Lue keskustelun säännöt.
Pitkä parisuhde ja seksi
14.05.2022 |
Millainen seksielämä pitkässä parisuhteessa olevilla on?
Omalla kohdalla olen hämmentynyt asiasta. Olen toistamiseen tilanteessa, jossa parisuhteessa olen halukkaampi - mutta käytännössä mennään miespuoleisen puolison tahtiin ja tavalla.
Haluaisin kokeilla uutta ja kokea itseni halutuksi. Haluaisin myös antaa miehelle uusia kokemuksia ja olen paljon puhunut toiveistani ja haluistani.
Mies aina perustelee, että suhteen alussa en oikein antanut tehdä itselleni mitään (esim suuseksiä tai koskea oikein muutenkaan kuin perus aktia) ja oppi siihen.
Jos olen ollut aktiivisempi osapuoli - mieheni ei ole innostunut. Hän yleensä innostuu sillon, kun en halua, jaksa, olen sairas tai kipeä ja oloni on epämukava tai olen muuten vastahankainen.
Suhteen alussa koin, että en saanut tehdä aloitteita, koska mies ei silloin halunnut (vaan tosiaan esim. yllättäen sellaisessa hetkessä kun tyhjensin tiskikonetta ja olin muissa ajatuksissa)
(tämäkin olisi ok, jos siitä asiasta sovitaan, että mies toivoo minun vastustelevan - voisin sitä roolileikkinä leikkiä)
Nyt mietin, että miten eteenpäin. Elämä meillä on monella tavalla toimivaa, mutta täm ä vaivaa vuosi toisensa jälkeen enemmän.
Lasten ollessa pieniä suostuin usein hyvin vastahankaisesti ja velvollisuudesta ja silloin seksi oli minulle lähes nöyryyttävää. Koin, että silloin mies halusi paljon, kun olin väsyneimmilläni.
Nyt tuntuu, että haluaisin vielä kokea myös seksuaalisesti tyydyttävän elämän, mutta en haluaisi rikkoa parisuhdetta.
Puhuminen vaan ei tunnu auttavan ja mitä enemmän otan asiaa puheeksi, sen ihmeellisimmissä tilanteissa mies sitten ehdottaa seksiä (eli herkissä kun on vain minuutteja aikaa ja homma pitää hoitaa vaan nopeasti hänen osalta).
Pikaiset olisi tietenkin ok, jos se ei olisi ainoa seksuaalinen teko ja myös minut huomioitaisiin.
Tuntuu vaikealta myöntää, että olen vuosia elänyt odottaen, että ihan kohta se hetki tulee kun mies näkee vaivaa minun nautinnon vuoksi myös. Mutta oikeasti - siitä kun aloin aktiivisesti toimia paremman seksielämä eteen herätellen omaa seksuaalisuuttani ja aloin puhumaan miehelle ajatuksista ja toiveista - siitä on yli kolme vuotta.
En tiedä oikein mitä ajattelen.
Olen ollut uskollinen kaikki nämä vuodet ja aina rakentanut sill3, että yksi suhde kerrallaan.
Nyt mietin, että voiko seksi - tai se, ettei vuosien pyytämisen jälkeenkään tule huomioiduksi seksuaalisesti - olla syy rikkoa perhe ja päättää pitkä parisuhde?
Mies todennäköisesti pärjäisi hyvin sillä määrällä pikaseksiä, mitä meillä nyt on noin kerran 2 viikossa, mutta itse kaipaan niin paljon enemmän.
Millaista muilla on pitkissä suhteissa? Tai miten olette toimineet vastaavissa tilanteissa?
Kuulen mielelläni ajatuksia ja vaikka ihan valmiita sanoja ja lauseita joilla ehkä vielä voisi herätellä keskustelua.
Kommentit (254)
Meillä ei ole seksiä, koska miestä ei kiinnosta. Se johtuu kyllä ihan täysin minun ulkonäöstäni, en ole kaunis enkä seksikäs. Enemmänkin ystävä- ja kämppäkaveriainesta. Arki toimii kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole seksiä, koska miestä ei kiinnosta. Se johtuu kyllä ihan täysin minun ulkonäöstäni, en ole kaunis enkä seksikäs. Enemmänkin ystävä- ja kämppäkaveriainesta. Arki toimii kyllä
Miten sinä koet tämän?
Kaipaatko muuta?
Minä luulen, että myös minun ulkonäkö vaikuttaa. Olen lihava (olin jo avioliiton alussa), mutta olen myös melkein 20v vanhempi ja lihava edelleen. Tosin olen välissä laihtunut reilusti joitain kertoja, mutta uupuessa aina lihonut uudestaan.
Minkälaisen elämän sinä haluat?
Meillä on seksiä useamman kerran viikossa. Mies olisi halukas vaikka joka päivä, mutta itse en jaksa.
Ollaan oltu yhdessä neljäkymmentä vuotta.
Seksi ei ole perusoikeus edes parisuhteessa.
Seksiseksiseksiseksi, juu jätä nyt jo se sika kun ei ole tarpeeksi S E K S I Ä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä oloa 22v takana. Seksi taisi loppua kokonaan 2-3v sitten. Sitä ennen oli pikkuhiljaa hiipunut. Kumpaakaan ei vaan enää nappaa, ainakaan oman kumppanin kanssa.
Itselläni on omat fwb kuviot asian hoitamiseen. Oletan että miehellä on myös samanlainen kuvio. Niin kauan kun kumpikin on muuten tyytyväinen avioliittoon ja yhdessäoloon (viihdymme noin muuten oikein hyvin keskenämme mutta seksi ei nappaa) niin tilanne on minulle ihan ok.
Minäkin muuten olen meidän suhteessa ollut aina se enemmän haluava. Kyllästyin pikkuhiljaa kieltäytymisiin miehen puolelta ja päätin että tehkööt hän aloitteen jos seksiä haluaa. Eipä sitä sen jälkeen paljoa ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Avatkaa suhde tai erotkaa. En usko, että mies on kiinnostunut sinun nautinnostasi, tai ainakaan valmis toimimaan sen eteen.
No eihän ap:takaan kiinnosta peen vertaa mitä mies haluaa. Koko juttu on minäminäminä-näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain tuolle asialle pitäsi tehdä, koska muuten suhteenne vaan huononee. Kysyisin suoraan että onko huomannut kuinka mies ei vastaa aloitteisiin, ja omat aloitteet tekee silloin kun tilanne on sinulle hankala. Vaatisin seksistä jotain myös itselleni. Miehellehän tilanne on ihan hyvä kun ei tarvitse nähdä vaivaa, joten sun on pakko pitää omia puoliasi.
Jos tilanne ei ala helpottamaan niin alkaisin puhumaan suoraan erosta, toivottavasti mies havahtuisi omaan itsekkyytensä viimeistään silloin.
Kyllä itselläni aikoinaan yksi osasyy eroon oli seksi. Lähinnä, kuinka erilaisia käsityksemme ja halumme olivat. Aivan alussa seksi oli hyvää, kumpaakin tyydyttävää ja huomioivaa. Sitten se muuttui perhe arjen oravanpyörän edetessä. Yhä useammin huomasin olevani vain miehen seksitarpeiden tyydyttäjä, kunhan ruiskaisee jotenkin ja johonkin. Omista tarpeistani, orgasmin saamisesta, esileikistä, suuseksistä, hyväilyistä, ei ollut tietoakaan. Usean kerran tunsin itseni väkisin maatuksi. Yritin kyllä ja monta kertaa puhua asiasta mutta mies ei halunnut keskustella eikä ymmärtänyt näkökantani. Miksi olisikaan, koska saihan hän itse "täyttymyksensä".
Seksi ja fyysinen läheisyys, hyvänä pitäminen, kuuluvat mielestäni parisuhteeseen. Kummallekin osapuolelle. Siksi siitä pitää pystyä avoimesti myös puhumaan. Itse en, monien muiden asioidenkin kuormittamana ja lyttäämänä, nähnyt enää mitää järkeä selkeästi alisteisessa liitossa jatkamiseen.
Nyt on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika karulta ja jopa hälyttävältä, että mies tuntuu haluavan vain sellaisissa tilanteissa, joissa sinä osoitat olevasi haluton syystä tai toisesta. Mielestäni tuollainen käytös kertoo itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta sinun hyvinvointiasi kohtaan.
Ei kannata jäädä roikkumaan sellaiseen suhteeseen, jossa seksuaaliset tarpeet tai mieltymykset eivät kohtaa. Etenkin jos kokee tulevansa jollain lailla nöyryytetyksi ja mikäli kommunikaatio ei pelitä - nämä ovat jo melkoisia hälytysmerkkejä. Kertomasi perusteella sanoisin, että harkitse vakavasti kannattaako suhdetta jatkaa ollenkaan.
Taas ikävä kertomus. Yhtä asiaa en vaan tajua; miksi naiset alistuvat, itse en suostuisi seksiin laisinkaan, jos en saisi itselleni mitään. Jos ei ns. anna (karmea sana tässä) niin kai se mieskin siitä ajastaan oppisi. Voi ihan suoraan sanoa, että jos et tapoja muuta en sitten suostu minäkään!
Me oltu myös se n.40 vuotta yhdessä, ja seksi on hyvää ja sitä on jokapäivä. Minä vaimo, olenehkä myös se osapuoli, joka haluaa enemmän, vaikka ei tuo mies ole vielä kieltäytynyt hänkään. Haluan koska mies on aina ottanut minut huomioon, oikeastaan taidan olla jopa etusijalla meidän seksissä, joten tottakai silloin myös haluan. Kiitän häntäkyllä sitten tekemällä mitä ikinä hän puolestaan haluaa.
Minä sinuna AP, puhuisin ihan suoraan ja kaunistelematta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avatkaa suhde tai erotkaa. En usko, että mies on kiinnostunut sinun nautinnostasi, tai ainakaan valmis toimimaan sen eteen.
Siltä se kyllä vaikuttaa. Siis mitä sanot miehen kiinnostuksesta.
Ei ole helppoa ratkaisua voimakkaasti sitoutuneelle ihmiselle.
Kiitos kommentista.
Ei ole seksielämää enää. Aviossa 25v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, että tämä on jatkuvaa, loputonta ja iänaikaista pahan olon lätinää!
Jos hetkeksi pysähtyisi tätä pohtimaan ilman kiukkua/pahaaoloa/kostonhalua/tms: niin jokaisen on ihan pakko hiljaa itsekseen myöntää (siis jokaisen ihmisen) että on joskus kiihoittunut jostain. Missä sitten onkaan tai mistä onkaan, mutta ei kai ole sellaista ihmistä joka ei kiihottuisi.
Noh, sitten ollaan siinä parisuhteessa, jossa jonkin ajan luluttua se kumppanin kiihotus, luonnollista se halusi tai ei, jotenkin ei osu omiin aikatauluihin tai alkaa ärsyttämään. Uskallan sanoa, että useimmin naisia ottaa päähän, että miehillä on sukupuolivietti. Sitten alkaa ne kotitehtävät tai puutarhnlaitto, tai renkaidenvaihtoruletit että jos saisi vähän purkaa alkukantaista himoa. Seuraus usein on, että se oma mies on nössö kun kaikkea tekee ja ihana toi naaapurin komea herra.... Ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Jotain tuolle asialle pitäsi tehdä, koska muuten suhteenne vaan huononee. Kysyisin suoraan että onko huomannut kuinka mies ei vastaa aloitteisiin, ja omat aloitteet tekee silloin kun tilanne on sinulle hankala. Vaatisin seksistä jotain myös itselleni. Miehellehän tilanne on ihan hyvä kun ei tarvitse nähdä vaivaa, joten sun on pakko pitää omia puoliasi.
Jos tilanne ei ala helpottamaan niin alkaisin puhumaan suoraan erosta, toivottavasti mies havahtuisi omaan itsekkyytensä viimeistään silloin.
Olen puhunut näistä hänelle suoraan noin 3 vuotta. Aloitin sillä, että lupasin sitoutua siihen itse, että etsitään meille toimivat tavat ja näytin esimerkkiä puhumalla omista toiveista.
Olen tehnyt aloitteita, järjestänyt tilaisuuksia, hankkinut seksileluja, järjestänyt meille esimerkiksi viikon yhteistä aikaa (työpäivien jälkeen) ilman lapsia - mutta riitelimme sen ajan.
Olen pyytänyt puhumalla ja kirjoittamalla miestä ottamaan vastuuta omasta osuudestaan ja kertonut toiveita ja ajatuksiani.
Ohjaan häntä joskus seksin aikana pyytämällä, jos vaikuttaa, että aikaa on enemmän kuin se pieni hetki. Joskus hän tekee jotain pyytämääni, mutta ei koskaan toista kertaa tai tarjoa muuta kuin perus aktin ja olo jälkeenpäin on yleensä hankala ja nolo.
Erosta olemme puhuneet jo useita vuosia. Noin 5 vuotta sitten olin varma, etten enää jaksa yksin kaikkea vastuuta kaikista (johon kuului myös tämä puolison tarpeisiin vastaaminen lähes aina hänen halutessa) , mutta päätin vielä yrittää tehdä kaikkeni - muuttua, kasvaa, kypsyä paremmaksi puolisoksi. Tämä seksuaalisuuden henkiin herättäminen oli yksi osa sitä minun "kaikkeni tekemistä" sillä olin vuosia kantanut valtavaa syyllisyyttä haluttomuudesta mm 5 v lapsettomuushoitojen aikana ja sitten lasten ollessa pieniä.
Olen toki tajunnut nyt, että tällä kaikkeni tekemisellä olen kaivanut syvää kuoppaa. Se on vapauttanut toisen vähästäkin vastuusta ja lisäksi lisännyt minun kontrollointia.
Jos olisin etukateen ymmärtänyt sen, olisin toiminut toisin.
Olen kuitenkin hyvin sitoutunut ihminen, kun johonkin ryhdyn. Irti päästämistä pitää tietenkin myös harjoitella. Mikään ei kestä ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika karulta ja jopa hälyttävältä, että mies tuntuu haluavan vain sellaisissa tilanteissa, joissa sinä osoitat olevasi haluton syystä tai toisesta. Mielestäni tuollainen käytös kertoo itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta sinun hyvinvointiasi kohtaan.
Ei kannata jäädä roikkumaan sellaiseen suhteeseen, jossa seksuaaliset tarpeet tai mieltymykset eivät kohtaa. Etenkin jos kokee tulevansa jollain lailla nöyryytetyksi ja mikäli kommunikaatio ei pelitä - nämä ovat jo melkoisia hälytysmerkkejä. Kertomasi perusteella sanoisin, että harkitse vakavasti kannattaako suhdetta jatkaa ollenkaan.
Kiitos viestistäsi.
Olen jälkikäteen järkyttynyt siitä minkälaisen matkan olen käynyt läpi, mihin suostunut ja vielä ajatellut olevan velvollisuuteni. Vuosia luulin tehtäväni olevan jollain tavalla palvella puolisoa ja sitten myös perhettä.
Tämä tulee kasvatuksesta tämä roolimalli.
Sittemmin olen löytänyt rajojani ja alkanut tietoisesti opetella niiden vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itselläni aikoinaan yksi osasyy eroon oli seksi. Lähinnä, kuinka erilaisia käsityksemme ja halumme olivat. Aivan alussa seksi oli hyvää, kumpaakin tyydyttävää ja huomioivaa. Sitten se muuttui perhe arjen oravanpyörän edetessä. Yhä useammin huomasin olevani vain miehen seksitarpeiden tyydyttäjä, kunhan ruiskaisee jotenkin ja johonkin. Omista tarpeistani, orgasmin saamisesta, esileikistä, suuseksistä, hyväilyistä, ei ollut tietoakaan. Usean kerran tunsin itseni väkisin maatuksi. Yritin kyllä ja monta kertaa puhua asiasta mutta mies ei halunnut keskustella eikä ymmärtänyt näkökantani. Miksi olisikaan, koska saihan hän itse "täyttymyksensä".
Seksi ja fyysinen läheisyys, hyvänä pitäminen, kuuluvat mielestäni parisuhteeseen. Kummallekin osapuolelle. Siksi siitä pitää pystyä avoimesti myös puhumaan. Itse en, monien muiden asioidenkin kuormittamana ja lyttäämänä, nähnyt enää mitää järkeä selkeästi alisteisessa liitossa jatkamiseen.
Nyt on parempi.
Kiitos tästä kommentista.
Kuulostaa tosi samanlaiselta monelta osin.
Tuota olen ihmetellyt niin paljon, että miten voi siitä huolimatta, että istuu kuuntelemassa kokemustani ja ajatuksiani, mutta jotenkin ei mikään toiminnassa muutu.
Että joka kerta jotenkin perustelee, että äkkiä vaan nyt ja suostun sitten vähän sillä, että jotenkin uskon myöhemmin olevan minun vuoro.
Mutta sitten illalla televisio on vaan päällä välttelee katsetta ja mies valittaa miten söi niin paljon, että on ihan ähkyssä (tai että on niin väsynyt tai muuta) ja sitten valvoo kunnes nukahtaa heti.
Että miten pystyy vaan tietoisesti olemaan muuttamatta toimintaa ja vaan toimia oma etu edellä ja sitten esittää tietämätöntä.
Avoin keskustelu tilanteessa nostaa omat tunteeni pintaan (torjutuksi tuleminen, käytetty olo) eikä ole toivoakaan nautinnon saavuttamisesta sen jälkeen.
Odotaminen ja vihjailu ohitetaan ja selitellään jollain huonolla ololla.
En tiedä.
Voi kun se olisi helpompaa.
Tai voi kunpa itse olisin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Seksi ei ole perusoikeus edes parisuhteessa.
Ei ole moni muukaan asia, jota sinä elämääsi haluat mikään PERUSOIKEUS.
Seksi nyt yleensä kuuluu parisuhteeseen oletusarvoisesti. Joten sen puuttumisesta on syytä käydä yhdessä keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Taas ikävä kertomus. Yhtä asiaa en vaan tajua; miksi naiset alistuvat, itse en suostuisi seksiin laisinkaan, jos en saisi itselleni mitään. Jos ei ns. anna (karmea sana tässä) niin kai se mieskin siitä ajastaan oppisi. Voi ihan suoraan sanoa, että jos et tapoja muuta en sitten suostu minäkään!
Me oltu myös se n.40 vuotta yhdessä, ja seksi on hyvää ja sitä on jokapäivä. Minä vaimo, olenehkä myös se osapuoli, joka haluaa enemmän, vaikka ei tuo mies ole vielä kieltäytynyt hänkään. Haluan koska mies on aina ottanut minut huomioon, oikeastaan taidan olla jopa etusijalla meidän seksissä, joten tottakai silloin myös haluan. Kiitän häntäkyllä sitten tekemällä mitä ikinä hän puolestaan haluaa.
Minä sinuna AP, puhuisin ihan suoraan ja kaunistelematta asiasta.
Kiitos viestistäsi ja kokemuksestasi. Kuulostaa todella houkuttelevalta. Totta sitä olisi halunnut varmasti aina enemmän jos seksi olisi molemmille tyydyttävää. Se on tainnut aina olla haaste. Kasvoin uskomaan osani olevan se antaja. (toki nyt ymmärrän paremmin)
Mitä sanoja käyttäisit? Miten lähestyisit asiaa suoraan? Mitä välttäisit sanomasta?
Minkälaista tunnetilaa pitäisit itse keskustelussa yllä?
Miten neuvoisit minua aloittamaan keskustelun, joka oikeasti muuttaisi asioita?
Avatkaa suhde tai erotkaa. En usko, että mies on kiinnostunut sinun nautinnostasi, tai ainakaan valmis toimimaan sen eteen.