Ja sitten kun olen kaupungissa, aluksi luulen autojen äänten huminan ja naapurien seinät, mutta yhtä hyvin niihin voi liittyä kauneutta.

En ole koskaan ymmärtänyt tätä vastakkain ajattelua, kun molemmissa on puolensa.

Vähän joo. Ikkunasta näkyy naapurin parveke suoraan. Tosi kiva :D aina pitää muistaa laittaa sälekaihtimet alas kun hämärtyy.

Ei häiritse. En välitä muista vaan elän omaa elämää. Sen verran katson, että minulla on jonkinlaiset vaatteet päällä huoneissa liikkuessani. Sälekaihtimet on mutta ovat yleensä alhaalla vain auringon paistaessa liikaa.

Mulla puistoa/omakotitaloaluetta näkymänä. Tää asunto olisi täydellinen (sijainti, vuokran suuruus, hyvällä korkeudella, pohjaratkaisu, asunnon kunto, ei pahasti liikennemelua, ok naapurit jnejnejne) mutta äänieristys huono. No, kaikkea ei voi saada. Ei kerrostaloasuminen tästä enää kovasti parane, hipihiljaiset naapurit oiskin jo liian hyvää ollakseen totta...