parisuhdeasiasta mielipidettä kaipaan...
Tilanne on sellanen et mietin voiko parisuhde jatkua.
Siksi haluaisin vahvistusta siitä liiottelenko ja oonko liian vaativakin.
Eli asutaan erillään ja nähdään kun sopii. Samassa kaupungissa asutaan ja matkaa olisi alle tunti.
Mulla oli joku ihme kriisi tossa joitakin päiviä sitten. Meidän piti nähdä mutta peruin sen kun olin väsy ja kiukutti juuri sinä hetkessä.
No mun mieli oli solmussa seuraavana päivänä vielä enemmän. Oli iso tarve jutella ja nähdä. Pyysin.
Hän ei ehtinyt eikä kuulemma koko viikon aikana. Itkeskelen ja ruinasin et nähtäisiin. Kaipasin lohdutusta, välittämistä, halausta. Tuntui että niitä ei ollut.
En voinut ymmärtää miten ei arjesta ja muista asioista edes tuntia voi irrottaa mulle. Oletan et parisuhteessa pitäisi voida luottaa toisen tukeen.
Mut ei onnistu ei. Vastasi mm. tyylin etten voi hyppyyttää. Ei töiden jälkeen, ei missään välissä.
Oli menossa sukulaisen luo ja jotain remonttiakin kai oli. Minä ärsytän tietenkin vaatimalla ja itkeskelemällä.
Mut yksin jäin. Ootin et sanois edes et koitetaan järkätä näkeminen. Halusin olla sen verran tärkee, että joku pieni sauma olisi ollut. Olisin vaikka käynyt hänen luonaan. Aina on huonot olot helpottunut juttelemalla jm.
Jäin nyt ihan yksin kun on vaikeaa ja olo on pahentunut koko ajan.
Mietin et voinko luottaa mieheen, joka ei oo tukena kun on vaikeaa.
Tilanne on pahentunut viestittelyssä ja tiiän ettei oo kivaa olla syytetty.
Mut vaadinko liikaa? Oonko vaan hankala?
Vai onko tää epäreilua ja jopa ilkeetä minua kohtaan?
Voiko tässä enää luottaa toiseen? Tuntuu et teot näyttää nyt etten ole tärkeä kuten luulin.
Oon tosi yksin, surullinen ja toivoton. Jopa masentunut olo on.
Tuntuu ettei ymmärretä nyt toisiamme. Oon tän kaiken kertonut hänelle. Hänestä liiottelen ja tää on kai turhaa draamaa.
Ikävä kyllä samantapaista on käynyt aikaisemminkin ja siksikin kai tää tuntuu nyt niin pahalta.
Se alkuperäinen harmitus on nyt moninkertainen.
Kertokaa mielipiteenne, jooko?
Kommentit (37)
Olet selvästi hänelle liian hankala. Parisuhteella ei ole tulevaisuutta.
Itse ensin peruit. Miten toinen voisi luottaa ettet tee sitä taas uudelleen juuri kun on saanut järjestettyä aikaa sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Itse ensin peruit. Miten toinen voisi luottaa ettet tee sitä taas uudelleen juuri kun on saanut järjestettyä aikaa sinulle?
En kertonut aloituksessa tosta tarkemmin. Mut ei se ollu mikään paha juttu siinä hetkessä. Hänelle sopi myös ettei just silloin nähty.
Sen jälkeen oloni paheni.
Eli jossain masennusolossa en ansaitse tukea miesystävältä, koska kerran peruin tapaamisen?
Oon kuvitellut et parisuhteessa tuetaan toista silloinkin kun se olisi ärsyttävää tai toinen olisi jopa hankala.
Vierailija kirjoitti:
Eli jossain masennusolossa en ansaitse tukea miesystävältä, koska kerran peruin tapaamisen?
Oon kuvitellut et parisuhteessa tuetaan toista silloinkin kun se olisi ärsyttävää tai toinen olisi jopa hankala.
Parisuhde ei pidä perustua oletuksiin. Jos sitä tukea ei parisuhteessa ole ei sitä ole vaikka sinä sen ansaitsisitkin.
Kerrotko mies ystävällesi kriisistäsi, pahasta olostasi? Vai sanoitko tapaamisenne peruuntuessa syyksi jotain epämääräistä? Jos mies ei tiedä, että tarvitsisit häneltä lohdutuksen sanoja, niin vaikea hänen on niitä sanoakaan.
Tervettä parisuhdetta ei voi rakentaa niin, että tukeutuu toiseen noin paljon mielenterveysongelmiensa kanssa. Se on aivan liian raskasta sille toiselle ihmiselle ja pahimmillaan sairastuttaa hänetkin. Sinun tulee hoitaa ongelmiasi esimerkiksi terapiassa ja aktiivisesti hankkia ahdistuksen käsittelyyn sellaisia työkaluja, jotka eivät ole toinen ihminen.
On nuo sun fiilikset ihan oikeutettuja. Kyllä itsekin olisin vihainen.
Se on eri perua yhtenä päivänä vs se että ei koko viikkoon muka yhtä tuntia löydy aikaa toiselle.
Selkeesti jotenkin kosti sulle kun sä peruit sen yhden päivän.
Kannattaa myös tutustua kiintymyssuhde teoriaan, itselle selitti paljon näitä konflikti tilanteita parisuhteessa kun itse olen ns takertuvainen ja mies välttelevä.
Peruit sovitun tapaamisen, koska sinua kiukutti. Kun kiukutus oli ohi, ja tilalle guli paha mieli oletit toisen olevan heti käytettävissäsi sinun tarpeisiisi vastaamassa. Melkoisen itsekeskeistä toimintaa.
Itse peruit näksemisen ja kun oli niin paha mieli että vaadit näkemistä ja suutuit ja loukkaannuit kun toinen ei peru sovittuja asioita kun sinä halusit nyt kuitenkin nähdä?
Tuo naisten huomion haku omilla ehdoilla ja aikatauluilla on todella säälittävää kun vielä kehdataan loukkaantua kun toisella on menoa eikä peru niitä naisen takia
Mikä se varsinainen ongelma ja syy pahaan oloon oli? Ehkä mies ei pitänyt tapahtunutta suuren kriisin mittasuhteissa eikä ymmärtänyt, että sinulla oli niin paha olla. Ettekö voi puhua puhelimessa silloin, jos ette ehdo näkemään?
Vierailija kirjoitti:
On nuo sun fiilikset ihan oikeutettuja. Kyllä itsekin olisin vihainen.
Se on eri perua yhtenä päivänä vs se että ei koko viikkoon muka yhtä tuntia löydy aikaa toiselle.
Selkeesti jotenkin kosti sulle kun sä peruit sen yhden päivän.
Kannattaa myös tutustua kiintymyssuhde teoriaan, itselle selitti paljon näitä konflikti tilanteita parisuhteessa kun itse olen ns takertuvainen ja mies välttelevä.
Olisihan voinut ihan suoraankin sanoa että se on eri asia jos nainen peruu näkemisen kuin se että mies peruu näkemisen
Oot ihan oikeassa. Jos olet parisuhteessa, niin kyllä aikaa pitää löytyä myös vaikeissa hetkissä. Sitä varten parisuhde on että toista tuetaan silloin kun on tarve.
Terapeuttina käyttäminen on eri asia, siitähän teillä ei ole kyse kun ette edes ole nähneet.
Vierailija kirjoitti:
Tervettä parisuhdetta ei voi rakentaa niin, että tukeutuu toiseen noin paljon mielenterveysongelmiensa kanssa. Se on aivan liian raskasta sille toiselle ihmiselle ja pahimmillaan sairastuttaa hänetkin. Sinun tulee hoitaa ongelmiasi esimerkiksi terapiassa ja aktiivisesti hankkia ahdistuksen käsittelyyn sellaisia työkaluja, jotka eivät ole toinen ihminen.
Mun mielestä tämä on nyt kyllä todella epäreilu asenne. Miten niin noin paljon? Tässä puhuttiin vain näkemisestä ja vähän tukemisesta. Jos se on liikaa pyydetty, niin sellaisten ihmisten ei itse pitäisi olla parisuhteissa, jotka eivät tuohon kykene.
Vierailija kirjoitti:
Itse peruit näksemisen ja kun oli niin paha mieli että vaadit näkemistä ja suutuit ja loukkaannuit kun toinen ei peru sovittuja asioita kun sinä halusit nyt kuitenkin nähdä?
Tuo naisten huomion haku omilla ehdoilla ja aikatauluilla on todella säälittävää kun vielä kehdataan loukkaantua kun toisella on menoa eikä peru niitä naisen takia
Siltähän toi varmasti vaikuttaa. Halusin kertoa myös asioita, joissa itse olisin voinut toimia väärin. Siksi kerroin myös ton mun perumaan tapaamisen.
Me on menty tapaamisissa oikeestaan koko ajan sen mukaan miten miehelle parhaiten käy. Ei tosiaan mun ehdoilla missään vaiheessa. Nyt pyysin apua. Pientä hetkeä.
Oon käynyt terapiassa ja varsinaista masennusta mulla ei ole, masennusolo kylläkin välillä.
Mies on tehnyt aikaisemmin myös niin et kun oon esim kipeä ja tarvin apua, hän ei "ehdi".
Lähti silloin juhlimaan.
En tunne itseäni lainkaan tärkeäksi. Oon kertonut miten pahalta tuntuu ja että mun mieli paranisi jos edes lyhyesti olisi nähty. Ehdotin että ajan vaikka käymään hänen luonaan, etten "hyppyytä". Hänellä ei tosiasiassa tänään ole menoa, darrassa kertoi olevansa.
Tärkeysjärjestyksessä olen rempan, saunomisen, ulkoilun, roskapussin viennin jälkeen nyt vaan viimeinen.
Siis mulla on kokemusta tuollaisesta. Minulle ei joskus käynyt ja pyysin anteeksi että en huomioinut. Toinen sanoi asian olevan täysin ok. Sen jälkeen kumminkin käyttäytyi itse kylmäkiskoisesti, eikä suostu myöntämään että kostaa.
Passiivisaggressiivisuutta ja huonoa kommunikointikykyä. Mieti ap että miehellä meni herne nenään todella pienestä erimielisyydestä. Miten käy jos on isompi riita, tai jos oikeasti tarvitset apua ja tukea joskus?
Ja mieti, miten itse käyttäytyisit miestä kohtaan. Jos hän olisi perunut yhden kerran, niin kieltäytyisitkö sen takia yhteydestä kokonaiseksi viikoksi ohareista rangaistukseksi? Parisuhde ei toimi, jos ei molemmat halua työskennellä sen eteen.
Sanoitko miehelle että tarvitse tukea ja huomiota vai oletitko että mies osaa lukea sinun ajatukset näkemättä kun itse ensin peruit näkemisen?
Kumpikin toimii ikävästi.
Ap ei ole tasapainossa ja on lapsellinen sen vuoksi.
Mies kouluttaa eikä osaa olla "samalla puolella", mikä saattaa triggeröidä ap:tä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse peruit näksemisen ja kun oli niin paha mieli että vaadit näkemistä ja suutuit ja loukkaannuit kun toinen ei peru sovittuja asioita kun sinä halusit nyt kuitenkin nähdä?
Tuo naisten huomion haku omilla ehdoilla ja aikatauluilla on todella säälittävää kun vielä kehdataan loukkaantua kun toisella on menoa eikä peru niitä naisen takiaSiltähän toi varmasti vaikuttaa. Halusin kertoa myös asioita, joissa itse olisin voinut toimia väärin. Siksi kerroin myös ton mun perumaan tapaamisen.
Me on menty tapaamisissa oikeestaan koko ajan sen mukaan miten miehelle parhaiten käy. Ei tosiaan mun ehdoilla missään vaiheessa. Nyt pyysin apua. Pientä hetkeä.
Oon käynyt terapiassa ja varsinaista masennusta mulla ei ole, masennusolo kylläkin välillä.
Mies on tehnyt aikaisemmin myös niin et kun oon esim kipeä ja tarvin apua, hän ei "ehdi".
Lähti silloin juhlimaan.En tunne itseäni lainkaan tärkeäksi. Oon kertonut miten pahalta tuntuu ja että mun mieli paranisi jos edes lyhyesti olisi nähty. Ehdotin että ajan vaikka käymään hänen luonaan, etten "hyppyytä". Hänellä ei tosiasiassa tänään ole menoa, darrassa kertoi olevansa.
Tärkeysjärjestyksessä olen rempan, saunomisen, ulkoilun, roskapussin viennin jälkeen nyt vaan viimeinen.
Mene lukemaan ketjua Narsistin keskustelutyyli. Sulla on nyt aikaa kahlata pitkää ketjua, kun mies on tavoittamattomissa.
🤔