Kuinka avoimesti lapsenne puhuvat bilettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä, koska pitkän kotonavietetyn korona-ajan jälkeen nyt 17 v 11 kk vanha esikoisemme on päässyt tänä keväänä bileisiin (tai miksi noita nyt nykyään kutsutaankin).

Juhlien jälkeen kertoi, että vähän oli juonut ja on mielestäni aika oletettavaa, että tulevissa koulun loppumisbileissä alkoholia myös on. Kun kerroin siskolleni, että hyvin lapsella juhlat menneet (kun etukäteen vähän jännitin, miten menee, oman nuoruuteni muistaen) ja että muutaman siiderin oli kuulemma juonut (oli ihan selvän oloinen kotiin tullessaan, joten uskon tuon 3), niin sisko oli järkyttynyt. Miten äiti voi hyväksyä lapsensa alkoholin käytön!

Niin sitä mietin, kuinka outoa on, että lapsi kertoo juomisestaan vanhemmilleen ja vanhemmille tämä on ok? Tarkoitan juurikin lähes täysi-ikäisiä.

Ap

No siinä hän on oikeassa, että ei sitä hyväksyä tarvitse mikä ei tietysti tarkoita sitä, että huutaa ja räyhää.

Miten se ei-hyväksyminen sitten näytetään? Kotiarestia? Ei saa enää osallistua nuhliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä, koska pitkän kotonavietetyn korona-ajan jälkeen nyt 17 v 11 kk vanha esikoisemme on päässyt tänä keväänä bileisiin (tai miksi noita nyt nykyään kutsutaankin).

Juhlien jälkeen kertoi, että vähän oli juonut ja on mielestäni aika oletettavaa, että tulevissa koulun loppumisbileissä alkoholia myös on. Kun kerroin siskolleni, että hyvin lapsella juhlat menneet (kun etukäteen vähän jännitin, miten menee, oman nuoruuteni muistaen) ja että muutaman siiderin oli kuulemma juonut (oli ihan selvän oloinen kotiin tullessaan, joten uskon tuon 3), niin sisko oli järkyttynyt. Miten äiti voi hyväksyä lapsensa alkoholin käytön!

Niin sitä mietin, kuinka outoa on, että lapsi kertoo juomisestaan vanhemmilleen ja vanhemmille tämä on ok? Tarkoitan juurikin lähes täysi-ikäisiä.

Ap

No siinä hän on oikeassa, että ei sitä hyväksyä tarvitse mikä ei tietysti tarkoita sitä, että huutaa ja räyhää.

Juuri näin. Alkoholikokeilut on nuoren kokeiluja ja se vanhemmuus on sitä, että niitä ei hyväksytä muttei myöskään ajeta nuorta salailemaan.

Nuorelle tulee sanoa, että alkoholia ei sit juoda ja aina saa soittaa hakemaan pois. Tälläin se nuori luottaa siihen, että jos hän nyt sit kuitenkin juo, hänen ei tarvitse pelätä siitä kertoa, mutta ei ole saanut vanhempien lupaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä, koska pitkän kotonavietetyn korona-ajan jälkeen nyt 17 v 11 kk vanha esikoisemme on päässyt tänä keväänä bileisiin (tai miksi noita nyt nykyään kutsutaankin).

Juhlien jälkeen kertoi, että vähän oli juonut ja on mielestäni aika oletettavaa, että tulevissa koulun loppumisbileissä alkoholia myös on. Kun kerroin siskolleni, että hyvin lapsella juhlat menneet (kun etukäteen vähän jännitin, miten menee, oman nuoruuteni muistaen) ja että muutaman siiderin oli kuulemma juonut (oli ihan selvän oloinen kotiin tullessaan, joten uskon tuon 3), niin sisko oli järkyttynyt. Miten äiti voi hyväksyä lapsensa alkoholin käytön!

Niin sitä mietin, kuinka outoa on, että lapsi kertoo juomisestaan vanhemmilleen ja vanhemmille tämä on ok? Tarkoitan juurikin lähes täysi-ikäisiä.

Ap

No siinä hän on oikeassa, että ei sitä hyväksyä tarvitse mikä ei tietysti tarkoita sitä, että huutaa ja räyhää.

Miten se ei-hyväksyminen sitten näytetään? Kotiarestia? Ei saa enää osallistua nuhliin?

Siten, että sanotaan ettei alkoholi kuulu alaikäiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä, koska pitkän kotonavietetyn korona-ajan jälkeen nyt 17 v 11 kk vanha esikoisemme on päässyt tänä keväänä bileisiin (tai miksi noita nyt nykyään kutsutaankin).

Juhlien jälkeen kertoi, että vähän oli juonut ja on mielestäni aika oletettavaa, että tulevissa koulun loppumisbileissä alkoholia myös on. Kun kerroin siskolleni, että hyvin lapsella juhlat menneet (kun etukäteen vähän jännitin, miten menee, oman nuoruuteni muistaen) ja että muutaman siiderin oli kuulemma juonut (oli ihan selvän oloinen kotiin tullessaan, joten uskon tuon 3), niin sisko oli järkyttynyt. Miten äiti voi hyväksyä lapsensa alkoholin käytön!

Niin sitä mietin, kuinka outoa on, että lapsi kertoo juomisestaan vanhemmilleen ja vanhemmille tämä on ok? Tarkoitan juurikin lähes täysi-ikäisiä.

Ap

No siinä hän on oikeassa, että ei sitä hyväksyä tarvitse mikä ei tietysti tarkoita sitä, että huutaa ja räyhää.

Juuri näin. Alkoholikokeilut on nuoren kokeiluja ja se vanhemmuus on sitä, että niitä ei hyväksytä muttei myöskään ajeta nuorta salailemaan.

Nuorelle tulee sanoa, että alkoholia ei sit juoda ja aina saa soittaa hakemaan pois. Tälläin se nuori luottaa siihen, että jos hän nyt sit kuitenkin juo, hänen ei tarvitse pelätä siitä kertoa, mutta ei ole saanut vanhempien lupaa siihen.

Tuo kuulostaa niin naurettavalta. Vanhempi leikkii että ei muka tiedä ryyppäämisestä vaikka nuorikin tietää hänen tietävän. Eli sanotaan että ei saa juoda vaikka tietää että nuori silti juo. Ja nuori tietää vanhempien tietävän mutta siitä ei tule rangaistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä, koska pitkän kotonavietetyn korona-ajan jälkeen nyt 17 v 11 kk vanha esikoisemme on päässyt tänä keväänä bileisiin (tai miksi noita nyt nykyään kutsutaankin).

Juhlien jälkeen kertoi, että vähän oli juonut ja on mielestäni aika oletettavaa, että tulevissa koulun loppumisbileissä alkoholia myös on. Kun kerroin siskolleni, että hyvin lapsella juhlat menneet (kun etukäteen vähän jännitin, miten menee, oman nuoruuteni muistaen) ja että muutaman siiderin oli kuulemma juonut (oli ihan selvän oloinen kotiin tullessaan, joten uskon tuon 3), niin sisko oli järkyttynyt. Miten äiti voi hyväksyä lapsensa alkoholin käytön!

Niin sitä mietin, kuinka outoa on, että lapsi kertoo juomisestaan vanhemmilleen ja vanhemmille tämä on ok? Tarkoitan juurikin lähes täysi-ikäisiä.

Ap

No siinä hän on oikeassa, että ei sitä hyväksyä tarvitse mikä ei tietysti tarkoita sitä, että huutaa ja räyhää.

Juuri näin. Alkoholikokeilut on nuoren kokeiluja ja se vanhemmuus on sitä, että niitä ei hyväksytä muttei myöskään ajeta nuorta salailemaan.

Nuorelle tulee sanoa, että alkoholia ei sit juoda ja aina saa soittaa hakemaan pois. Tälläin se nuori luottaa siihen, että jos hän nyt sit kuitenkin juo, hänen ei tarvitse pelätä siitä kertoa, mutta ei ole saanut vanhempien lupaa siihen.

Tuo kuulostaa niin naurettavalta. Vanhempi leikkii että ei muka tiedä ryyppäämisestä vaikka nuorikin tietää hänen tietävän. Eli sanotaan että ei saa juoda vaikka tietää että nuori silti juo. Ja nuori tietää vanhempien tietävän mutta siitä ei tule rangaistusta.

Ei siinä kukaan leiki mitään vaan kertoo ettei alkoholia hyväksy mitta, jos mokaa, ei tarvitse pelätä kertoa. Vanhempi ei ole mikään kaveri, joka hyväksyy alkoholin vaan aikuinen, joka ei asiaa hyväksy. Rangaistus sit taas johtaa piilotteluun. Vanhemmuuteen kuuluu rajat, jousta ei lipsuta vain koska nuoret on nuoria.

Tällä tavalla kasvatetaan nuoria, jotka tekevät ne kokeilunsa, mutta eivät kuvittele ettei vanhempia kiinnosta tai sit pelkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin tätä, koska pitkän kotonavietetyn korona-ajan jälkeen nyt 17 v 11 kk vanha esikoisemme on päässyt tänä keväänä bileisiin (tai miksi noita nyt nykyään kutsutaankin).

Juhlien jälkeen kertoi, että vähän oli juonut ja on mielestäni aika oletettavaa, että tulevissa koulun loppumisbileissä alkoholia myös on. Kun kerroin siskolleni, että hyvin lapsella juhlat menneet (kun etukäteen vähän jännitin, miten menee, oman nuoruuteni muistaen) ja että muutaman siiderin oli kuulemma juonut (oli ihan selvän oloinen kotiin tullessaan, joten uskon tuon 3), niin sisko oli järkyttynyt. Miten äiti voi hyväksyä lapsensa alkoholin käytön!

Niin sitä mietin, kuinka outoa on, että lapsi kertoo juomisestaan vanhemmilleen ja vanhemmille tämä on ok? Tarkoitan juurikin lähes täysi-ikäisiä.

Ap

No siinä hän on oikeassa, että ei sitä hyväksyä tarvitse mikä ei tietysti tarkoita sitä, että huutaa ja räyhää.

Juuri näin. Alkoholikokeilut on nuoren kokeiluja ja se vanhemmuus on sitä, että niitä ei hyväksytä muttei myöskään ajeta nuorta salailemaan.

Nuorelle tulee sanoa, että alkoholia ei sit juoda ja aina saa soittaa hakemaan pois. Tälläin se nuori luottaa siihen, että jos hän nyt sit kuitenkin juo, hänen ei tarvitse pelätä siitä kertoa, mutta ei ole saanut vanhempien lupaa siihen.

Tuo kuulostaa niin naurettavalta. Vanhempi leikkii että ei muka tiedä ryyppäämisestä vaikka nuorikin tietää hänen tietävän. Eli sanotaan että ei saa juoda vaikka tietää että nuori silti juo. Ja nuori tietää vanhempien tietävän mutta siitä ei tule rangaistusta.

Se on sitä nuoren kokeilua turvallisessa perheessä nimenomaan. Tietää tekevänsä väärin, tekee silti ja tietää, että vaikka vanhemmat ei hyväksy, asiasta voidaan tarvittaessa puhua rakentavasti.

Mitä avoimempaa sen parempi. Yhden ainoan kerran lähdetiin salaa juomaan ja sen seurauksena sitten haettiin klo 22 oksentavaa nuorta kaveriltaan kotiin, oli tuolloin 16v. Oppi kerrasta, että kertoo meille ja yhdessä mietitään toimintamallit. Ja määrät. Nyt on 20v eikä ole toki meille enää tilivelvollinen, mutta kertoo silti, mihin menee ja mitä aikoo tehdä ja milloin suurinpiirtein aikoo palata kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin avoimesti kertoo ihan kaiken. Mikä poistaa ihan hirveesti omaa huolta.

Kaikki terveysasiat, ehkäsyt ja myös bilettämisen.

Tiedistan,että se kuuluu nuoruuteen. Ite en alkoholia osta, mutta tiedän kyllä, että osa kotoa saaduista rahoista siihen välillä menee.

On 17v tyttö

Sama meillä. Ja kun ollaan avoimia niin tyttö sanoi että ei tee mieli tehdä mitään tyhmää kun tietää että äiti luottaa eikä halua rikkoa luottamusta.

Sain aina puhelimella kiinni, koskaan ei ole ollut vastaamatta. Kertoi missä on ollut ja kenen kanssa, tunsin  suurimman osan hänen kavereistaan.

Yhden kerran olivat erään toisen tytön kanssa polttaneet kannabista ja jääneet kiinni. Tuli kotiin itkien että poliisi haluaa tavata minua. Tulikin kutsu poliisislaitokselle ja sinne mentiin. Tyttö myönsi tekonsa ja katui kuin koira. Pitkään jälkeenpäin häpesi vaikka sanoin että virheitä tulee tehtyä, pääasia että niistä oppii. 16-vuotiaita olivat silloin.

Seurauksia tästä ei tullut.

Nyt opiskelee ja tavoitteet on korkealla, fiksu tyttö.

17-vuotias poikani kertoo kyllä avoimesti biletyksistään ja pyytää ostamaan joskus juomia. On järkevä ja pärjää hyvin koulussa, kaveripiirinsä on samantyyppistä joten luotan että käyttäytyvät fiksusti. Ihan turha mitään alkoholinkäyttöä on yrittää kieltää, niitä kokeiluja olisi kuitenkin.